Casperin joulu

Joulukuusi saatiin kuin saatiinkin sulatetuksi, vaikka pakkanen yritti hangoitella siinä kovasti meitä vastaan. No, sen verran pakkanen otti erävoiton 1-0, että neulaset karisivat ropinalla jo ennenkuin ennätimme ensimmäistäkään koristetta kuuseen laittaa.. :( Casperille joulukuusi oli ihan uusi juttu ja sitä sitten kierrettiin ja tutkittiin tarkkaan - ja neulaset vain rapisivat lattialle! Viimein kuitenkin kutakuinkin jotain koristeita saatiin pysymään oksilla ja Casper asettautui poseeraamaan heti kameran nähtyään kuusen eteen kuin parempikin mannekiini :)  Sen verran kuusi oli kuitenkin kärsinyt, ettei se "juonut" vettä ollenkaan jalasta - sitä vastoin se oli Casperista tosi hyvä juttu että vesiastia oli tullut tuvankin puolelle! lurp lurps vaan kuului kun vesi meni parempiin suihin!

 Joulunvietto alkoi siitä kuusenhakureissusta, mutta varsinainen jouluntunnelma tuli sitten Arttu-veljen täytettyä aatonaattona 2 vuotta. Onnittelulaulun "laulettuani" (lue:ulvottuani) Arttu kiitti omalla ulvonnallaan herkullisesta nakistaan. Muuten se päivä oli sitten sitä joulunlaiton tohinaa aamusta iltamyöhään, jolloin kinkku saatiin pois uunista. Ihme kyllä, kinkku ei kiinnostanut kumpaakaan koiraa enää ilta yhdentoista aikaan... :)

Jouluaatto sitten valkeni pakkasen paukkuessa edelleen, mutta lenkille oli pakko lähteä. Itse kaipasi liikuntaa, puhumattakaan koirien ylimääräisestä energiasta. Ja kyllä se lumessa peuhaaminen olikin mukavaa!! Ja siellä näytti olevan kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaakin... ;
Aattoiltana sitten koirat ja kissatkin saivat omat herkulliset lahjansa. Casper olisi syönyt lahjansa paperineen päivineen, ellen olisi tajunnut auttaa sitä herkkusuuta....

Joulupäivä olikin sitten todellinen pakkaspäivä- koko päivä noin -25 astetta, joten lenkkeily jäi todella lyhyeksi. Arttu kyllä oli erittäin innokkaana edelleen menemään naapuriin sulhasmatkalle ja Casper perässä...
Illalla olikin sitten taas rento ja mukava olo ja saattoi vaikka asettua levolle siihen niin ihmeellisen kuusen ääreen.... autuaallisen tietämättömänä tulevasta uudenvuoden hulinasta raketteineen ja paukkuineen....

"joulu-joulukuusen hankintaan, Casper-casper lähti innoissaan..."

Vaikka aamulla olikin pakkasta taas melkein parikymmentä , päätimme lähteä hakemaan tämän vuoden joulukuusta. Casperia eikä Arttuakaan tarvinnut kahta kertaa mukaan pyytää... Arttu-veli oli hieman rauhallisempi "jolkotellessaan" tietä kohti, mutta Casper otti kaiken riemun jälleen kerran lähdöstä irti! Ei siitä välillä meinaa tietää onko se koira vai jänis, sellaista pomppuvauhtia ilmass kiitää.... :) muuten niin rauhallinen persoonallisuus kuin onkin. Emme kuitenkaan koko matkaa tarenneet jalkaisin mennä, vaan hyppäsimme traktorin kyytiin lämpimään koppiin...

