Syitä juhliin

Casperilla on tänään kaksi syytä juhlaan ja ylimääräisiin kiitospaloihin. Tuleehan pikkuherralle tasan 1 vuosi tänään täyteen ja tuon vielä sitten "kruunaa" mielestäni erittäin hyvin mennyt Tuusniemen ryhmänäyttely. Laatuarvostelu oli EH ja kilpailuluokan JUK2. Junioriuroksia oli ilmoitettu 4 mukaan, mutta yksi junnu-uros oli joutunut sairastumisen vuoksi jäämään pois. 

Casper oli vähän ylikierroksilla ja niinpä keskittyminen esittämiseen ei ollut niin hyvä kuin verraten Kajaanissa. Kyllä esiintyminenkin oli nopeampi tempoista muutenkin, sillä esim kunnon seisottamista ei ollut ollenkaan. Pöydällä arvioinnin jälkeen pari kierrosta ympäri ja se oli siinä... mitäpä sitä suotta kiemuroita ja pokkurointeja tekemään...  Sanallinen arviointi oli mielestäni parempi ja kasvattaja tuumasikin, että tuon perusteella Casper olisi voinut saada vaikka ERI:n . Saija Juutilainen ei kuitenkaan ole mikään ERIautomaatti, se tuli huomattua... Arvostelu kuuluu näin: " 1v. juniori, jolla jo lupaavasti runkoa ja luustoa. Hieno uroksen pää ja ilme. Varsin yhdensuuntainen pään linja. Hyvä purenta. Erinomainen kaulan kiinnitys. Hyvät kulmaukset ja käpälät. Turhan pitkä lanneosa. Iloinen liike, hyvä ulottuvuus. Luonnollisesti vielä löysä kintereistä ja kyynärpäistä. Upea karvanlaatu." :) <3
Nyt sitten miettimään, lähdenkö Korpilahdelle ilmoittamaan, vai pidänkö taukoa kesäkuulle asti... Tuleva viikko aikaa ilmoittautua, jos päätän osallistua Korpilahdelle...

Tuosta minä olen hyvilläni, kun jotkut ovat arvostelleen Casperin liikkeitä ja varsinkin sen erään trimmaajan haukkumat kulmat ja tassut!!! Nyt tiedän, että sellaiset kommentit jätettävä omaan arvoonsa.

Herkuksi Casper sai kotiintultuaan herkullisen suuren häränhännän ja synttärilahjaksi ostetun purupallon. Ja päivän tavallaan vielä extrana riemastuttaa Artun saapuminen vierailulle... :)

Onnea vielä 1-vuotiaalle junnulle!

Tuusniemen RN lähestyy

Kuva otettu kuten päivämäärä laidassa kertoo, viime perjantaina. Tuon jälkeen olen ajanut korvakarvoja alusta lyhyeksi. Muuten tällä mallilla mennään, käy sitten miten käy.. Vähän kauhunsekaiset tunteet myllertää mielessä, mutta olen psyykannut itseäni että Kajaanissa Casper pärjäsi PJV-09:lle, joten ei kait meitä sen voitokkaampia junioreita vastassa ole. Itse asiassa olen tyytyväinen, jos Casper saa punaisen nauhan ja hyvän arvostelun. Mutta sunnuntaina, kolmen yön jälkeen minä ja Casper ollaan taas yhtä kokemusta viisaampia...

Riemua on taas riittänyt sisällä ja ulkona pari päivää. Tulee itselleenkin hyvä mieli siitä leikkiinkutsusta,mitä Casper mulle esittää ja sitä riemua rajatonta kun lähden leikkiin mukaan!  :)

Kovaa vauhtia

Aurinko paistaa jo kuin maaliskuussa, lämmittääkin ihan mukavasti. :) Kevättä kohti ollaan menossa kovaa vauhtia.

Vauhtia ei puutu kyllä Casperin ja Artunkaan elämästä. Ja sitä nautinnon riemua kun saavat juosta mielin määrin jäälle tehdyllä uralla! Vähän "laiskistuneesta" -lue aikuistuneesta - Artustakin nousee esiin sitä pentumaista hauskaa riehakkuutta Casperin kanssa juostessa.

Uskotteko, että koira voi uida vaikka veden päällä on paksu jää ja jään päällä vielä ainakin itsensä verran pehmeää lunta? Nyt se on nimittäin nähty Casperin toimesta... Tiedän, että Casper on vähän "hömelö" joissakin tilanteissa - tuonne on päästävä vaikka ei oikein olisi mahdollistakaan. Haistoi - vainusi ainakin ilmavainua- joko minkin tai saukon jäljet ja lähti päättäväisesti menemään umpihankea. Jäin seuraamaan, että jaksaako minkä verran tarpoa, kun itseäni polveen asti sitä pehmeää kantamatonta lunta...vaan sitten älysin -Casper ei kävele,ei loiki kuten tavallisesti, se "ui"! Hitaasti mutta varmasti Casper pääsi jäljelle, haisteli ja tutki niitä ja lähti sitten tarpomalla seuraamaan jälkeä eteenpäin. Annoin jonkun aikaa seurata, mutta kutsuin sitten takaisin suurten kehujen kera!! Kyllä Casperilla ainakin näyttäisi taipumusta jonkunlaiseen jäljen seuraamiseen olevan ja hajun ottamiseen jo etempää ilmasta käsin. Tuo vainun saanti ilmasta on tullut ilmi jo muutaman muunkin kerran. :)

Mutta ei Casper missään nimessä uupunut siihen "uintiin", vaan vauhti jatkui samanlaisena senkin jälkeen...!

