Korpilahti RN

Yö nukuttu rankan ja pitkän näyttelypäivän jälkeen. Kelloja siirreettiin edellisenä yönä kesäaikaan ja Casper nukkui jotenkin levottomasti. Johtui kyllä varmaan emännästä joka "kyttäsi" kelloa vähintään parin tunnin välein.. :/

No, tuomisina oli EH-laatumaininta ja junioriurosten 4. sija. 4 urosta oli ilmoitettu mukaan... Mielestäni Casper oli reipas ja liikkui  hyvin huomioon ottaen herkulliset nousevat tuoksut maneesialustasta... No, eh on kuitenkin erittäin hyvä ja seuraavanlaisen sanallisen arvostelun jälkeen oltava erittäin tyytyväinen tuohon.  Marjo Jaakkola vaikutti tiukemmalta tai ainakin tuimemmalta tuomarilta kuin Saija Juutilainen. Niin, se arvostelu kuuluu näin:
" Erittäin hyvän tyyppinen.(mitä sitten oikeasti tarkoittanee..)Urosmainen pää. Hyvä kaula. Hieman etuviistoiset lavat. Hyvä ylälilnja. Riittävä eturinta. Hyvä luusto. Hieman lyhyt rintakehä ja pitkä lanneosa. Kohtalaisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella. (totta! )" Suluissa olevat ovat minun kommentteja :)

Korpilahdella oli myös kasvattaja sekä hänen pirteä ja tomera tyttärensä. :) Mukava päivä sen puolesta!Muutamat makeat naurut sitten naurettiin Jyväskylän abc:llä, kun kävimme yhdessä syömässä. :) Casper oli väsynyt ja nukkui koko vajaan 3 tunnin matkan kunnolla paikkaa vaihtamatta..

Laitanpa tähän loppuun kuvan, kuinka hyvin tuomari seurasi kaikkien liikkeitä..... ;O

Lintuja, lintuja, lintuja

Tämä päivä näyttäisi olevan osoitus siitä, että kyllä se kevät vaan pikkuhiljaa lumenmäärästä huolimatta voittoa talvesta on ottamassa. Niin sanotusti lintujen bongauspäivä.

Aamulla kun veimme junioria kouluun, huomasimme Joensuuntien rampilla jonkun suuren tumman linnun nokkimassa maassa jotakin. Minä jo arvelin, että siinä on maakotka vähintään jotain raatoa repimässä... :) Äkkiä siihen takaisin toivoen, ettei Joensuuhun päin olisi ollut vielä menijöitä sillä aikaa ja se lintu olisi siinä vielä. Samalla vähän mielessäni sadattelin, että taas sitten oli kännykäkin kotona, ettei edes siihen saa otettua  kuvaa harvinaisuudesta kaupunginlaidalla. No, siellähän se lintu vielä nokki maassa ja auto tienviereen parkkiin. Casper hihnaan ja mennään katsomaan, mikä se on. Huomasin kyllä sitten heti, että se on kanalintu, ukkoteeri tai -metso. Kesy se ainakin oli tai ei välittänyt meidän tulemisesta mitään. Noin kahden metrin päähän se Casperin päästi tulemaan ja varmaan olisi vielä lähemmäksikin päästänyt, mutta juuri silloin tuli auto ramppia alas ja se lintu lähti auton edestä lentoon, vain penkalle. Ukkometsohan se oli aamuaterialla siinä hiekanjyviä syömässä. Sitten oikeastaan Casper vasta tajusi, että hei-tuostahan lähtee mielenkiintoinen tuoksu ja ai sitä touhua sen jälkeen siinä! Ja silloin sai lintukin paremmin siivet alleen ja poistui "takavasemmalle".. Siinä rytäkässä sai sitten Casper tempaistua hihnaa sen verran voimakkaasti että jo kerran liitetty solmukohta aukesi ja flexitaluttimesta taisi tulla lopullisesti entinen. :(  Vähän aikaa annoin Casperin touhuta jälkien perässä siinä, mutta koska olimme kuitenkin tiellä, ei siihen voinut jäädä pitemmäksi aikaa ihmettelemään citymetson jätöksiä ja jälkiä! Innokas kyllä oli!  (Itsellenikin kyseinen lintu elävänä nähtynä oli elämäni ensimmäinen kerta... )

