Taipparit Mikkelissä

Tämä päivä alkoi jo ihan kukonlaulun aikaan. Kello oli soimassa 5.00 ja matkaan kohti Mikkeliä lähdimme jo ennen aamukuutta. Hiljaisia laitakaupungin katuja ajellessa en vielä oikein uskonut mitä päivä toisi tullessaan. Toivoin, mutta samalla jännitin sisimmässäni Casperin noutovarmuutta ja -halukkuutta. Se kun on ollut innokasta,mutta välillä myös hyvin savolaismaista "suatanpa hakee tai suatanpa olla hakematakkii" -tyyliin.. :)

Mikkeliin Rämälän majalle kokoontui taipumustaan kokeilemaan 20 spanielirotuista koiraa - rotukirjo: cockerit, walesit, enkut, irkut ja kookeirhondie (vai miten se nyt kirjoitetaan :O ) . Tuomareina toimi Harry Wilkman ja Taru Kalkkila. Ensinmainittu toimi myös ylituomarina.
Koe alkoi ensin jakautumalla kahteen 10 koiran porukkaan. Meidän numeroksi tuli 6 ja näin ollen tuomariksemme tuli Harry Wilkman, joka ensimmäiseksi kirjasi tietoja papereihinsa ylös siinä samalla kun tarkkaili koirien käyttäytymistä. Casperia lähemmässä tutustumisessa kiinnosti paljon enemmän jonkun toisen koiran merkkausjälki maassa kuin tuomarin tekemät kontaktiyritykset... :P - mutta sitten myöhemmässä vaiheessa koetta tuomarikin kyllä kontaktin Casperiin sain :) Siitä jatkoimme jäljestystehtävään,minkä aikana valtasi epävarmuus, olemmeko edes oikeassa paikassa odottamassa vuoroamme,mutta odottavan pitkä aika palkittiin luoksetulohuudoilla ja jäljestys voisi alkaa. Casper kyllä ilmoitti, että nyt on jotain ihan vierasta porukkaa ja ns. puputyttöä (naishenkilö, joka toimi laahausjäljen tekijänä kanilla ja ampujana) haukkui aika terävästi...mutta nuuhkaisu lähempää ja asia sillä selvä. Tuomaria Casper lähestyi hillitysti tai jo maastoon pääsyä intoa uhkuen...ja sitä intoa Casper sitten uhkui seuraavat 120 metriä! :) Oli siinä mammalla tekemistä että matkassa pysyin... :D  Loistava työskentely mielestäni ja olin jo siinä vaiheessa todella ylpeä pikku-miehestä :)
Sitten tuli se haku ja laukaus-osio...oli kuulema melkoista ryteikköä ja ihmisenkorkuista heinikkoa ja metsäkoneen uurtamaa uraa....olin varma että taas mammaa viedään... no, olihan se ryteikköä,mutta olen pahempaakin maastoa joutunut liikkumaan. Casper vapaaksi päästyään ei oikein "hiffannut" mielestäni että mitä tässä pitää taas tehdä..."etsi"-komennosta työnsi kuonoa suurinpiirtein jalkojeni juuressa vähän ristiin rastiin mennen ja minulta kuin kysyen, "mitä täältä niinkuin pitäis löytäää?, lintuko? " :P  Ajattelin, että voi ei...Casper oli mennä läheiselle tielle ja jouduin kutsumaan, että tänne päin...sitten Casper teki takaoikealle kaartuvan lenkin ja tuli suoraan takaani mennen vierestäni ohi ja onneksi kuin etsien, että missä se lintu nyt oikein on, kun sitä pitää muka etsiä... tuli laukaus ja Casperin ilme ja olemus: olisipa minulla ollut silloin videokamera käytössä - Casper tutkii viiden metrin päässä saniaspuskassa jotain ja "vips" kurottaa kaulaansa pitkäksi ja taas kuin minulta kysyen" mamma, mikä se pamaus oli, mitä nyt?" Pyysin, että etsi mihin putosi...ja sitten alkoi etsiminen ja nuuhkuttaminen, että törinä vain kuonosta kuului...kuonon painuessa maahan. :))  Kun olimme pääsemässä siitä ryteiköstä avarammalle maastolle, tuomari pyysi kytkemään ja kutsumaan koiran luokseni....ja eihän Casper ollut kuulevinaankaan, kun nyt päästiin vasta juuri vauhtiin. Jouduin puhaltamaan pari-kolme kertaa peräkkäin pilliin, ennenkuin sain katsekontaktin ja Casperin luokseni. Oletin, että pipariksi meni tämä osio...
Enää oli vuorossa se "saatanpa hakea tai saatanpa olla hakemattakin" vesinouto-osio. Casperilla (ja kaikilla muillakin ryhmäläisillä) oli kyllä todella kuuma ja alkoi olla puhtikin vähenemässä. Veden ja rannantuoksu kuitenkin sai Casperiin vipinää ja suorastaan malttamattomana odotti, miksei jo mennä sinne uimaan... :) Tuli meidän vuoro ja laskin Casperin irti...Casper otti ja lähti pois päin rantaviivalta.... :O minä että takaisin, hei tänne nyt...mutta Casper olikin merkkauspissillä ja se piti tehdä hartaasti kummallakin puolella :DD  Tuomariakin hymyilytti ja mainitsi että kyllähän se on ensin merkki jätettävä... ja siitä Casper ns. marssi veteen ja aikailematta ui noutaen ihanaiselta Iisalta saadun riistapukin rantaa kohti....kunnes jalat yletti pohjaan ja pukki "plops" tipahti pikku-miehen suusta veteen ://  Ja olipa siinä ja siinä että sain sen otettua kuivin jaloin pois, sillä Casper seista napitti siinä odottaen "lisää" -katseella :) Kun pukki oli kuivalla maalla, alkoi Casperin houkuttelu pois vedestä- onneksi oli panta kaulassa ja sain siitä otteen ja vetäisin koiran maihin... Jos Casper olisi pikkulapsi se varmasti olisi puhjennut sydäntäsärkevään itkuun "mamma, en halua vielä lähteä, haluan uida...! " Katse oli surkea ja pettynyt vaikka kuinka kehuin hienosta noudosta....lupaus että kotona sitten uidaan lisää ja useamman kerran sai Casperssonin juoksujalkaa tulemaan mukanani parkkipaikalle, missä seuraava jo odotti vuoroaan päästä kokeeseen. :) 
Sitten alkoi pitkä ja piinava odotus tulosten julkistamisesta...ja vihdoin ja viimein sekin odotus palkittiin. Olin vielä ennen Casperin tuloksen lukemista aivan varma SPA 0:sta ja juuri sen haku+laukaus osion vuoksi. Mutta kuinkas kävikään ;))