Vähän kisailun merkkejä "johtajuudesta" ollut Artun kanssa jonkin aikaa  ja sitä totensa ja leikkinsä -kisailua jatkettiin loppuaika ulkoilusta. Välillä Arttu on ns.niskan päällä, välillä Casper ja sitten taas mennän peräkkäin! :) ja mikä sen paremmin kuin tyyni aurinkoinen talvipäivä riemun kruunaisi.. !

Muita kuulumisia, mitä edelliskerran jälkeen on tullut:

Casper valittiin kymmenen parhaan kuvan joukkoon Savon Sanomien "kuka poseeraa söpöimmin"-kilpailussa. Kun kuvan Casperista laitoin, silloin kilpailussa kyllä pyydettiin vaan laittamaan lemmikistään hauska tilannekuva..no, dumbokuvan laitoin ja raati valitsi en yhdeksi loppukilpailuun. Voitto tavallaan meille jo sekin. Varsinaisen voittajan valitaan lukijaäänestyksellä 15.2 mennessä saaneilla äänillä...

Tuusniemen ryhmänäyttely lähestyy - 9 päivän päästä koitoksessa ja itse olen Casperia trimmannut...ja ehkä se on vähän sen näköinenkin... Saa nähdä kuinka meidän siinä "söpöin"-kisassa käy... :/ 33 cockeria yhteensä on ilmoitettu ja sunnuntaina koiria kokonaisuudessaan yli 860! että monenlaista karvakorvaa on taas silloin liikkeellä! :)

Luminen päivä

En tiedä, kumpiko on loppujen lopuksi koirankin mielestä inhottavampi keli - pureva pakkanen vai turkkiin paakkuuntuva lumisade. Viime lauantain onneksi ostin -tai olis pitäny ostaa jo varmaan aiemmin- Casperille kaupungista suoja"loimen". Tänään se oli todella tarpeen! Vaikka mahanalus ja taipeet korvien lisäksi olivat kyllä lumimöykkyjä täynnä. Arttu olisi myös tarvinnut samanlaisen, sillä selkä oli ihan märkä ja lumimössöinen pienen hetken päästä. Tavallisesti Arttu ei tykkää pyyhkeellä kuivaamisesta, mutta nyt näytti kuin todella olisi nauttinut pyyhkeellä kuivaamisesta ja antoi jopa sen pyyhkeen olla ympärilläänkin.. :) Niin, minun mielestä ainakin oli mukavampi se tyyni, noin -10-15 asteen rapsakka pakkaskeli.

Casper on kyllä ihan hömelö tuon lumen kanssa, aamulla ei lähtenyt tarpeilleen, kun rappusella oli lunta ovenpieleen asti...mutta annas olla kun päästään sitten yhdessä ulos: koiraa ei estä mikään möyrimästä mitä paksumassa ja pehmeämmässä luminietoksessa! Kahlasin Casperille ja Artulle itseänikin jopa haaroihin asti olevassa nietoksessa "polkua" pihalla, että pääsisivät juoksemaan kunnolla...Casper otti vauhtia ja vasemmalta yritti ohi! Melkoisen näköistä puurtamista meiltä molemmilta!! Paksuimmalla kohdalla kuitenkin taisi olla Casperillekin liian paljon sitä lunta ja peräti tyytyi "valmiiseen" polkuun. Kuitenkin Casperkin mielellään näköjään haluaisi kulkea omia polkujaan.. :) ainakin välillä.

Eilen minun oli jätettävä Arttu pois kyläreissulta, kun molemmat vetivät kuin hinaajat - ja vielä tietysti toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen aikaan. Niinpä päätin, että omani yritän taas muistuttaa hihnassa kulkemisen saloihin maaseudullakin.. Ja ihan hyvin sitten meneekin, kun ei tule sitä "kilpaa" kumpiko saa mennä edempänä... :/  Naapurissa sitten temmelsikin laikatyttösen kanssa jonkun aikaa ja peuhu kävi ihan kunnon lenkistä. On niillä kyllä vain melkoinen kokoero - Casper mahtuu ihan huoletta kulkemaan sen mahan ali! Kuitenkin erittäin sopuisaa ja eritoten hiljaista peuhaamista. En kuullut koko aikana että kumpikaan olisi  päästänyt haukahdustakaan!  Sen jälkeen kävimme vielä toisessa naapurissa, missä sitten perheen 3 ja vajaa 5-vuotiaat lapset "hoisivat" Casperia hyvin hellin ottein. Niinpä Casper asettui konstailematta  jalkojeni juureen eikä välittänyt touhukaksikosta sen suuremmin. :)

Tänä iltana oli meillä tarkoitus lähteä katsomaan hevosten juoksua Sorsasaloon, mutta taitaa tuo keli jälleen kerran meidän menoa jarruttaa. Olisi niin mukava katsella ja "haistella" hevosten menoa, minusta ja Casperista... :) Ja olisihan tuo kyllä Casperilla se loimikin laittaa selkään. ;/