Velipuoli-Artun näyttelyt takana

Niin sitten näyttelyt oli ja meni. Itse Casper ei päässyt tutustumaan touhuun parkkipaikkaa edemmäs, kun rokotuspapereita ei tajuttu otta häneltä mukaan... :( innokkaana kyllä haisteli ja katseli koiravilinää.
No, velipuoli-Arttu sitten sai EH-laatumaininnan nuorten luokassa ja oli ykkönen, kun muita nuoria koiria ei kisassa ollut :) Tuomari oli mielestäni erittäin sympaattinen Leila Kärkäs. Sympaattinen, koska sekä minä sekä Arttu ollaan täysin keltanokkia näyttelytouhussa ja hän meitä opasti erittäin hyvin. Tykkäsi Artun tyylisestä koirasta ja sanoikin, että meistä voi tulla harjoittelulla vaikka mitä! :)
Näyttelyurasta kuitenkin koiran isännän, Teron, kanssa tuumattiin , jotta saa nyt olla ainakin talveen . Katsotaan sitten talvella tarkemmin, innostutaanko Arttua kehiin vielä viemään. Karvat leikkasimme Artulta melko lyhyeksi eilen - Casperin vieressä antaessa "henkistä tukea" . Ei kuitenkaan missään nimessä "muliksi" leikattu. Ehdoton toive isännällä oli, että hännän on oltava "huisku" .... Vaan eipä tarttuneet enää "kidutuksen" jälkeen pyllykarvoihin kaikki risut metsälenkillä ! :)
Tänään sitten suuntasin taas Casperin kanssa kohti kaupunkia ja Arttu jäi haikeana ? katsomaan peräämme. Väkisin poika yritti tulla salamatkustajaksi kyytiin, vaan pois oli jäätävä... Casper oli "puhki" aamun peuhaamisesta ja nukkui koko matkan kotiin asti. ;) Latailee "akkuja" sitten perjantaihin , jolloin taas maalaismaisema häämöttää... :)

Casperin korvahuppu ja Artun näyttelyvierailu

Mitä yhteistä on Casperilla ja pieneksi jääneillä poikani kalsareilla? Jonkun aikaa olen jo miettinyt, mistä löytäisin tai voisin tehdä Casperille korvahupun suojaaman korvia sadekelillä jäämästä tassujen alle ja muutenkin kastumasta ilkeästi. No, poikani vanhat kalsarit meni kiertoon ja Casper sai niistä edes jollakin tavalla korvia suojaavan suojan.
Eilen olikin aamulla niin "koiranilma" että käytännössä testasimme huppua ja samalla sadeviittaa. Eihän se Casper riemusta hyppinyt "vetimet" yllään, mutta ei (pahemmin ainakaan) pistänyt hanttiinkaan. Huomasin vain, että jonkunlainen kuminauha olisi hyvä virittää reunaan, jottei rullaudu kaulaliinaksi koko huppuviritys. Mutta tehtävänsä suoritti mainiosti! Sekä sadeviitta myös. Mahanalus kyllä oli sitten huuhdeltava kurasta, mutta selkä pysyi mukavan kuivana.

Iltapäivällä sitten tulikin Arttu maalta valmistautumaan lauantaisiin näyttelyihin. Alkuriehakoinnin jälkeen molemmat pojat ovat rauhoittuneet ja ovat taas ns.normaaleja omia itsejään. Ajattelin etten aamulla pysty tuota kaksikkoa käyttämään samaan aikaan ulkona hihnassa, vaan niinpä onnistui kuin vanhoilta tekijöiltä! Casper nimittäin näytti vielä illalla siltä että on unohtanut kaikki opitut käyttäytymissäännöt Artun läsnäollessa... :/

Alankin nyt valmistaa Arttua huomista "koitosta" varten pesulla ja "puunauksella". Seisontaharjoitukset mielestäni menee hyvin, varsinkin kun Artulle sanoo "otetaan näyttelyasennot" eikä häiriötekijöita ole "liikaa".... Ehkä ne liikkeet ovat meidän "heikko lenkki" ennakkoon. Ja johtuu ihan minun kokemattomuudesta :(   (alla olevassa kuvassa trimmin jälkeen  vähän "köpöttää"... :/ )Saa nähdä, miten meille käy....

Siitä vaikka sitten seuraavalla kerralla sekä miten Casper seurailee tilannetta sivummalta.

Kookospähkinän uusiokäyttö

Yhdeksi uusimmista ja mieluisimmista järsittävistä Casperille on osoittautunut viime jouluna nuorimmalta pojaltani saama kookospähkinä :)

Eräänä iltana ihmettelin, että mikä on tuo epämääräinen kolina, joka lähtee Casperin "lelusta". A-haa, "Kapseli" oli siis tuonut takaisin sisälle suurena aarteenaan jo ulos heitetyn kookospähkinän, joka ei kelvannut edes pikkulinnuille .

Alunperin luulin  poikani kanssa, että aito kookospähkinä olisi vielä herkullisempaa kuin kuivattu hiutale ja maidosta saisimme hyvää itämaista makua ruokaan...  Gourmet-taitoni ovat sitä mitä ovat, sillä se "maito" jäi kirkkaaksi pahanhajuiseksi litkuksi, ei valkoista ollenkaan, vaikka kuinka pähkinää ravistelimme ennen "teurastusta". Näin ainakin ajattelimme naapurimme luulevan, kun pähkinää paukutimme hajalle.(tässä välissä ilmoitan, että vuokra-asunnon välieristys on erittäin huono!) Niin- itse kookoksen sisus oli kovaa ja kitkerää jota yritimme raastaa kuoresta irti. Niinpä kookospähkinä päätyi ikkunalaudelle tinttien ruoaksi. Nyt Casper on löytänyt siitä itselleen mieluisen järsittävän ja näkyy maistuvan!

