Kesä oli ja meni....
Näyttelyissä käytiin Kuopion Sawo Showssa kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä tuomarina oli slovenialainen Stefan Sinko, jota voisi lyhyesti mainita että oli melkoinen eri-linko. Häneltä Casper sai ERI AVK1 Sa, mutta paras uros kehässä jäätiin sitten ns. kalkkiviivoille eli neljä oli meitä parempaa. Sunnuntaina Casper oli sitten fyysisesti väsyneempi ja kärsikin ripulista. Silloin luulin sen johtuvan vain kuumuudesta - olihan tuolloin vielä lähes hellelukemat mittarissa. Yllä oleva kuva on otettu sunnuntaina ja fyysisestä kunnosta huolimatta Casper laittoi silloin parastaan kehässä. Irlantilaistuomari - en muista nyt nimeä.:) Hänen mielestään Capser oli "no bad" :) -arvostelussa oli muutakin ja ymmräsin että Casper miellytti häntä. Hän sijoitti Casperin sitten seuraavasti: ERI AVK2 Sa PU3 Vara-serti. Vara-serti joka oli Casperin viides...vaan missään nimessä se ei ole "vaan vara-serti", sillä taaksemme jäi valioluokan koiria ja ryhmävoittajia...
Olen vain jotenkin niin kyllästynyt tällä hetkellä koko näyttelyrumbaan ja on sellainen tunne, että tuo touhu saa - ainakin toistaiseksi - jäädä meidän osalta - juoskoon ne, joita touhu kiinostaa ja kunnianhimoa riittää!:O
Viikko sitten olimme toisessa mejä kokeessä Kurkimäessä ja se meni tuomarin mielestä loistavasti.... Niin, jos loistavana pitää AVO 0 -tulosta. Maasto kuhisi hirvikärpäsiä ja sehän on merkki siitä että lähistöllä ja seudulla on myös hirviä...ja niitähän oli , jäljistä päätellen ainakin.... Kokeeseen osallistui kuusi koiraa, joista viisi sotkeutui tavalla tai toisella hirvien sotkemaan jälkeen. :/
Casperin kompastuskivi oli vähän ennen toista kulmaa oleva hirvien porkkausura, joka oli jäljentekijän mukaan tullut jäljen tekemisen jälkeen. Ensin Casper lähti etsimään jälkeä oikealta lenkin tehden...siitä palautus takaisin harhautumiskohtaan. Sitten Casper lähti kaartamaan vasemalla, josko se jälki löytyisi sieltä...ja niin tuli toinen takaisinohjaus harhaanmenokohdalle. Sitten Casper löysi verihajun ja lähti innolla painelemaan vain "piilo" pyykkipoikamerkit "viuhuen" -mutta....paluujälkeä :(( Ja siinä oli sitten meidän koe...
Tuomari halusi, että menemme kuitenkin jäljen sitten loppuun. Casper ohjattiin porkkauskohdan yli, josta jäljesti ensin mallikkaasti toiselle kulmalle ja siitä tarkkaa työtä tehden kaadolle asti, jonka myös merkkasi.... Valehtelen jos sanon, ettei harmistuksen kyyneleet päässeet sillä hetkellä... :/ Ei siinä vaiheessa kamalasti lohduttanut tuomarin sanat, ettei hänen voittajaluokan koiransakaan eikä tuskin mikään muukaan koira olisi sitä kohtaa yhtään paremmin selvittänyt...!! Koira oli kuulema upea ja taitava, mutta.... eli vika oli siis narun kaksijalkaisessa päässä....? Ei kuulema niinkään, jos opettelen menemään puolta hitaammin....ja käytän hänen mielestään oikeaa sanaa...."etsi" on väärä - täytyy käyttää sanaa "jälki".... Sanonpahan vain että tuskin siinä tilanteessa olis auttanu yhtään enempää, sanooko sille jälki vai etsi.... Minun käsitys kun on se, että jos koira vaan tietää, mitä pitää tehdä , niin se on yks ja sama vaikka sanoisin että "haista..." :O Ja toisen virheen sitten tein kun otin koirani mukaan purkamaan opastamaani jälkeä....Ja minä kun otin sen mukaan sen vuoksi, että opeteltaisiin menemään rauhallisemmin..... Että tyhmä mikä tyhmä omistaja, on kait se uskottava! Ja voi mennä jokunen kuukausi -kausi?- että kyseiseenkään touhuun minua saadaan kahdeksi päivää huhkimaan ja rehkimään pitkin ojia ja rämeikköjä...että kyllä saa minun puolesta saa siitäkin touhusta maksaa ne, jotka osaavat "oikeita" käskysanoja ja tuomarin mieleistä vauhtia käyttää... :P Tuosta mulla ei ole kuvaa, mutta laitetaan vaikka syksyinen kuva muuten... :)
Yllä oleva kuva on otettu sorsanmetsästyksen aloituspäivänä, joka oli aurinkoinen ja lämmin. Casperkin pääsi hakemaan pari sorsaa ja teki haavoittuneen sorsan ylösajon heinikosta. Olen tyytyväinen Casperin suorituksiin, mutta siinäkin tulin siihen tulokseen, että kun itselläni ei ole metsästyslupaa eikä Casper tavallaan tee töitä toisille, on se vähän sellaista puolileikkimistä.... Pari kertaa sen jälkeen Casper on päässyt haavoitetun linnun etsintään ja molemmilla kerroilla lintu on löytynyt. Tai toinen kerta oli sellainen, että sorsan ei uskottu olevan siellä suunnalla ja kutsuin Casperia pois...kun toinen koira etsi aivan toisesta suunnasta.... ja yllätys yllätys tuo toinen koira sitten meni Casperin jälkiä ja siellähän se sorsa sitten oli.... että sillä tavalla minä pidän sitä myös Casperinkn löytämänä lintuna... toivottavasti huomenna alkavaan maalintukauteen Casper pääsisi kunnolla mukaan. Ehkä pitäisi olla itsellä se metsästyskortti...?
