Lemmenlurinoita?

Tänään huomasin Casperissa aivan uuden ominaisuuden - äänellisen halun päästä toisen koiran perään. Tapasimme eilen lenkillä ollessamme noin vuoden ikäisen kultis-tytön ja sen kanssa olisi ollut ihan kiva alkaa peuhaamaan. No, se unohtui (oletin ainakin niin) kun jatkoimme sitten vaan matkaamme toisiin suuntiin. Tänään sitten tullessamme metsälenkiltä Casper huomasi autosta saman koiran  olevan lenkillä taas. En aiemmin ole huomannut Casperissa sellaista reaktiota autossa nähdessään toisen koiran - armoton hännän vispaus riemusta, että siellä on tuttu! - ja sitten alkoi se sydäntä riipaiseva uikutus "ui ui ui" kun ajoimme vaan ohi! (hiljaisella äänellä tietysti Casperin tyylille uskollisena, mutta se sävy!!) Parkkipailta oli sitten mieletön hinku päästä vielä tekemään pieni lenkki  kultiksen perään. He olivat kuitenkin jo sen verran etäällä ettemme lähteneet juoksemaan perään ja hoihkimaan "täällä olisi innokas sulho, odottakaa!" ;D 

Uusia hankintojakin taas tehty. Mihinkähän mamman rahat kohta enää riittää, kun shoppaillut lomautettuna ollessani turhan paljon....? Vaikka omasta mielestäni kyllä tarpeellisia ja pitkässä juoksussa (toivottavasti) hintansa arvon takaisin "hankkivia". Ostin siis kunnollisen trimmauskoneen ja tehokkaamman kuin tavan föönin. Siihen mukaan sitten tilasin Peten koiratarvikkeesta trimmauspöydän,niin ei enää tarvitse keittiönpöydälle viritellä kaikkia tarvikkeita. Kaupanpäällisenä saimme vielä trimmikoneeseen terähuoltoainetta ja Casperille pantaanlaitettavan valon. Kaikki "ilmainen" on aina eteenpäin! ;)  Kun sitten shoppailun makuun oli päästy, menin ja ostin uuden kameran, kun halvalla sain....Entinen Hp:ni oli kyllä jo susi syntyessään. Ei akku kestänyt eikä auttanut uusi akku eikä laturi! Aivan toivoton vehje. No, neljä vuotta minä sitä jaksoin sietää... Ihan toimiva pelihän se vieläkin olisi, kun vaan jaksaa akkua ladata aina 20 otoksen jälkeen....

Olihan se uusi kamera illalla testattava, tässä nuo pari kuvaa uudella vehkeellä näpsäisty. Omasta mielestäni selkeämpiä ovat kuin entisellä.

Tavallisia päiviä ?

Samanlaista arkea menty monta päivää. Sadekurapuku on enemmän kuin tarpeen, mutta miten mukavasti lenkit menevätkään kun ei turkki kastu ja kaikki roskat ei ole takiaisen tavoin turkinjuuressa kiinni!
Jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa haluaa etsiä, maalla ei oltu kuin yksi yönseutu ja sinä aikanakin Casper ennätti sotata karvat sellaiseen sotkuun ja takkuun että vot! Eihän se auttanut lauantai-iltana kuin kunnon pesu ja sitten föönaukset päälle. Vähän Casper oli nolo kun ei päässytkään totuttuun tapaan heti yhdeksältä nukkumaan... Kaiken kukkuraksi vähän ennen lähtöämme lauantaina, Casper oli käynyt uimassa! Minä olin vähän kaksijalkaisille pojille näreissäni kun Casper oli tietenkin aivan onnellinen mutta niin savinen ja kylmissään... argh! Kuva ei ole lauantailta mutta koira ihan samannäköinen!

Sunnuntai sitten vietettiin ihan kahdestaan kun nuorin poikani oli pelireissulla Jyväskylässä. Kiersimme tuplapitkän ja mukavan luontolenkin - ja kurapuku päällä! Sitä vain aamulla ihmettelin, kun Casper ei suostunut syömään mitään. No, ajattelin, että taisi syödä taas Artun kanssa ihan tarpeeksi lihoja ja luita ja jaksaa kyllä.  Hyvin jaksoi, minun kunto meinasi hyytyä taas loppumatkasta. Casperin maha ei kuitenkaan ihan kunnossa ollut, sillä kotiin tultua pyrki ulos ja oksensi takapihalle jotain melkoisen kasan. Ei kamalasti kiinnostanut mennä sitä tarkemmin tutkimaan... Tänä aamuna sitten vasta Casper söi kunnolla aamuruonkansa - kuitenkin teki ripulin lenkillä. Nappuloita ei ole suostunut syömään kohta viikkoon... nirsoilee vai todellakin siellä vatsassa myllää joku pöpö?
Pöpöistä mieleen, säikähdin jo että nyt se sikaflunssa iski meidän komppaniaan. Koko kaksijalkaisten poikien joukko on jollakin tavalla - enemmän tai vähemmän- kipeänä. Kaikki sairastuivat su-ti välillä- kuin "kaatamalla". Sanoinkin että Casper myötätunnosta "sairastaa"....

