Kangaskosken Elisa oli lupautunut katsomaan Casperin kuontaloa ja hyvä oli että katsoikin, sillä oli kuulema jäänyt kaulakarvojen linja aivan liian ylös ja "tursakkeiseksi". Nopeasti Elisa napsi karvat siistimmäksi. Muutamia ohjeitakin ennätti siinä kiireessä antaa...kun vaan sitten muistaisi taas kun seuraavan kerran itse tarttuu saksiin :O Eli rintamus ja takajalkojen kinnerkarvojen pituus on se mikä ei vielä edelleenkään luonnistu. Toisia olin ottanut liian vähän, toisia sitten kuulema vähän liikaakin :/ Ja minustako pitäisi sitten tulla cockereitten trimmaaja???en nyt usko moiseen ...
Tuomarina siis Jyväskylässä oli romanialainen Daniela Radu, sellainen keski-ikäinen aika tiukan oloinen naishenkilö. Ja tuomarointi tapahtui nopeaan tahtiin, siinä ei ennättänyt pöydällä koiraa kunnolla asetella kun arvostelunsa lateli ja eikun pois,,,siinä ei turhia kiemuroita juostu :P ainoastaan yhteisesiintymisessä taisimme käyttöluokan koirat olla ainoat joita juoksutettiin ensin 3 kierrosta ja sitten vielä kilpailuluokassa 2 kierrosta. Muut luokat taisivat "päästä" yhdellä juoksukierroksella... no, ne liikkeethän meidän kompastuskivi on ollut ja on edelleen.... arvostelu kuuluu näin:
"Moves close with front lengs. Good proportions in body & head. Strong topline. Front legs not parallel. Good tail position. Nice coat." ja vapaasti suomennettuna :" Liikkuu ahtaasti etujaloilla. Hyvä tasapaino / suhde / koko kehossa ja päässä. Vahva ylälinja. Etujalat eivät ole yhdensuuntaiset. Hyvä hännänkiinnitys. Kiva turkki. " Tulos: KÄY ERI 3 . Eli olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen, sillä tuomari jakoi myös H:ta ja EH:ta. :)
Minä vain olen jotenkin kyllästynyt tuohon näyttelyrumbaan ja siihen hösellykseen... Tämän päivän fiilistä vei vielä alkava flunssa joka oireilee kurkku kipuna, silmien särkemisenä, "jäsenten" jäykkyytenä jopa vapinana kun pöydällä seisotin ! , ja muutenki veto pois -olotilana. :( Mutta jospa se tuo ERI vielä mielessä kirkastuisi arvoisekseen. Casperia olisi kiinnostanut kaikkien muiden koirien takapuolet ja niitä koiriahan siinä tulitikkuaskin kokoisessa alassa riitti...cockereita noin 60 ja siihen päälle vielä pikkuruiset mastiffit muhkeine turkkeineen... En jaksanut jäädä seuraamaan narttujen kehää, vaikka mielenkiintoisia koiria olisi siellä ollutkin.. Hyvä kun suurinpiirtein hengissä ja sielun voimissa sieltä selvittiin urosten kehän jälkeenkin.... :O
Casper oli myös puhki ja nukkui suurimman osan matkasta Varpaisjärvelle. Auton mittariin tänään tuli yli 350 km, että olihan tuota taivallusta ja monenlaista keliä matkan varrella. Kuopion jälkeen minun piti jo alkaa vähän "maanitella" Casperia kun jouduin komentamaan sitä hötkyillessään puolelta toiselle mistä olisi vaan päässyt haistamaan toisten koirien takapuolia.. Kehunta vasta komeaksi pieneksi Casper-pojaksi sai hännän heilumaan uudelleen ja koira oli taas kuin ei olisi koskaan mitään torumista kuullutkaan.... :P Mutta ... KYLLÄ...Casper OSAA MURJOTTAA tai näytellä SYVÄSTI LOUKATTUA :D juuri sellaisella ilmeellä "EI SITTEN" ... ;D
Fileitä ei ollut tullut varatuksi,mutta hirven luu ajoi kyllä varmasti Casperin mielestä parhaan palkinnon roolia kun perille oli päästy...ja onhan reuhakaverina sitten vielä Arttu koko viikon :)