Kuvassa olemme menossa sorsalle ensimmäisenä päivänä, jolloin Casperilla oli jo "syyslook" eli korvat lyheni, samoin koristekarvat kauttaltaan - ei kuitenkaan missään nimessä mitään kynintäversiota.... korvat korkeintaan näyttää Casperin jyhkeään päähän verrattuna aivan liian lyhyiltä. Onneksi kyseessä on kuitekin uusiutuva "luonnonvara". :)
Muutenkin meidän elämässä on uutta ja erilaista. Tämän kuun alusta alkaen olemme virallisesti maalaisia, kun muutimme tänne Varpaisjärvelle... emännän trimmailut on toistaiseksi myös tilassa nyt tää saa jo riittää, sillä päivät täyttyvät ainakin toistaiseksi vähän isompien nelijalkaisten hoitamisesta. Casperkin tulee vain pesaistua ja silloin tällöin harjattua takkuja pois... senkin vuoksi näyttelyt yms. ei oikein käy tähän elämäntilanteeseen. Ehkä sitten joskus, ehkä ei.....
Casperin silmien kanssa on ollut vähän ongelmia nyt loppukesällä. Casper oli yhtenä iltana useita tunteja " ei mailla ei halmeilla" ja minulla oli hätä jo niin suuri etten uskonut koiran koskaan elävänä löytyvän....pilkkopimeällä se sitten löytyi suurinpiirtein sieltä mistä hävisikin. Arvoitus on vain se,missä se oli sen monta tuntia siinä välissä. Litimärkä koira oli,muttei esim. yhtään hengästynyt. Heti seuraavana aamuna huomasin, että taas on silmässä joku roska - vilkkuluomi peitti toisen silmän lähes kokonaan. :( Eläinlääkäri antoi tulehdukseen ensin silmätippoja ja pyysi tuomaan Casperin uudelleen vastaanotolle, jos minusta yhtään tuntuu siltä että haluan että katsotaan mitä sieltä silmästä löytyy... Siitä seuraavana päivänä varasin ajan ja pienessä rauhoituksessa lääkäri tutki silmät. Toisesta lähti huuhtelemalla heinänsiemeniä, mutta toisessa silmässä olikin sitten siemen "väkäsestään" sen verran kiinni ettei huuhtelemalla lähtenyt ja lääkärin mielestä se oli jo hangannut silmää vahingoittavasti. Hän kuitenkin oli toiveikas siitä ettei siitä jää vaurioita, mutta yksikin päivä pitempään olisi voinut saada tuhoa silmässä aikaan :/ Tulevalla viikolla Casperilla on virallinen silmätarkastus ja siinä sitten kuulee, onko silmä parantunut vai millainen tuomio sen ylimääräisen ripsen lisäksi saadaan....
Jalostusuroslistalta Casperin poistin myös. Mitä tuota suotta senkään takia itseään ja koiraansa stressaamaan. Elämme nyt jotakuinkin päivä kerrallaan -tyyliin ; jos nyt muullaisella tyylillä on viimeiset vuodet muka mentykään... Mutta sanottaisiinko näin, että teemme nyt sitä mitä haluamme, emme sitä mitä muut meidän odottavat tekevän... :O
Kiitos ja näkemiin! :)) Näemme jos näemme jossain joskus.... ;D