Itse kuusi löytyikin yllättävän nopeasti ja yksimielisellä päätöksellä otimme sen. Mitäpä sitä turhaa etenpää etsimään ja kiertelemään, jos hyvä ja tanakka kuusi on ns.käden ulottuvilla.... ja kaksihaarainen latva tuo vain yksilöllisyyttä ja lisätuuheutta kuuseemme! :)

Takaisin päästyämme pistäydyimme naapurissa ja siellä olikin sitten norjanharmaatyttö juoksuissa... Ei mennyt kuin silmänräpäys pari kun Arttu tiesi, mitä tässä pihassa olisi tarjolla.... Ja olikin könyämässä jo Elpen selkään :/ Tarkoitus ei kuitenkaan ole teettää sekarotuisia pentuja hyvällä hirvikoiralla, joten Elpe meni häkkiinsä ja innokas sulhanen sekä "oppipoika"-Casper saivat jäädä nuolemaan kynsiään ulkopuolelle....

Casper näytti tuumailevankin pihaan päästyämme, että "lettiluu on mulle parasta ajanvietettä eikä tule edes kylmä";D

Esimerkillinen päivä

Aamulla ei ollut pakkasta enää kuin kymmenen astetta vähemmän kuin eilen, eli vähän reilu -10 astetta. Keli tuntui suorastaan "kesäiselle", kun aamuruskon loimutessa suuntasimme metsälenkille. Harmitti ettei kamera sattunut mukaan tänään, keli oli todella kaunis - huurteiset puut ja se punertavan keltainen taivaanranta!

Parkkipaikalla opeteltiin ensin luvan jälkeen poistumista kyydistä. Avasin takaoven ja pyysin Casperia odottamaan - hetken luonti katseessani maahan ja koira sinkosi itsensä ulos.. :/  "Äp,äp" ja koira takaisin kyytiin...nyt Casper malttoi odottaa, kunnes annoin luvan tulla pois.. ja sitä riemua, kun säntäsi hajujen perään! Niin sanotusti karvat huurussa painelimme reilun kolmen kilometrin lenkin ja se teki meille molemmille todella hyvää muutaman pikalenkkipäivän jälkeen!  (äp,äp on Casperille merkki siitä, että nyt on tehty väärin, kiellettyä)

Vaikka Casper oli täynnä iloa ja riemua sännätessään eteenpäin, jäi odottamaan "turvallisen" matkan päähän, kunnes yhdessä taas jatkettiin eteenpäin. Eli kontaktin pito oli mielestäni erinomaista. Takaisin tullessa, Casper oli lähteä jatkamaan polkua, mistä kuljemme kotiin, kun olemme koko matkan kävellen.  Vaikka Casper näytti olevan lähes täysin hajujensa "lumoissa", sanat "autolle mennään" sai Casperin kääntämään suuntaansa autoa kohti... ja taas olin mielessäni ylpeä Casperin viisaudesta! :)  Autoon ei kuitenkaan hypätty suin päin, vaan se oli ensin kierrettävä, aivan kuin "tarkistettava" mitä toisella puolella on.... ja sitten vauhdilla hyppy kyytiin. :)

Päivällä pikalenkillämme harjoiteltiin kepin noutamista läheisellä kentällä. Se meinasi alkuun mennä leikin riehaantumiseksi eikä keppi tahtonut pysyä millään suussa siinä vauhdissa - ja mielenkiintokin meinasi herpaantua. Keppi oli jo jäädä heittopaikalle, kun pyysin että hae keppi pois - ja silloin Casper teki täyskäännöksen katsoi keppiin päin ja säntäsi hakemaan sen jalkojeni juureen! Casper oli onnellinen ja minä myös! Siitä kiitokseksi minä sain märän pusun naamalle ja Casper "chiken chipsin". :)

Iltalenkillä Casperin kunnostautuminen tottelevaisena koirana oli samaa luokkaa kuin päivälläkin, eroavaisuutena kuitenkin se että päivällä Casper juoksi vapaana ja iltalenkillä hihnassa. Vetämistä ei tapahtunut ja jäi odottamaan jos pyysin. Toisia koiria on tullut tällä viikolla todella vähän lenkillä vastaan ja olenkin miettinyt, miten he ovat koirineen pärjäneet jos eivät ole samalla tavalla päässeet lenkille. Casper ainakin "vaati" että on päästävä liikkeelle.. Vaatiminen ilmenee silmiin katsomalla ja hellällä tassun "raapaisulla" polvea vasten... Tänään kuitenkin tuli vastaamme kaksi sakua, joita jo etäältä kävellyttäjä alkoi komentamaan olemaan aloillaan ja ryntäilemättä. Casper ei suoraan sanottuna kiinnittänyt heihin mitään huomiota, katsahti ja jatkoi vaan matkaa sanoessani "mennään eteenpäin"... Voihan tietysti olla ettei nuo sakemannit tänään kiinnostaneet todellakaan , mutta aiemmilla kerroilla mielihalua heitä kohtaan on kyllä ilmennyt huomattavasti.... niinpä vaan mielessäni totesin ja Casperia ääneen kiitin, kuinka hyvin onnistuu...