" Reipas esiintyjä, tutustuu hyvin muihin" -hyväksytty (sosiaalinen käyttäytyminen)
" Hyvä, reipas, tosi innokas, tehokas. Maavainu, laukauksesta tehostuu. Mallikasta hakua." -hyväksytty .(haku ja laukaus)
 Ja se,mikä tässä haku+laukaus osiossa lämmitti erityisesti mieltä oli tuomarin sanat kutakuinkin näin: "taisi olla ainut koira, jolta näimme sitä mitä pitikin" :) <3
" Hyvin reippaasti etenevä, tarkasti jäljen päällä. Kaato kiinnostaa. Kannattaa testata jäljestystä" (jäljestys)
" Halukas uimaan. Noutaa ja luovuttaa pukin" (vesityö)
" Hyvä" (tottelevaisuus)
" Hyvin toimiva pari" (yhteistyö ja yleisvaikutelma)
Kokanaisarvostelu: HYVÄKSYTTY

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että mitkään näyttelytittelit ei tule vähään aikaan menemään tuon SPA1:n edelle.. vaikka nälkä kasvaa syödessä ja haaveissa "enää" ne 3 sertiä...  Tai Mejä:n 5 ykköstä... ;DD
Kaikenkaikkiaan pitkä ja rankka päivä takana ja väsynyt mutta onnellinen "hyvin toimiva pari" jatkaa samaa tapahtumarikasta elämää päivä kerrallaan tästä eteenkinpäin :)
Kuoharin "virkaa" toimitti huoneenlämpöinen cocis ja sisäfilepihviä korvasi eineslihapulla...."lurps"... :))