Muutenkaan Casperille ei kelpaa mikään tavanomainen keinoluu-järsittävä. Saavat hänen puolestaan olla. Varttitunti ja siannahka rulla on kääritty auki ja siihen jää :/ Mutta kunnon  luut ja kaulat, sudit kelpaavat. Casper oli kolmen kuukauden ikäinen, kun keväisen hirvenvasan sorkkaluu hienontui hampaissa parissa päivässä. (sorkka saatiin Artun mejä-kokeesta ja vasa oli kevään vasa joka oli jäänyt auton alle)

Casperilla on vahvat leuat ;)

½-vuotias pikkuherra

Tämä päivä alkoi tavanomaisesti pissakäynnillä takapihalle ja kakkalenkillä.
D.A.P. on loppu ja ajattelin, että kyllähän poika sen verran yksin nyt osaa taas olla kun 7-luokkalaisen käyn heittämässä kouluun. Olihan Casper useita tunteja yksin kun olin töissä(olen nyt yksi laman kouriin joutuneista ja lomautettu toistaiseksi). No, kotiin tultuani vajaan puolen tunnin päästä, kuului pihalle asti haukkuminen. Casper ei muulloin hauku! Hyvä Terveys-lehti oli "luettu" ja kopan sisukset "tuuletettu". Ei aineellisia vahinkoja onneksi, mutta Casper EI halua olla YKSIN!
Yksi syy tähän mielestäni on muutaman viikon takainen hoitoreissu lemmikkihoitolaan. Siellä monta koiraa haukkui, räksytti ja ulvoi eroahdistustaan. Vaikka Casper oli Artun kanssa samassa huoneessa, on "kapseli" seurannut minua sen jälkeen kuin hai laivaa,aivan kuten ensimmäisten viikkojen aikana. Olenkin miettinyt, onko vaan ostettava edelleen sitä d.a.p:ia, se kun näyttää sitten rauhoittavan että pärjää ahdistumata "tuhojen" tekoon yksin jäätyään.
Tuohon eroahdistukseen olen huomannut yhden erikoisen piirteen. Jos otan Casperin mukaan autoon, siellä pikkuherra odottaa aivan kiltisti!
Nyt Casper on rauhoittunut jo leikinkin jälkeen ja "kuorsaa" tuossa jalkojeni juuressa! :)
Sitähän sanotaan että koira alkaa muistuttaa omistajaansa! :) tuo kuorsaus ainakin on meidän yhteinen juttu!
Huom! Casper ei ole blue roan tan - ruskea kuono on ihan oman työn tulosta kaivamisen ja luun peittelyn jälkeen :)

Tästä se alkaa

Monen ihmettelyn jälkeen päätin aloittaa Aamunkoiton Casperin eli kotoisammin Casperin (myös Kassu ja Kapseli nimillä tunnetaan) tarinat kaikkien halukkaiden luettavaksi.

Casper tuli luokseni äitienpäivänä tänä vuonna Tervosta kasvattaja-Jaanan huomasta. Muut 6 sisarusta ( 2 veljeä ja 4 siskoa) olivat jo matkanneet uusiin koteihinsa aiemmin. Minun päätös cockerin ottaimisesta kypsyi talven ja kevään aikana ratkaisuun toukokuun alussa, kun kuulin että Casper-poika vielä on kuin onkin ilman uutta kotia. Jaanalta on minun miesystävälläni maalla asustava cockeripoika Amor eli Arttu, jonka mukava luonne innosti koirakuumeeseen.

Eli nyt Casper on ollut luonani reilut kolme kuukautta ja olemme opetelleet tuntemaan toisiamme koko ajan paremmin. Alun eroahdistuksen poikasestakin ollaan päästy yli mainion D.A.P-haihduttimen avulla. ON todella mainio helpotus jos pentu(isompikin) ahdistuu yksinjäämisestä! Suosittelen ainakin kokeilemaan! Meillä ainakin "ilkeyden" tekeminen loppui siihen.

Casper onkin aivan ihana pehmeäluontoinen poika, tulee oikea pieni herrasmies! (ellei sitten uhmaikä iske pahemman kerran päälle... ;/ )

Väriltään Casper on blue roan ja sukupuu lähisuvusta on seuraava: emä- Muskettikoiran Princess eli Peppi ja isä- Rancecraig Scottish Gent eli Muzzy.

Casper on erittäin innokas uimaan ja noutamaan vedestä, joten sorsakoiraksi siitä toiveita on. Tänään se metsästys alkaa, ei kuitenkaan vielä mukaan päässyt. Paukkutesti on vielä kunnolla tekemättä. Keväällä Artun mejä-kokeessa Casper oli mukana eikä nyt valtavaa hepulia saanut autossa olemalla paukkutestin aikaan. Mutta läheisyydessä tuota testiä ei ole vielä tehty.

Näyttelyjä käydään ainakin kokeilemassa, että mitä pikkumies siitä tuumii. Ja varsinkin mitä arvon tuomarit Casperista tuumii... Rauhallinen poika on toisten seurassa, ehkä vähän varovainenkin. Ensin tutustutaan rauhassa ja sitten annetaan palaa! :) Ei ole heti "suunapäänä" menemässä kaikkien luokse, kuten esimerkiksi kaikkien kaveri Arttu.

Erityisesti pienistä "räksyttäjistä" Casper ei tykkää, kaikista ei jaksa enää edes välittää!