Sitten vaan normaalille metsälenkille sen jälkeen... Ja mitä melkein heti näimmekään: pöllön hujahtelevan kevätlennoillaan. Niistä en kyllä selvää saa, mitä on mikäkin lähemmin nimeltään, mutta selvä kevään merkki siinäkin ilmassa, aivan selvästi -tallaisen "bongarin" silmin nähtynä ;D Ajattelinkin, että ei kahta kolmatta, mikähän lintu vielä tässä nähdäänkään...  Pääsimme mäen taakse kanavanvarren rantatielle ja olimme melkein jo kulkeneet sen läpi Pitkälänniemeen,kun takaamme alkoi kuulua tuttua "huutoa"...Joutsen! Kevään ensimmäinen joutsen lensi ylitsemme ja sen laulu sai Casperinkin katseen nousemaan taivasta kohti, oli se sen verran vaikuttava ääni ja näky!  Salmenkohdat näyttävät olevan jo sulat, joten varmaan sinne tuo yksilö oli menossa.
Sanoinkin sitten Casperille ettei meidän tarvitse lähteä minnekään korpilammille ja saloille kävelemään, kun pysytään vaan Könönpellossa niin nähdään kaikki harvinaiseksikin käymässä olevat linnut... ;o tai sitten vain tämä laita kaupungista on jo niin "korvessa", että kyseiset lajit täällä viihtyy :/ - onhan tuota keskustaan melkein 5 kilometriä matkaa!

Eilinen päivä oli vierailupäivä kasvattajan luona Tervossa. Mukava päivä olikin! :) Jaanan kanssa jutustelu saa hyvälle tuulelle, puhumattakaan Jennan pirteydestä ja tomeruudesta ... :)   Pentupuolella oli villakoira-Lolan 4 pikkuista pentua...siis voi miten suloisia nappisilmiä!! :) Mutta kuten tänäänkään, mulla ei ollut kameraa mukana, joten kuvia en siitä touhunelikosta saanut :( 
Casper oli innoissaan samojedi-Halin "kimpussa" ja muittenkaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa... Niinkuin on nyt pari kertaa käynyt uroskoiran saapuessa vastaan tai oikeastaan sattuessa samaan aikaan paikalle, kun Casper leikki Iita-terrierin kanssa... :(   Jaana epäilikin, että se johtuu juuri siitä urosten käyttäytymisestä...,sillä erittäin hyvin tulee kaikkien narttujen kanssa toimeen.

Eilen myös näin, kuinka lennokkaasti Casper saa etujalatkin nousemaan liikkeessä. Jaana osasi hyvin liikuttaa Casperia! Sanoinkin, että saisi hän esittää Casperin sunnuntaina, jos Hali ei ole juuri samaan aikaan viereisessä kehässä.. Minun kanssa kun hommasta ei oikein tullut mitään, mutta hyviä oppeja sain miten voisin saada Casperin etujalkojen liikkeeseen lennokkuutta. Ja niinhän se varmaan on, mitä enemmän minä jännitän ja kiristän hihnaa, sitä enemmän Casper vetää "vastaan" ja liikkeestä tulee tökerömpää.. Eli rentoutta esittäjälle,niin lennokkuutta Casperille!... :)  En vain tiedä, ennätämmekö oppia kunnolla sunnuntaihin mennessä vai menemmekö sitten samalla tyylillä kuin aiemmin. Sen "rentouden" kun saisin mikä oli Kajaanissa, niin silläkin hyvin mentäisiin...kuvasta päätellen ainakin. ;)

