Aamun kuurasta illan kuuroon

Tänään näimme Suomen kelien lähes koko kirjon. Aamulla maa oli kuurassa ja autojen ikkunat jäässä, päivällä aurinko helli kuin parhaana loppukesän päivänä. Ja Casper nautti innoissaan metsälenkistä. Eikä sitä intoa ainakaan vähentänyt uusi koirakaveri - sekarotuinen neitonen, jonka nimi haihtui jo mielestä. Hyvätuulisen leikkituokion jälkeen lenkit jatkuivat eri suuntiin, ja Casper oli kuin uudestisyntynyt. Kaatuneiden puiden ylitykset loikki kuin esteponi ;) . Nauroin Casperille,  että sinulla on luonnon agilityrata, kun välillä "sukelteli" risukoidenkin alta. Untuvainen pentuturkki oli risujen, neulasten ja sammalien sotkussa ja tottakai ihan märkä tassuista ja mahan alta. Onneksi turkin kuivuttua, saa helposti harjaamalla ja tiheämällä kammalla turkin taas kuntoon!

Kasvattaja-Jaana soittikin ja muistutteli, etten pitäisi vielä mitään kiirettä Casperin pentukarvan irtoamisen kanssa, odotellaan vaan, että alkaa lähteä itsestään. Harjattava vaan ahkerasti, niin ei pääse tulemaan vanuttuneita takkuja  ja onneksi tosiaan Casper ei inhoa harjaamista.
Illemmalla, kun "pakollinen" britti-irlantilaislääkärisarja oli katsottu, suuntasimme toiselle pitemmälle lenkille. Jo lähtiessä huomasin uhkaavan mustan pilven kaupungin päällä. Vaan ajattelin, ettei se meille päin ole tulossa. Kuinkas ollakaan,  alkoi satamaan ja pian Casperin selkä oli täynnä kuin merisuolaa - sataa rakeita! Olimme jo litimärkiä ja päätin että oikaisemme yhden metsäpolun kautta kotiin. Onneksi emme jääneet pitämään pahinta tuulenpuskaa ja sadetta suuren kuusen alle, vaan jatkoimme matkaa todeten Casperille ettemme ole sokerista. Kuului yksi ainut räjähdys-paukahdus, kun ukkonen iski melko lähellä. Olimme parahiksi jyrkimmän kallion päällä. No, sitten vielä tuulen puuska ja aurinko pilkisti taas esille...ja taivaanrantaan heijastui lähes kokonainen sateenkaari. Ei vaan enää meitä kumpaakaan innostanut jatkaa yhtään pitempää kierrosta - ei edes sitä mahdollista aarretta sateenkaaren päästä etsimään- sillä  minä sekä Casper olimme kuin "uitetut koirat" :)

Syyspäivää tasaten

Kuten niin monena aamuna aikaisemminkin, tänäänkin, teimme metsälenkin lähimaastossa. Vähän sillä silmällä katsellen, jotta löytyisikö NYT sieniä mukaan meille syötäväksi. Eilen illalla ja yöllä satoi vettä pihamontut täyttäen, niin ajattelin sanonnan "kasvaa kuin sieniä sateella" pitävän nykypäivänäkin paikkansa. Joko olimme Casperin kanssa liian pian niitä etsimässä tai sitten jo joku toinen ennätti aamulla aikaisemmin metsään ennen meitä. Luultavammin etana jälleen. Heidän gourmet-ateriana pitämiään tatteja ja haperoita pilvin pimein... Tai edelleen etsimme aivan väärästä metsästä...

Vajaa tunti seikkailtuamme metsässä, aloin minä olla jo rätti-poikki köhittyäni puolet keuhkolimoista ulos. Vaikkei kuumetta enää ole ollutkaan, en aivan kunnossakaan vielä ole.

Casperiakaan ei tarvinnut houkutella suuremmin, että joko mennään , vaan pinkoi vauhdilla kotia kohti ja tassujen pesun jälkeen unten maille...sen suuremmin välittämättä siitä, että tänään on päivä ja yö yhtä pitkät.

7 kuukautta

Pikkumies tuli sitten tänään 7 kuukauden ikään. Strategiset mitat juuri mitattuna: säkäkorkeus n.37 cm, paino 13 kg. Tuo säkäkorkeus on "suuntaa-antava", sillä välillä korkeudeksi näyttää 38, välillä 36...riippuen siitä, kuinka hyvin Casper malttaa pysyä paikallaan :/

Ikäkauteen kuuluu uhmaiän ja merkkailun alkaminen. Ensimmäinen näkyy jo vähän valikoivana tottelevaisuutena. Aivan kuin testaisi, onko todella tehtävä niinkuin emäntä pyytää. Merkkailu ilmenee "jatkuvana" pissimisenä lenkillä ollessa. Takajalan nostamista ei vielä ole. Kyykkypissi näyttää vielä olevan hauskempaa. ;)

