Varokaa hevosia!

Erilainen päivä taas eilen Casperin elämässä. Aamulla lähdimme jo heti aamuruoan jälkeen ajamaan kohti Juukaa, missä nuorimmaisellani oli salibandypelit. Tiedän, että se on kaukana kaikesta, mutta todellakin niiiin kaukana--- nilsiästä on "vain" 70 km matkaa, jonka aikana tuli yksi kulkija vastaan, sekin heti nilsiän taajamamerkin jälkeen. Todella autioutunutta maaseutualuetta... Niin, sinne ajelimme ja pojat pelasivat kaksi hyvää peliä.

Casper vietti peliajat autossa odottaen. Väliajoilla käytin Casperia tutustumassa uuteen ympäristöön ja sen mielenkiintoisiin tuoksuihin. Löytyipä sieltä vielä pieni kinos luntakin eräältä ojan penkalta! Casper katsoi minuun pää kallellaan kuin ihmetellen, miten täällä on tätä... :) Sanoin Casperille "vau, täällä on vielä lunta" ja samassa Casper nosti oikein ylös oikeaa takajalkaansa ja jätti jo hieman tummuneeseen lumeen kauniin keltaisen muiston! ;) ja jatkoi tyynen rauhalliseen tapaansa matkaa kanssani eteenpäin.

Kunnes saavuimme mielenkiintoisen varoituskyltin luo. Vaara: hevosia! Sitä ihmetellessäni ja ikuistaessani, en todellakaan uskonut, että keskellä kylää nyt hevosista niin suurta vaaraa olisi..

Klop, klop,klop vauhdikkaaseen tahtiin ja hevonen oli kohdallamme....Casper ensin hämmästyi että mistä ihmeestä se siihen yht'äkkiä ilmestyi - enkä minä ollut yhtään sen enempää tietoinen, mistä se siihen niin äkkiä jolkutteli.  Hädin tuskin Casper ennätti kavioiden alta pois, eikä kuljettaja näyttänyt piittaavan meistä mitään, ei ainakaan näyttänyt väistämisliikettä ohjillaan tekevän eikä hevonen väistävän. Mennä jolkottelivat vaan reipasta ravia eteenpäin. Voi melkein sanoa, kuin eräässä vakuutusmainoksessa "tuolta se tuli ja tuonne se meni".

                                 

Pitkä päivä Casperilla tuli matkustaa, vasta iltaruoan aikaan oltiin sitten kotona. Näin ollen eiliset lenkit jäi melko lyhyiksi, mutta tapahtumarikkaiksi...

Tämä päivä sitten alkoikin  taas tutulla metsälenkillä ja kyllä Casper siitä kaiken ilon irti ottikin!! :)

Trimmauskokemuksia

Casperin trimmaus olikin tänään, toisin kuin viimeviikolla ajan varasin. Tuon viime viikolla tilaamani ajan peruin, sillä näyttelyä varten on kuulema hyvä trimmata useammin kuin kerran se siistiksi.

Olihan ensivaikutelma ammattitrimmaajasta aikamoinen shokki! Ensimmäiseksi sain kuulla pilanneeni Casperin tassut kun olen ne mennyt leikkaamaan saksilla ja koneella kynsiä esiin!... Ja sitten takakintereen olen pilannut lyhyeksi leikkaamalla! Ja että vielä meinasin koiran viedä näyttelyyn,kun niin huonot kulmaukset! Jne... Oikeasti minulle tuli paha olo ja hyvä etten ottanut koiraa mukaani ja jättänyt sitä kiukkuista naista sinne. Häntä kuulema ihan oksettaa, kun näyttelyihin tuodaan vaikka millä tavalla trimmattuja koiria!! Sillä näyttelyt ovat koirien missikisat -todellakin!

Niinpä soitin ja "purin" sydäntäni kasvattajalle ja Terolle.. ja helpottihan se, kiitos heille!

Puolentoista tunnin kuluttua astelin liikkeeseen uudelleen sisälle ja kauhun sekaisin tuntein odottelin koiraani verhon takaa takaisin... Ja sieltähän se minun pikku-Casperini sitten rynnisti lähes suoraan syliini!