Casperin päivää

Huomasinpa aamulla kalenterista ruksiessani eilistä päivää "historiaan", että tänään viettää nimipäivää Kasper ja miksei sitten samalla Casperkin. Onnea, Casperi-pojalle! Huomennahan "Kapselin-repettipojan" ikämittari karttuu 8 kuukauden ikään ja pikkuhiljaa nuoren aikuisen ulkoisia merkkejäkin aivan selvästi nähtävissä. 

Aamulla taas havaitsin, että se parisen viikkoa sitten ostettu ulkoilukurapuku on enemmän kuin mainio hankinta!  Eipä ollut mahan alus ja kyljet moskassa eikä roskassa pitkänkään maastolenkin jälkeen. Eteisessä vaan nurinpäin vetäisy päältä pois ja tassun pohjien huuhtelu pesuhuoneessa. Ja siisti poika pääsi kirmaisemaan vesikupin kimppuun....

Linnut ovat jo vaihtaneet ruokailupaikkaa, sillä niitä ei enää pellolla näkynyt... Casper kyllä kävi tarkastuskierroksen juoksemassa, vaan ei ainuttakaan lintua lehahtanut enää lentoon.. :( no, se ei hetkeä kauemmin tainnut Casperia harmittaa (jos koiria nyt sitten osaa harmittaa....ehkä se on vain emännän harmitusta ennemmin), sillä uusia tuoksuja oli pitemmän lenkin varrelle tullut aivan valtavasti... Ja vetovoima niiden perään samanmoinen, valtava...

Loppumatkasta läheisellä hiekkakentällä (ollut joskus vuosia sitten kaupungin urheilukenttä ja talvinen luistelukenttä), Casperilla ja eräällä pienellä - noin 3-4 vuotiaalla - tytöllä oli tulla ongelma eräästä kepakosta. Tai ei Casper  alkanut edes hyppimään keppiä kädessään kohottavaa tyttöä kohti, kun kutsuin koiran luokseni . Tyttö  tuntui selittävän naureskelevalle isälleen, että tämä on minun keppi, on minun keppi.... samalla kun Casper jo juoksi vinhaa vauhtia toisen,"oman" keppinsä perään ja hakuun....
Yllättävän hyvin Casper uskoi luoksekutsua eikä jäänyt pyörimään käsiään nostelevan tytön luokse, kuten esim. parisen kuukautta sitten.  Valikoiva kuulo tuntuu iskevän päälle eritoten silloin, kun on niitä erittäin mielenkiintoisia tuoksuja pitkin kulkureittiä.... :/

Syysloma oli ja meni

Kiireinen viikko takana maalla ja nyt on taas rauhoittumisen ja levon päivät edessä muutaman päivän :)

Casper oli pari päivää ilman emännän lellimistä, seuranaan velipuoli-Arttu, isäntä ja murrosikäiset pojat. Voi, sitä hännän huisketta, kun keskiviikkona taas nähtiin! Ja miten herkullisia Tukholman tulijaisia olikaan.... jotain letun kokoisia ja pakuisia kuivaherkkuja lähti 20 kruunulla mukaani jostain niin kotoisen oloisesta lemmikkikaupasta eräästä ostoskeskuksesta.

Siellä lemmikkikaupassa oli tarjolla mm. Hurtan tuotteita, tuttuja paistettuja luita ja sian saparoita kuten täälläkin paikallisessa lemmikkiliikkeessä, unohtamatta suomenkielellä olevia shampoita ja muita hoitotarvikkeita... eli kyllä ne Tukholman koiratkin laatutuotteita käyttävät! ;) Hinnat olivat kyllä aivan yhtä hyvät kuin täälläkin,joten kurssin heikkous ei lemmikkituotteissa kyllä näkynyt millään tavalla!

