Tänään sitten pikkuherra tuli virallisesti aikuisten ikään! <3 Onnea, Casper!!
Täytyy kyllä häpeäkseni myöntää, ettei tänään mitään herkkuja ollut erikseen tarjolla, mutta huomenna käyn ostamassa jotain "speciaalia" ja sitten saa poika herkutella... :))
Yksin olemista on alettu harjoittelemaan kotonakin ja tänään Casper joutuikin olemaan yli 4 tuntia aivan yksin. Olen ostanut d.a.p:in ja ei ainakaan mitään näkyvää ole tuhottu sillä aikaa... huomenissa täytynee kysäistä naapurilta että millainen kuorolaulu täältä on kuulunut vai onko osannut myös olla ulvomatta.... :O Tänään Casper oli jätettävä yksin sen vuoksi, kun kävin harjoittelemassa walesinspringerspanieli-Ellin siistimistä. Mielestäni se meni kyllä hienosti, jos ei oteta huomioon valtavaa äänipelkoa kaikkia laitteita kohtaan, joita häneen päin osoiteltiin.... niin ollen jäi kuivaminen vapaaseen kuivamiseen,mutta turkki on erittäin hyvälaatuinen joten se kuivui nopeasti eikä mennyt kiharaankaan :) ei tuota metroa voinut ollenkaan ja tavan föönikin tuotti tuskaa niin koiralle, omistajalle kuin minun käsivarsillekin :/ Ajattelin, että trimmauskoneessa on sen verran hiljainen ääni että saan siistittyä korvat paremmin kuin ohkareilla, vaan pelkkä äänen kuuleminen että joku laite surisee lähettyvillä, sai koiran paniikkiin ja nostin ns. kädet ylös... Mieluummin teen homman loppuun sillä tavalla että minulle ja koiralle jää kutakuinkin hyvä fiilis myös mahdollista seuraavaaa kertaa ajatellen, kuin että alan väkisin vääntämään tyyliin "kyllähän tämä nyt koneella on saatava tehtyä" :/ Ja mielestäni onnistuin tänään löytämään sen "punaisen langan" kuinka aion jatkossakin toimia... mieluummin vaikka enemmän aikaa vieden kuin kokonaan asiakas jatkossa vieden! :)) Siinäpä mottoni tulevaan toimintaani.... Laitanpa tähän kuvan tyytyväisen oloisesta walesista muutaman tunnin ahkeroinnin jälkeen...ja minusta paras kiitos oli Ellin iloisesti heiluva häntä ja varovainen nuolaisu kasvoista kun toimet oli saatu valmiiksi!
Casperilla oli sitten tarkka työ tehdessä kun kotiin tulin, että missäs se mamma on oikein ollut :)) ja vielä jonkun tyttökoiran luona...jaa-ha...miksei minua sinne otettu mukaan? Ja ulvonnan ja haukunnan välimuoto.... asiasta mitään tietämätön olisi voinut luulla että nyt siellä vähintään pieksetään koiraa tai jotain vastaavaa, mutta Casper oli vaan niin haltioissaan kun tulinkin enkä ollut häntä hylännyt enkä unohtanut ottaa mukaan ollenkaan.... :O Eihän siinä sitten auttanut muu kuin tehdä Casperin kanssa pieni ajomatka autolla kun ryntäsi avonaisesta ovesta suoraan auton takapenkille istumaan.... no, se pieni ajomatka oli Casperin mielestä ihan hyvä ja TÄYNNÄ RIEMUA.... asunnon ovelta parkkipaikalle - noin 30 metriä ! :) Casper on vähään tyytyväinen, täytyy myöntää! :))
Leudompia kelejä toivoessa että päästäisiin kunnon lenkille laitan tähän aiemmin otetun kuvan ulkoilun riemuista....