Trimmaajankin ääni oli kellossa muuttunut, liekö tullut katumapäälle tai muuten järkiintyi ettei tölvitä ensitöikseen ihmisille mitä sattuu... Kuitenkin nyt puhui kuin ihminen ihmiselle ja jopa kehaisi Casperia kiltiksi ja rauhalliseksi  koiraksi - mitä Casper todella on! Koira, jota on helppo käsitellä.

Sen jälkeen Casper on nukkunut lähes koko päivän, onhan se varmasti ollut rankka kokemus Casperillekin, se trimmaus. Jälki on mielestäni ihan hyvä, pentukarva on ainakin suurimmaksi osaksi lähtenyt, varsinkin sellainen "pyrstö" hännän päältä. :) Tassut on kyllä mielestäni vielä enemmän harottavat harakanvarpaat,mutta ...

Naamakirjaan

"Vanhalla"kuvalla tosin, mutta kuitenkin - Casper löytyy myös dogbookista eli koirien omasta naamakirjasta!
Tästä pääset katsomaan Casperin naamakirjaa :) Että kaikenlaista ne koirille keksii! Äkkisestään en löytänyt ketään tuttua koiraa,mutta jospa sieltä joku "vastaan"tulisi...

Tässä on elämä nyt ollut välillä pienoista kuuroille korville käskyjen saantia, mutta kun Casper on ns. yksin minun mukana, tottelee kyllä. Velipuoli- Arttu oli kuitenkin viime viikonloppuna houkuttelevampi lenkkikumppani ja suunnannäyttäjä... eli pientä johtajuuden testausta ilmassa....?

Tilasin Casperille trimmausajan joulun välipäivinä Kuopioon. Heti ensivuoden puolella kun on ne ensimmäiset näyttelyt sitten Kajaanissa..... en ihan luota vielä tuohon näyttelytrimmin luontiin omissa taidoissa, joten vien sitten ammattilaiselle.

Joko se talvi nyt tuli?

Eilen sitä sitten tuli, sitä lunta nimittäin. Kerralla ihan meidän tarpeiksi yhdelle kertaa. Casperiin tarttui ihan kaikki lumi,mistä vain kulki. Ei nyt sentään mustaa vanaa jälkeen jäänyt, mutta melkein... ;(  Pentukarvaan jaloissa tarttuu kuin magneetti nuoskalumi heti kiinni. Ja Casper vähän ihmeissään, että mitäs nyt... Illalla vielä tavattiin yksi tyttökaverikoira, joka metsässä tavattiin pari kuukautta sitten. Joku terrieri...en muista rotua, mutta Iita on nimi, sen muistan nyt ja ikää vuosi. Energiaa kuin pienessä kaupungissa yhteensä, mutta hyväntahtoista energiaa! Niinpä kävimme Casperin kanssa heidän pihallaan,missä koirat saivat vähän aikaa temmeltää aivan vapaasti - ja temmelsivät kyllä! Casperia oli "kuorittava" pari kertaa lumen sisästä kun oli muuttua lumiukoksi koko koira. Toisella on lyhyt karkea karva, johon nuoskalumikaan ei tarttunut ollenkaan. Mutta ai sitä riemua siitä lumen tarttumisesta huolimatta!!! No, kotona oli Casper pakko laittaa lämpimään suihkuun kun niitä lumipaakkuja oli niin valtavasti ja kaikkialla turkissa!!! Mutta hyvin poika seisoi suihkun alla ja sitten vain pyyhkeen kautta föönikuivaukseen.