Viikonloppu oltiin taas maalla nauttien vapaasta ulkoilusta ja käymällä Casperin ensimmäisessä match show:ssa Lapinlahdella. Pentuja oli yhteensä 31. Casper sai sinisen nauhan, koska toisen koiran esiintyminen oli kuulema varmempaa. Kieltämättä Casper jännittää uusia ja outoja tilanteita ensin ja se näkyy silmiinpistävänä takajalkojen tutinana. Joskus tuo tutina kyllä liittyy jännitykseen kun on oikein hauskaa tiedossa ja odottaa lupaa saada tehdä tai ottaa se "huippujuttu". Mutta niin, sininen saatiin ja oltiin 16 muun pennun kanssa sitten jatkossa. Siinä Casper oli jo huomattavasti varmempi - ja johtui varmasti myös minun jännityksen puuttumisesta - ja oli TOINEN. Olin ylpeä Casperin menestyksestä näin ensimmäiseksi koitokseksi. Se sinisten voitto oli niin lähellä ja taisi mennä siinä kun vieressä ollut pentu oli kolmas, olisi lähtenyt sen perään - ja niin sitten sai lähteäkin. :) 

Erityisesti olen tyytyväinen siitä , kun harjoituksissa ohjaaja on lähes joka kerran "valittanut" Casperin liikkeistä ja käskenyt meidän opetella liikkeitä... . Ja kuinka lennokas askel pojalla sitten onkaan. Näkeehän sen kuvastakin!

Vielä(kin) on kesää jäljellä...

...vielä tulee kauniita päiviä...voisi laulella, jos vaan olisi lauluääntä enemmän kuin kärsivällä variksella.  Mahtava syksy jatkuu! Aivan peilityynet järven pinnat.

Casper nauttii ulkona olemisesta, vaikkei sitä kyllä turkin kastuminenkaan pahemmin näy haittaavan. Ainakin, jos uimisen suhteen turkin kastumista katsoo. Tänäänkin poika vaan mennä porskutti veteen ja katsoi kuin kysyen " saanhan vielä uida?". Ja sinne pulahti kepin hakemaan.

Viime viikonloppuna kokeilin verijäljen tekemistä vasta toisen kerrran Casperille. Tein illalla noin parin sadan metrin jäljen kahdella kulmalla . Aamulla, oli mennyt jo reilusti 12 tuntia jäljen tekemisestä, kun vein Casperin lähtöpisteeseen . Haisteli tarkkaan ja lähti seuraamaan jälkeä. Sitten tuli jotenkin hämmennys (?) ja kääntyi takaisin lähtöpisteeseen. Näytin tarkemmin suunnan alkua ja niin Casper lähti kohti ensimmäistä kulmaa.
Yksi selvä "hukka" tuli ja minun piti ohjata takaisin jäljelle. Jotenkin hämillään Casper meni  sitten ns. kaadolle asti. Kaatona minulla oli se jäljen tehnyt verinen sukka, jonka sisään olin painoksi laittanut kiven. Ei oikein ensin ymmärtänyt, kun aloin kehumaan ja palkitsemaan poikaa hienosta löydöstä. Kuin Casper olisi ilmeellään kysynyt " mitä tässä nyt oli niin ihmeellistä?".   Kuitenkin alkoi häntä iloisesti heilumaan, kun palattiin takaisin ja sai vielä haistella matkalla "löytöään".

Harjoitusta, harjoitusta tarvitsee, jotta ymmärtää paremmin jutun juonen. Nenässä ei ole mitään valittamista, tarkka on. Vainua otti nenä maaassa, mutta myös ilmavainulla  ristiinrastiin "hakien".
Artulle tein kertausharjoitusjäljen noin 300 metriä ja se oli "helppo nakki". Suoraan kulmat hyvin "merkiten" nenä maassa "kaadolle".

Kuvat jäi siinä rytäkässä ottamatta, joten siitä tapahtumasta ei kuvia nyt ole. :(

Pentutapaaminen

Yö on mukuttu sikeästi mukavan illan kasvattajan luona pidetyn pentutapaamisen jälkeen.

Kuvassa ovat vasemmalta lukien Chipa, Muska, Pepi, Casper ja Manta. Yksi uros ja narttupentu ei päässeet tulemaan. Mukava olikin nähdä muita pentuja, sillä en ollut heitä pienenä ennättänyt nähdäkään. Narttupennun kuva löytyy kasvattajan sivulta. Casper oli aivan innoissaan varsinkin velipojan tapaamisesta. Ai sitä leikin riemua! Pienin ja hillityin Chipa oli myös ihana persoona- oikea lady! Hauskasti kikkuratukan kasvaneena Muska oli myös mukava ja pehmeä (!untuvaturkki!) pentu, sosiaalinen muttei mikään reuhaaja, ilmiselvä neiti sekin! Manta oli hyvin paljon Casperin oloinen, kuitenkin ilmiselvästi naisenergiaa hänessäkin tarvittaessa! Pepi oli  todellinen Casperin kaksoisveli -hyvin samannäköiset ja oloiset. Kiltit ja seuralliset, pienet herrasmiehet!