Leppoisaa oleskelua ja opettelun riemua pienin askelin

Tänään ollut leppoisa päivä nauttien taas lämmittävästä kevättalven auringosta. Verraten eiliseen lenkkeilyyn, ei ollut tänään tietoakaan vetämisestä ja "tottelemattomuudesta". :)  Eilen käsittääkseni Casperia ja minua tuli vastaan juoksussa oleva westie, tai toinen niistä ainakin. Ainakin sen vastaantulon jälkeen Casperin pasmat meni ihan sekaisin ja uikutuksesta ja höntyilystä suupielet kuolaa valuen, taivaltaen näkemättä ja kuulematta minua ollenkaan, voisi näin päätellä.. :/ Ja kun vähän tilanne rauhoittui loppumatkasta, eikö se koirakaksikko tullut vielä kerran vastaan.... !  Ajattelinkin jo, että juoksuiset nartut pitäisi pitää "kotiarestissa"... :/

Niinpä aamulla ajattelin, että pillillä kutsumisen opettelu voisi kunnolla alkaa... Ostin sen kutsupillin jo syksyllä, mutta sen opettaminen sitten vaan jäi. Vihellyykseen Casper kyllä tulee lähes 99 %:n varmuudella - mutta minun vihellystaito on välillä niin ja näin ;/ - joskus kuuluu vaan pieni pihaus ja varmasti just silloin kun sen pitäisi kuulua kirkkaasti...  No, pilli esille ja testipuhallus... Casper ei reakoinut millään tavalla! Niinpä tietysti, ajattelin. Uusi puhallus ja herkku esille... Nyt Casper nosti katseen ja sain merkillä tulemaan luokse... ja uudelleen pari- kolme kertaa. Nyt Casper alkoi päästä juonesta kiinni! :) Sitten menin toiseen huoneeseen, Casper sipsutteli tapansa mukaan perässä :(  - Casper takaisin lähtöpisteeseen ja pyysin odottamaan, sitten itse toiseen huoneeseen ja puhallus pilliin, vähän epävarman oloinen Casper sipsutteli luokseni. Isot kehut ja herkku! Ja sitä hännän heilutusta...! :) Tätä pari kolme kertaa ja Casper tuli kerta kerralta reippaammin pillin kuultuaan.! Eli ensimmäinen vaihe pillikutsusta päästy juonelle! :)

Intoa olisi Casperilla riittänyt vielä jatkaa, mutta muistelen jostain lukeneeni että mieluummin lopettaa opetustuokio onnistuneeseen suoritukseen pian kuin siihen ettei koiraa enää kiinnosta koko touhu.. jää se oppimisen into ja odotus seuraavasta kerrasta. Eli tästä se jatkuu. Saa nähdä, missä vaiheessa siirrytään harjoituksissa ulos.

Casperin seuraava näyttely on parin viikon päästä Korpilahdella. Olen yrittäny opetella seisottamaan Casperia edestäpäin katsoen suorassa linjassa. Sivulta päin katsoen mielestäni Casper seisoo hyvin ja ryhdikkäästi, mutta kuitenkin samalla minuun päin nojaten. :(  Ja miltä se näyttää edestä päin...huh huh...  pöydällä saa korjattua ihan hyvin, pitää pään ryhdikkäästi. Mutta se sama lattiatasolla - voi ei!! Siinpä kokeiltiin eilen illalla vaikka millä tyylillä ja vaikutti jo siltä että kohta Casper hermostuu toistojen toistoon... sitten viimein edes sinnepäin sain sen seisomaan suorassa kampeamatta päätään kättäni vasten -  kiitospala ja lopetus siltä kertaa.  Päivällä sitten tehtiin sitten uusi harjoitus - pöydällä "täydellisesti" ja lattiatasolla huomattavasti paremmin ja "vänkäämättä". :) Ja sitä riemua kun Casper sai kehukiitokset! :)  Ja taas olisi halunnut uudelleen pöydälle seisomaan... :) Helppo olisi alla olevan kuvan katseeseen "heltyä", vaan huomenna taas uudelleen sitäkin hauskuutta.