Casper käy "välitarpeilla" takapihalla ja heti rappuselta turkkiin tarttui lumi palloiksi kiinni. Niipä sitten tein reitin,mistä Casper voi tehdä tarkistuskierroksen naapurin puolelle ja sitten portin viereen merkkaukset. Arvata saattaa, malttaako Casper kulkea pelkästään noita "teitä" pitkin tutkimuskierrostaan.... ei ainakaan aamulla malttanut... :/

Muutenkaan Casper ei oikein malttanut kulkea aamulenkillä sitä reittiä, mistä ei olisi se turkki niin pahasti lumettunut. Ja se vetämisen hinku kaikkien mielenkiintoisten hajujen perään....niinpä sitten kolmen kilometrin lenkki käveltiin yli tunti, kun pysähdyttiin lähes joka toisella askeleella. Heti, kun jatkettiin matkaa, ajatteli Casper varmaan, että nyt on otettava istumisen aika kiinni ja entistä suuremmalla kiireellä lähti liikkeelle ja heti oli hihna tiukalla...ja taas pysähdyttiin. Lumiaurat olivat ajaneet kävelytiet ja sitten vielä jotkut innokkaat talonomistajat lisäsiloituksen kesänjäljiltä riemuissaan kolanneet pihansa kohdalta jalkakäytävät. Hyvää varmaan tarkoittavat, mutta tuo suojalumi on erittäin petollisen liukas! Casper suti tassuillaan tyhjää liukastetulla lumella ja minäkin kompuroin pari kertaa polvilleni...

Lumi-pentuja katsomassa

Muutama päivä sitten kaivattiin vain lunta... tänään Casper kävi  kanssani kasvattajan luona ja vähän nuuskuttelemassa samojedin Lumi-pentuja. Aivan herttaisia "nallekarhuja"! Minun onnekseni kaikki pennut ovat löytäneet jo uuden omistajan, sillä pentukuume olisi saattanut saada vallan... ;/  Vaikka aikuisena samojedi on ehkä vähän liian kookas koira minulle...jos koirat olisivatkin ikuisia pentuja... ;)

Casperkin on niin äkkiä kasvanut pieneksi isoksi koiraksi.... mutta edelleenkin niin ihanaksi persoonaksi.

Tuo ihana persoona kyllä on muutaman kerran näyttänyt myös sen "uppiniskaisen" puolensa - vai pitäisikö sanoa että hajut vie voiton ja silloin korvat tuntuvat olevan aivan tukossa! Toisaalta sekin aivan luonnollista. Eilen olikin tehtävä "tottelevaisuusharjoitukset" uudelleen, kun sai juoksussa olevan koiran jäljet kuonoonsa... Kun viimein huutojen jälkeen tuli takaisin luokseni, oli laitettava kiinni ja marssittava rintarinnan lähtöpistettä kohti. Tosi nätisti  rinnalla kulkikin, ei yhtään vetänyt eteen eikä sivulle..

Vain lumi puuttuu

Niinkuin kuvasta näkyy, marraskuuta jo mennään. Casper kyllä nauttii metsälenkeistä ihan samalla tavalla. Voisi sanoa että ehkä jopa enemmän nyt, kun maa on pikkuisen kohmeessa. Turkki pysyy kuivempana ja puhtaampana.  Tänään oli kyllä pakko pestä perusteellisesti mahanalus, sillä se oli sellaisessa tahmassa merkin jättämisten jäljiltä, jottei enaa kehdannut sellaiseksi jättää. Ja näinpähän tuli sitten testattua, onko uusi kuivaaja tehokkaampi - ja on se! Ei mennyt tuntia saadakseen turkkia kunnolla kuivaksi ja kammatuksi...

Tuo Casperin merkkailu on toisinaan huvittavaa katseltavaa. Ainoastaan oikea takajalka nousee ja välillä todella ylös ;D ja sitten se muutama tippa mitä enää lähtee on mahakarvoissa kiinni... Kuitenkin ison koiran tavat on sisäistetty. Toisina aamuina tuntuu, ettei muuta ennättäisi tekemäänkään kuin joka välissä jalkaa nostamaan.... En tiedä, onko muilla koirilla vain se toinen jalka mitä nostetaan - ei ole tullut Arttua sillä silmällä tarkkailtua... ;/

Vaikka tienvarressa jo varoitellaan ohi suihkivista hiihtäjistä, ei Casperkaan nähnyt eikä haistanut heistä vielä jälkeäkään... Nyt ei ainakaan voi syyttää kaupunkia siitä, ettei hiihtoreittejä ole merkitty ajoissa selkeästi. Vain lumi puuttuu!