Kiitos Jaana-kasvattajalle, että kutsuit meidät koolle!

Syyspäivän kuulumisia

Se sitten siitä viime viikkoisesta intiaanikesästä... Aamu valkeni hieman sumusateisena, vaan se ei Casperia haittaa, kun mieli tekee metsälenkille. Tämänkin aamun lenkki suuntautui tutuille poluille ja polun vierille läheiseen metsään. Casper tykkää juosta vapaana pehmeässä sammalikossa ja välillä heittäytyä järsimään milloin minkäkinlaista puunoksaa.

Tänä aamuna Casperin nenään kävi jotain tuoksuja tavallista enemmän, sillä juoksenteli kuono maassa lähes koko liikkeellä olo ajan. Häntä iloisesti heiluen, välillä vauhdilla ja välillä rauhallisemmin, Casper paineli ristiin rastiin. ;)

Viime viikonloppuna Casper käytti toden teolla tarkkaa nenäänsä jäljittäessään Arttua. Arttu-polo isketti itseään paimenlankaan, ja ulisten juoksi näkymättömiin. Minä oli toisaalla, Casper ja Artun isäntä sisällä, joten meillä oli vain kuulohavainto, minnepäin Arttu  paineli.... Aikamme huudeltuamme, ei auttanut muu kuin lähteä etsimään. Casper lähti lähellä rantaa kohti metsää häntä suorana ja tuli kohta "kysyvänä" takaisin ja kohti samaa jälkeä. Niinpä lähdin Casperin mukaan, ja siellä me risukot ja ryteiköt painelimme peräkkäin, välillä Casper jäi minua odottamaan ja alkoi taas etsimisen uudelleen. Noin 99%:n varmuudella, Casper seurasi Artun jälkeä siellä ryteikössä. Kun tulimme aukealle sänkipellolle, Casper lopetti etsimisen siihen, ei enää jaksanut tai ei enää erottanut hajua. Siitä Arttu kuitenkin oli tielle mennyt ja naapuritalon rappusilla istui...  Kehuin ja olin ylpeä Casperista, vaikka Arttu sitten löytyi muutenkin... Tavan metsälenkillä Casper ei käyttäydy samalla tavalla ja haaveenihan pomppasi Casperinkin kohdalla heti tulvevaisuuden jälkivalio-titteliin! Mutta mennään siinä jälkihommassakin kuitenkin askel kerrallaan....

Tänään oli rauhallisempi tahti,vaikka ilmiselvästi jonkun hajua seurailikin....

Kesän viimeisiä (?) mustikoita sitten maistelimme tänään loppumatkasta. Maistuivat vielä makealle- minä tykkäsin itse mustikasta, Casper varvusta! Taisi alkaa patterit lopussa olla Casperiltakin tunnin verran seikkailtuamme... Sienisato näyttää etanoiden kannalta herkulliselle, sillä lähes kaikki tuntamani sienet,(kaikki kolme myrkytöntä lajia ;D )näyttävät olevan rei'itetty ihmisravinnoksi kelpaamattomaan kuntoon. Pitäisi varmaan etsiä toinen metsä sieniretkeä varten.... ;/

Intiaanikesäkö?

Ollaan jo syyskuussa ja kesä jatkuu. Kesän jatkumisen kunniaksi Casper kävi uimassa ja kun ei muuta noudettavaa löytänyt, haki vedessä kelluvan kepin palan. :) Kauniin kelin innoittamana päätinkiertää koko rantapolun, eikä Casper laittanut hanttiin ollenkaan. Casper nauttii pitkistä (½-1 tunnin pituisista) tutkimusretkistä, kun ei ole minnekään pahemmin kiire.
Tallustelimme pitkin rantaa edemmäs kuin koskaan aiemmin ja tullessamme uuden asutusalueen kohdalle, huomasimme, että haarautuvat polut vievät talojen takapihalle... Luulin jo, että meidän on käveltävä samaa reittiä takaisin, muuta viimein löysimme ryteikön läpi yhden polu tielle asti.  Casper oli innoissaan saadessaan juosta risujen yms. yli ja ali!
Turkkikin ennätti tallustaessa kuivaa mukavasti, joten kotona jäi vain putsaustoimeksi tassujen huuhtelu harjauksen lisäksi .Meinaa kaikki kuusenneulaset ja heinänsiemenet tarttua tuohon pumpuliturkkiin. :/