Tänään oli sitten Casperin jo pakko päästä tutulle metsälenkille heti aamusta ja siinä ei sateet haitanneet, kun tunnin lenkki metsässä seikkailtiin ja kaikki ne uudet tuoksut tarkkaan tutkittiin! Kiitostakin Casper sai eräältä vanhemmalta herrasmieheltä sauvakävelyllä. Kehui Casperia kuulijaiseksi ystäväkseni, kun parin kutsuntakerran jälkeen tulla tepasteli viimein luokseni eikä rynnännyt vastaan tulijaa kohti... Vähän valikoiva tahtoo jonkun kerran kuulo olla, mutta yllättävän hyvin ollaan murrosiän houkutukset nelijalkaiselta "lapseltani" saanut pidettyä kurissa.... taloudesta kun löytyy murrosiän houkutuksia kaksijalkaisella lapsellanikin.... ;/

Uusia hankintoja

Se on vaan kumma juttu, että sateella sitten vasta huomaa sadevaatteiden tarpeen. Onhan Casperillakin sadeviitta aiemmin ostettu, vaan se ei suojaa jalkoja eikä mahan alta, joten kunnon kurakelin vaatteeksi siitä ei pitkäkarvaiselle koiralle ole. Eilen oli aikaa seikkailla Kuopiossa aamupäivällä ja tarkoitukseni oli tutustua kuuluisiin Puijon maastoihin Casperin kanssa. No, tuuli tuiversi ja sade piiskasi kasvoja ja kuonon kärkeä, joten meitä kumpaakaan ei suuremmin metsälenkit houkutelleet. Niinpä pistäydyimme Lemmikkiasemalle, josko siellä olisi jotain mukaan ostettavaa....ja olihan siellä! Uusi lahkeellinen sadepuku !( + uusi helposti pujotettava heijastinpanta). Casper oli vähän jo hämillään kun kolmatta pukua sovitettiin päälle...Onneksi se oli sitten kutakuinkin sopivan kokoinen ja vähän aikuistuttua kasvun varaakin vielä. Puvun hinta oli kyllä minulle vähän shoppailu"krapulan" aiheuttava, vaan ajattelin josko siitä olisi pojalle koko iäksi pukua pitää. Ihan mielellään se päällä sitten kotona lenkin teki, vaikka tuossa kuvassa vähän "kököttää". Kököttäminen ennemminkin johtuu minun "komennuksesta" pysyä se hetki paikallaan jotta uusi puku saadaan kuvaan ikuistettua....niin kova hinku oli Casperilla päästä lähtemään ulos tuossa vaiheessa.... :)

Tänä aamuna Casper sitten pääsi kolmen päivän jälkeen tutulle metsälenkille. Ja ai, sitä riemua taas! Kuinka paljon tuttuja ja uusia hajuja oli tullutkaan viikonlopun aikaan! (kuva aiemmilla lenkeillä otettu, mutta sama meininki)  Vaikkei tänään satanutkaan, oli Casper siitä huolimatta aika märkä ja roskainen kun linnutkin oli käyty etsimässä ja ajamassa pellolta lentoon . Sen jälkeen uni maistui jälleen uudessa päivä"pesässä", joka hankittiin  viikko sitten...

Lennokasta menoa

Ei, Casper ei ole muuttunut lentäväksi dumboksi vaikka tänään siltä tuntuikin:)

Heti aamusta pojalla oli vauhti päällä ja kova into päästä lenkille. Luulenpa, että lähistöllä asustaa joku tyttökoira, jolla on juoksuaika. Vähän sellaiset on Casperin käyttäytymiskuviot.;/ tienvierustat nuolla lipsutetaan ja ulos pitäisi päästä vähän väliä tai ainakin levotonta säntäilyä ulko-ovelle tuontuostakin. Vaan, minkäs se Casperkaan luonnolleen voi...

Vauhti oli erittäin lennokasta melkein koko metsälenkin ajan ja kuin kaiken kruunaukseksi kyyhkyset, naakat ja varikset olivat saapuneet ruokailemaan sänkipellolle jyvän tähteitä. Ja siinä sitten saatiin pikainen harjoitus Casperin rodunomaiseen käytökseen- lintujen ylösajoon. Ja voi sitä riemua, kun linnut(kin) lehahtivat lentoon! Ei olisi malttanut millään tulla takaisin.

Tuo valikoiva kuulo on parina päivänä meinannut vallata mielen ja osaksi johtuen juuri niistä niin mielenkiintoisista kaikista muista tuoksuista! Onneksi Casper on kuitenkin kiltti ja tottelevainen koira kokonaisuudessaan :) Ja yleensä iloisen rauhallinen huiskuhäntä :)
Takaisin kotiin kävellessämme puiden lehdetkin olivat alkaneet pakkasaamun kirvoittelemina lennellä irti. Koivun ja vaahteran lehtiä oli ilmassa kuin paremmassakin amerikkalaisen elokuvan loppukohtauksessa! ;)
Tavallaan kaunista, vaikken mikään "syysihminen" olekaan. Casper on saanut minut vuosien jälkeen  liikkeelle ja näkemään, kuinka kaunis luonto vielä syksyllä onkaan...