Silmätarkastus

Tänään sitä sitten oltiin silmien joukkokuvauksessa. Paljon oli koiria ilmoittautunut kuvattavaksi. Monenkirjavaa rotua oli ...chihuhuasta huskyyn, bishonista englannin buldoggiin oli tullut paikalle Kauppakadun pieneläinklinikalle.  Toisia jännitti suunnattomasti ja toiset olivat sitten niitä "euroopan omistajia", joiden piti ärhennellä ja näyttää mahtiansa. Valitettavasti kookas labbisuros sai omistajiensa yhtään komentamatta kolmeen kertaa räyhätä Casperille ja viimeisellä kerralla oikeasti Casper säikähti ja luulin että kohta laskee poika alleensa siinä kun yritti muuttua mahdollisimman näkymättämöksi jalkojeni juuressa :/  Labbiksen omistajat vain naurahtivat, että voi kun toinen säikähti....onneksi heidän vuoronsa tuli ja lähtivät siitä "isottelemasta"!  Valitettavasti käsitykseni labbiksesta mukavana ja leppoisana perhekoirana edelleen ei tunnu oikealta kuvaukselta... :/  Eli ei edelleenkään olisi se minun rotu..

Niin, tutkiva lääkäri oli Joensuusta saapuntu Jari Aho. Sen minkä sitten noin 5 minuuttia ennätin häneen "tutustua" vaikutti mukavanoloiselta huumorimieheltä. Hymyssä suin siellä pimeän hämärässä pikkuhuoneessa koiria liukuhihnatyyliin tutki.  Casper piti ottaa syliin ja sanoinkin ettei tämä ole sylikoira, joten sylissä pysyminen meinasi olla sitä ja tätä... mutta napakasti tohtori otti koiraa kuonosta kiinni ja toisella kädellä tutki valonsa kanssa silmät. Hyvältä kuulema näyttivät...mutta.... YKSI ylimääräinen ripsi löytyi...joka ei kuulema vaivaa millään tavalla. Sanoinkin, että eikös sen voi sitten vaikka nyppäistä pois.... kyllä kuulema voi,mutta se kasvaa siihen kuitenkin uudelleen. No, helpottava tieto se, ettei se ripsi vaivaa silmää millään tavalla. :)

Nyt sitten oikeastaan Casperssonin voisi lisätä tuonne cockereiden jalostusurostietoihin.... täytynee katsella pari edustavaa kuvaa ja kirjoitella tiedot muiden saataville...ja sitten vain niitä morsmaikkuja odottelemaan... ;D

Morsmaikuista puheenollen, tässä pihapiirissä on ainakin parilla koiralla juoksut ja pihan uroot sitten ovat aika ärhäkköinä toisilleen. Eilen tuon samanikäisen villakoiran kanssa oli murinaa ja ärhäköintiä , sekä jopa etäänpänä olevalle terrierille Casper murisi tuossa pihassa. Sitten lenkillä vastaantuleville koirille ei millänsäkään...eli taitaa olla kukkotappelun poikasta tässä pihapiirissä ;P
Laitan tuohon kuvan Artun ja Casperin "välien selvittelystä" ja tuolla maallakin kuulema niitä tyttöjä juoksuissa on ,että saa nähdä millaista herruusrähinää huomenissa nähdään kun sinne mennään....

Syyslomaa

Täälläpä sitä taas maalla ollaan syysloman vietossa, velipoika Artun seurana... Jotenkin ensimmäiset yöt taas ollu Casperilla sitä paikkansa etsimistä, vaikka oma peti on mukana ja ihan siinä samalla paikalla kun ollu pennusta asti täällä ollessa. Kuitenkin pari yötä sellaista rapsuttelua edestakaisin ja sängyn alle ahtautumista ja kohta sieltä pois ja sellaisia raskaita huokaisuja kun yrittää itseänsä rauhoittaa unten maille... Mielellään kuitenkin täällä muuten on  - saa juosta ulkona mielin määrin vapaana Artun kanssa ja välillä temmeltää. Onko kuitenkin sitten sitä että koti on kuitenkin koti , Casperillekin? :O

Eilen kierrettiin kahdestaan hihnalenkkiä ja sitten vapaana pellolla ja metsätiellä. Kyllä ryteikkö rytisi pariin kertaan kun jonkun hajun löysi,mutta ylösajo ei kuitenkaan tuottanut "tulosta"... joko lintu tai pupu oli ennättänyt jo mennä menojaan. Mutta sitä pyörimistä ja hännänvipatusta! :)) Pari päivää tuossa pihassa on ollut myös vähän sellainen kummajainen, mielenkiintoinen haju siitä lähtee, mutta vähän se arvelluttaa ja se pitää vähän kaartaen lähestyä ja haistelu tehdä sillä tavalla että pääsee heti perääntymään, jos se vaikka siitä liikahtaisi... :P  No, kuvasta voi kyllä päätellä, ettei  siitä enää laukkaan lähde muu kuin Casper jos lähtee :O