Suojaisaa

Sitten tänään kelien puolesta taas tällainen suojakeli. Ja sen vuoksi turkkia olisi ollut hyvä suojata vähän muualtakin kuin vaan korvista ja selän päältä. Siellähän se eteisen naulakossa lahkeellinen puku olisi ollut, mutta kuvittelin lähtiessä, ettei se nyt  niin karseasti tartu tuo lumi kiinni... Eikä se ehkä kuitenkaan sitten NIIN karseasti tarttunut,mutta ilkeästi kuitenkin... :/ ei meistä kummastakaan ollut kiva, kun housukarvoissa roikkui mielettömät lumipallot ja minusta varsinkaan , kun osa niistä palloista oli vielä vähän kakanvärjäämät...

Ei Casperilla mitään ripulia ollut, mutta housukarvat vaan niin pitkät että sottaantuivat ;/

Takaisin tultua oli pakko tehdä se vannareissu -eli lämmitä vettä lasten pesuvannaan ja koira siihen seisomaan. Siinä sitten lämpimällä vedellä sulateltiin pahimmat pallot karvoista irti.

Eilen ostin kaupungista takunpoistajaraspin. Luulin alunperin sitä joksikin "humpuukiksi", mutta nyt ainakin osoittautui todella mainioksi kapineeksi.  Alun vänkäämisen jälkeen, kun Casper luuli taas sen "kidutuksen" alkavan harjatessani haaroista, olimme luultavasti molemmat positiivisesti yllättyneitä sen toimivuudesta. Minua ei suututtanut se "repiminen" kammalla ja samaa ajatteli minun mielestä Casperkin! :)  Oikeasti kun tuo kainaloiden ja pyllyn kampaaminen alkoi olla jo melkein "minä määrään edelleen"-toimintaa... Enkä tykännyt siitä yhtään sen enempää  kuin Casperkaan!  Mutta jospa tämä siistimissessio kokonaisuudessaan taas tästä sitten yhtä leppoisaksi muuttuu kuin oli ennen tuota jatkuvaa takkuuntumistakin...

Naapurissa pienet hirvikoiran pennut - serkut - kasvavat hurjaa vauhtia. Pienin Veli-Pontevaksi nimittämäni pentu on jo toinen silmä raollaan ja suhteessa tuon pennun paino on kasvanut eniten, vaikka edelleen pienin (kevyin n. 1000g) pentu pentueessa onkin. Mutta ei ainakaan missään nimessä "alakynnessä" oleva pentu :)  Elpe-emo kyllä on edelleen huolehtivainen ja kääntää itsensä tai ainakin päänsä hyvin herkästi suojaamaan pentujaan, jos vähänkin vieraampi niitä aikoo koskettaa... Emon suojaisassa hoivassa pennut tyytyväisenä sitten makailevatkin vatsat pulleina! :)

Suojakelejä harmitellessa on vain toivottava, että saataisiin kunnon hankijaiset vielä ja pääsisi Casperin ja Artunkin kanssa tekemään taas erilaisia lenkkejä ympäristöön. Nyt kun nuo lenkit on vähän sitä, että kilometri pari tuonne ja samaa reittiä takaisin... :( ja minua ainakin sellainen pitemmän päälle turhauttaa. Vaikka edes pienen lenkin voi kiertää, on se mielekkäämpää ja koirillekin koko ajan uusia tuoksuja vastassa... Vaikka näkyi nuo kyllä Casperille kelpaavan tänään takaisin tullessa vaikka omat jäljet seurattavaksi kun muita ei töhkölumessa näkynyt. Tuoksutus oli kyllä kova, josko sieltä suojalumen alta joku muukin herkullinen tuoksu kuonoon kävisi... :)