Sawo Show 2010

Paahtavassa helteessä on kaksi päivää Sorsasalon raviradalla vietetty Sawo Show 2010 -kisojen merkeissä. Huomenna sunnuntaina on vielä kolmas ja viimeinen päivä,mutta siihen emme ole Casperssonin kanssa menossa.
Ihan mukava "saalis" kuitenkin varmasti jälkeenpäin meille "käteen" jäi....ihollehan jäi ei niin mukavat muistot auringon polttamasta tuskasta,,vaan laantuu se tuska aikanaan...uskon näin :)  Eli se "saalis"....
Perjantaina tuomarina olisi pitänyt olla Giuseppe Alessandro Italiasta,mutta hän olikin perunut tulonsa myöhään edeltävänä iltana ja aamulla saimme kuulla tuomarimuutoksesta. Tuomarina varalla toimi Paolo Dondina Italiasta myös. Minulta kysyttiin, miltä se kuulostaa...no, minulle se kuulosti vain sille,että joskus olen jossain tuon nimen aiemmin kuullut... Oulussa hän oli herättänyt negatiiivisia tunteita suuressa joukossa esittäjiä...ei kuulema kelpaa hänelle "mikään"... Ihan heittämällä kysyin Tarja Lyytikäiseltä, joka perui oman koiransa esittämisen vedoten juuri tuohon tuomarimuutokseen, että esittäisikö hän Casperin kun kokeili ja minusta näytti ihan mukavalta Casperin liikkeet...Tarja suostui ja niin- se päivän "saalis":
PU2 Vara-Sert ja ROP-Juniori <3
Että minä olin jo ylpeä ja tyytyväinen Eri:n laatumaininnasta tuomarilta, jolle ei kelpaa mikään.... :))
Casperin perjantain arvostelu kuuluu näin lyhyesti ja ytimekkäästi: "Merry cocker.Correct front & back action. Typical head. Correct size. Short back". Eli ilonen cockeri jolla oikeanlainen etu-ja takaliike. Tyypillinen pää. Oikean kokoinen. Lyhyt takaa. :))
Päivämme jatkui iltapäivälle odottaa ryhmäkehää rop-junioreille...tuskalliset 3-4 tuntia... Olimme niin sanotusti jo aivan kypsiä, kun tuo ryhmäkehä alkoi ja olin enemmän kuin tyytyväinen,että pääsimme lähtemään heti pois ;O  Vaikka en tietysti olisi yhtään vastaan lisämainetta ja kunniakaan laittanut, jos sitä olisi tarjottu... :P
Kotimatka oli autossa kuin koko tunnin saunavuoro lauteilla istuen...ja niinpä heti suihkuun ja Casperille kunnon viilennys myös. Ruokakin maistui sitten kun läähätys oli saatu asettumaan..
Illalla Casper vielä "jäljesti" ikkunaan lentänyttä lintua takapihan "viidakossamme" ja silmin nähden nautti olostaan ja elämästään. :)