Rannassa oli jo tietenkin myös syksy tullut ja lehdet kasautunu rantaviivaan. Kerran piti Casperille sanoa, ettei menis enää kahlaamaan kun tassunsa kasteli. Saattoi kyllä olla jo sen verran kylmää, että olis kääntyny kutsumattakin takaisin. Tarkkaan kyllä haisteli rannassakin hajuja, mitä siellä liikkunut...



Silmätarkastukseen olen ilmoittanut Casperin joukkokuvaukseen. Äsken sitten tuli tieto että puolentoista viikonpäästä torstai-iltana tuo peilaus sitten tehdään. Sen jälkeen sitten tietää, onko kaikinpuolin Casper muodollisesti tai ainakin terveydellisesti pätevä ilmoitettavaksi jalostuskäyttöön...toivottavasti!

Sitä ennen kuitenkin Casper jatkaa syyslomaa Artun kanssa... vaikka niinkin että takajalat vaan vilkkaa, kun painaltavat menemään..  :)

Ensilumi satoi

Tänään vähän ennen puolta päivää sitä alkoi taivaalta tulemaan, ensin ihan pieninä hiutaleina ja kohta jo suurempina "rätteinä" taivas sakeana - ensilunta! Näyttää vain jotenkin ihmeelliselle kun suurimmassa osassa lehtipuita on lehdet vielä varisematta alas...joten emme jaksa vielä Casperin kanssa uskoa että tämä valkeus riittäisi ensi kevääseen asti :O
Tarkkaan Casper kyllä tuota aika märkää, ehkä enemmänkin räntää, lunta tutkiskeli. Nuuskutus kova kun haisteli sitä ja viimein alkoi nuolemaan....ajatteli varmaan että nam nam... häviäisköhän tämä nuolemalla pois kun niin mukavasti kielellä sulaa pieni määrä :)

Muuten menneistä viikoista taas sen verran, että Jyväskylään ei olla vielä oikeastaan aloitettu minkäänlaista valmistautumista. Seisomista pöydällä ja lattialla kyllä, jos ei joka päivä niin ainakin joka toinen päivä, harjoitellaan... välillä paremmin kerrasta asettuu, välillä kättä/tassua asiasta vääntäen... :I Rennompaa liikettä on aika vaikea tässä pienessä asunnossa harjoitella mutta tuossa parkkipaikalla ulkona ollaan yritetty rennompaa askellusta - esittäjältä varsinkin - löytää. :P  Ja siinäkin tosiaan yhteistyömme on toisena päivänä parempi ja toisena päivänä ei niin hyvä ;))  Muuten elämä on ollut aika samanlaista taapertamista eteenpäin kuin normaalistikin. Casperin voisi sanoa elävän melkein symbioosissa emäntänsä kanssa...ainut taitaa olla sauna ja sänky, missä Casper ei ole mukana :O :/ 

Niinpä vähän arveluttaa tuleva puolivuotis kausi kun aloitan sen trimmauskurssin ja pakostakin joutuu Casper jäämään kyydistä välillä pois... Nyt ovat olleet muutaman kerran Artun kanssa kahdestaan kun ollut Artun isännän mukana hirvenmehtuuta seuraamassa....ja aika, jonka keskenään olleet on noin 6 tuntia päivässä... viime viikonloppuna, oli jompi kumpi koira yrittänyt tehdä pikkueteisen matosta pesää itselleen ja oletan tuon pesänrakentajan olevan Casper...ainakin täällä kotona on kova into tehdä vaikka kynnysmatosta jonkunlainen mytty pesäksi  jos haluaa oven edessä ottaa nokoset... Mutta toisaalta sitäkään Casperin jäämistä yksin tai Artun kanssa ei kannattais jännittää, sillä aivan varmasti koira vaistoaa sen jännittämisen ja sekin alkaa jännittää, että mitä nyt on tapahtumassa...

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan tuosta kuinka Casper näyttää uusille naapureille "kaapin paikkaa".... Jostain syystä ei pidä uusista naapureistamme ja olenkin tullut siihen tulokseen, että Casper ihmettelee missä se naapuri on ja ketä ihme porukkaa siinä naapurin takapihalla aina joka päivä huseeraa...ja vielä kissan kanssa!