Loistavan kaunista

Voiko aurinko enää kirkkaammin paistaa kuin tänään? Tuskin. Taivas on kirkkaan sininen , lumi puhtaan valkoista ja valon määrä valtava!  Tällaisesta kevättalvenpäivästa ei voi olla nauttimatta.  Lunta on kyllä todella paljon ja Casper tykkää kiipeillä mitä ihmeellisempien lumimassojen päälle tähystelemään. Kaupunkikodissa ei olisi temppu eikä mikään enää loikata aidan yli naapurin puolelle, muttei Casper ole sitä vielä onneksi keksinyt...

Casper kuitenkin keksi viikko sitten kuinka ei tarvitse olla hihnassa kiinni jos toiset menevät sisälle eikä itse pääse mukaan.... :/ Maajussille morsian -ohjelma olisi nähtävästi ollut Casperistakin mieluista katsottavaa ja kuunneltavaa, sillä oli purrut noin ½tunnin aikana flexinarun poikki! Pihasta ei ollut kuitenkaan tuolla maalla lähtenyt mihinkään, vaan oli riemusta soikeana kun menimme ulos...... Tai sitten Casper olisi halunnut hajustella viimeisillään olevaa norjanharmaata Elpeä... sillä ainakin seuraavana päivänä kun 6 pientä pentua oli viimein maailmaan putkahtaneet, ei ollut loppua siinä haistelussa. Arttukin oli kuono kiinni lahkeessa pari päivää hyvin tiiviisti... olisivat molemmat halunneet päästä katsomaan, että mistä se "herkullinen" tuoksu oikein tuli..

Ensin olimme sitä mieltä,että Elpen pentueessa on 2 narttua ja 4 urosta, vaan illalla tarkemmassa tutkinnassa yhden uroksen pippeli oli "kuihtunut" pois ja niinpä "lopullinen" sukupuolijakauma uudessa hirvikoirapentueessa on 3+3. :)  Yksi narttupentu kuitenkin taitaa vielä olla vapaana innokkaalle hirvenmetsästäjälle ja jolla on aikaa touhuta koiran kanssa koulutuksen ja näyttelynkin merkeissä... Pelkäksi pihavahdiksi koiraa ei varmasti omistaja myy, sillä Elpe osallistui alle 2-vuoden ikäisenä jo SM-taistoon hirvenhaukuissa ja on käyttövalio. Pennun isäkin on menestynyt hirvikoira, ainakin käyttövalion tittelillä...  Vaikken itse mikään hirmuisen innokas hirvikoiran ystävä olekaan, tulee väkisin mieleen reilun 2 vuoden takainen ajatus - jos silloin toinen narttu olisi tullut kantavaksi, ei tiedä vaikka maalla pihassa tepastelisi hirvikoira cockerin sijaan...?  Aika ihania koiria  nuokin, vaikka ovatkin erilaisia verraten cockeriin...

Mihinkään suurempaankin sen kummemmin uskomatta, uskon kuitenkin, että jokaisella tapahtumalla on oma tarkoituksensa. Silloin ei ollut tarkoitus tulla sen nartun kantavaksi ja tuli sitten loistava menestyjä Elpe ja me päädyimme omaan koiraan, cockeriin. Ja lopputarinahan melkein tähän päivään onkin aika monen tiedossa... Artun mukava luonne vei minut suoraan sanottuna mennessään ja sen myötä joidenkin kiemuroiden jälkeen Casper tuli luokseni - Casper; tuo päivieni valo! :)  <3   Ja juuri tuo Casperin minulle tulo tuntui kuin se olisi juuri minulle tarkoitettu ja minä Casperia varten.(innostuinkohan nyt vähän ylisanoihin...? no, en oikeastaan! )