Yö, helteen ja tulevankin päivän jännityksestä sekä eilistä päivää vielä kelatessa, nukuttiin aika huonosti ja olo oli aamulla kuin auringonpistoksen saaneellä - pää ja maha sekaisin. Mutta innolla vain matkaan ja uusiin koitoksiin...
Menomatka sujui paljon hitaammin kuin eilinen ja tuntui että kohta tulee kiire, jotta ennättäisi Casper taas päästä kunnolla "tunnelmaan".. autoletkat veti yli 20km/h hitaammin sallitusta nopeudesta ja todellakin letka kasvoi ja kasvoi ennen moottoritielle pääsyä. No, vajaa tunti ennen olimme Sorsasalon raviradan risteyksessä.  Meillä kehä tänäänkin merkitty varikkokurvin kohdille...sanoin opastajille, että meillä on siellä kehä ja alkaa kohta olemaan kiire, hän ei edes kuunnellut, vaan sanoi "se parkki on jo täynnä" ohjaten minut heti risteyken luona olevaan parkkiin, josta matkaa varikon kurviin kilometri! Että minä olin vihainen. Annoin kyllä tulla kaikki paineet ulos, mutta mitäs siitä oli hyötyä - sainpahan vaan sanottua mitä ajattelin...sillä minun jälkeeni sinne letkassa päästettiin varikon puolelle autoja menemään!!!! Kun vihdoin ja viimein olin hiestä märkänä raahannut tavarani ja läähättävän & läkähtyvän koirani kehän laidalle, tunnelma oli lähes tipotiessään. Kiukku oli pahin laantunut valuvan hien mukana raviradan hiekkaan,mutta ...tunnelma oli jotenkin pilalla...hikeä valuen yritin saada Casperia jotenkin varjoon, aika huonolla menestyksellä ja "harjoittelu" kehässä jäi tekemättä... En tiedä, olisiko siitä nyt mitään hyötyä ollutkaan,mutta yksi "rituaali" tekemättä... :/
Tuomarina oli tänään brittiläinen Frank 'hapannaama' Whyte. Suoranainen inho kasvoillaan hän Casperiakin tutki "ristiinrastiin"...ja ravisteli näyttävästi (brittiläiseen tyyliin?) käsiään kun sormet meni kuolaan hampaita tarkistaessa..ajattelin jo että nyt saadaan tosi huono arvostelu.... ja tällainen sitten tuli:
"Masculin head with good stop. Good bone and feet. Good dept. Prefer a little shorter lenght for complete balance and a little more width in rear action. Very well presented in good coat." Kirjoittajalla oli muutamia kirjoitusvirheitä...mutta näitä sanoja varmasti haettiin. " Maskuliíninen pää hyvällä stopilla. Hyvä luusto ja jalat. Hyvä syvyys. Pitäisi parempana vähän lyhyempää pituutta kokonaistasapainoisuuden kannalta ja toivoisi vähän enemmän pituutta takaliikkeisiin. Erittäin hyvin esiityy hyvässä turkissa."  Eli ei hassumpi... ja
EH NUK3.

Päivä jatkui sitten maakuntakierroksella ja kävimme testaamassa lainaksi saamamme ihanaisen-Iisan riistapukkia...ja ai, että se oli hyvä! Parin matalalla kohtaa noudon päätyttyä suusta pudottamiseen veteen, heitin sen syvemältä kohtaa rannasta..pienen epäröinnin jälkeen (menin seisomaan Casperin viereen), Casper vilkaisi minuun ja suorastaan loikkasi uimaan ja noutamaan pukin ja toi rantaan asti! :))  Ja kuten Iisan omistaja sanoi, se on niin ihana ettei siitä raskisi luopua,,,jotain siinä on, sillä Casperkaan ei olisi halunnut lopetettavan tuota mukavaa puuhaa...ja juuri SITÄ riistapukkia olisi pitänyt vielä saada käydä noutamassa... oma kuivanut käppyrä sai olla ihan rauhassa toisessa kädessäni :) 
No, jos jotain hyvää, niin sitten jotain ei niin hyvää....Caspersson sai varmaan silmäänsä jonkun puunsiemenen vedenpinnasta tai jotain. Alaluomi suorastaan turposi tuohon silmän päälle..todella ikävän näköinen oli kun ajettiin taas siiinä sauna-autossa Varkauteen. Silmämykiö oli jossain tuolla "kaukaisuudessa" yläluomen takana ja vain se ilkeä puna-valkea alaluomi paistoi esillä... Minä jo kuvittelin loppumatkasta kaikkea taivaan ja maan väliltä , ettei tämä voi olla totta... Sieltä silmästä tuli melkoinen rähmämälli ja nyt se on jo melkein normaalin näköinen....täytyy vielä huuhdella sitä keitetyllä silmähuuhdevedellä, jos siellä on joku roska edelleen..ja katsoa aamulla tilanne uudelleen. Mutta onko tuo niin mukava uinti sitten Casperssonin silmille jotenkin epäsopivaa? Ikävää, jos näin on...:((

Viikon päästä lauantainahan meidän matka suuntaa kohti Mikkelin ryteikköjä ja rantoja taippareihin...siinä sitä jännäämistä taas 7 päiväksi riittää... ;) Mutta uskon, ellei mitään järisyttävää tapahdu, Casper suorittaa sen...kuitenkaan ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa! Harjoitustaipparit pari viikkoa sitten meni kyllä niin sanotusti läpi ;) että niinkuin "puolet" SPA1:stä olisi jo suoritettu ;))
Laitanpa tähän vielä Casperssonista kuvan nauttimasta eilisillan elämästään ja katsokaa tuota ryhtiä ilman mitään seisottamisia! :))