Sisääntulossa on pidetty se sääntö, että Casper tulee viimeisenä sisään. Tuota sääntöä Casper on kyseenalaistanut muutaman kerran ja yrittänyt rynnätä ensin samaanaikaan,mutta samassa edelle eteisessä.. Tänään tuokin kuin suoraan "mallikirjasta", Casper istui rapun viereen odottamaan kunnes olin astunut eteiseen ja sitten perässä sisälle kutsusta!

Saattaahan uusi päivä tuoda tullessaan  taas sen auktoriteettia kokeilevan Casperin ... Voi kuitenki sanoa, että tämä oli esimerkillinen päivä mielestäni helppoluontoisen Casperin elämässä vieläkin tottelevaisemmaksi koiraksi! :)

                                                                       

Ratiritiralla-tuli talvi halla

Mittari näyttää -12 astetta, joten aika purevalta äkkisestään tuntui ainakin minusta tuo keli. Casper kyllä nauttii vapaana juoksemisesta Artun kanssa ja mikä kiitorata jäälle onkaan tullut! Muutama sentti lunta jään pinnalla niin tassutkin mukavasti pitää vauhdin hurmassa ja kaarroksissa! :) Jää ei kuitenkaa vielä mitenkään tasaisen vahvaa ole, noin 15 senttiä parhaimmillaan. Kuitenkin jää lohkeillut ja halkeamista työntää vettä jäälle. Siinä ne sitten tassut kastui ja hetkessä lumi jäätyi kiinni... :/  Piisamin jäljen kiinnostivat rantaheinikon suojissa ja niitä oli mukava seurata vähän aikaa - siis huom: VÄHÄN aikaa. Ei malttanut, kun juokseminen oli paljon kivempaa ja varsinkin Artun hännässä roikkuminen ja muutenkin Artun härnääminen kisailemaan yhdessä...

Huomaathan varsinkin vasemassa kuvassa Casperin sisäisen pimeän puolen tulevan esiin... ;) jopa hampaat näkyy kun yrittää kovistella toiselle, mutta sitten oikean puolen kuvassa ilme " en ole tekemässä yhtään mitään.."

Tunnin verran kirmailtuamme, siis koirien kirmailtua , puri pakkanen jo sen verran koirien kuurapartaa ja omia poskiani, että lämmin sisätila alkoi tuntua meistä kaikista ihan mukavalle vaihtoehdolle. Ja olihan jo ansaittujen päiväunienkin aika.... :)

Casperin brunssi

Casperille -ja samalla minullekin-on tullut tässä syksyn aikana tavaksi syödä niin sanotusti brunssiaamiainen - tämä aamupalan ja lounaan sekoitus... :) Ei maistu ruoka kummallekaan heti ylösnoustessamme, vaan ensin aamulenkin (yleensä noin 3-4 kilometriä) jälkeen vasta syömme ateriamme. Tänään Casperia odottikin oikea jättiherkku, sulatettu lihaisa luu! Casper ei missään nimessä iske ruokaansa koskaan kiinni kuin sika limppuun, joten tämäkin herkku sai ensin aikaan riemun pomppimiset ja kysyvät katseet "todellako tämä on minulle?" Ja sitten vasta maistelun kautta matolle :/ ja herkuttelemaan.... Tuo matolle luun kantaminen on vähän huono tapa, mutta siitä Casper ei sitä kantele syömisen aikaan, joten kohta sen kohdan voi puhdistaa kylmällä vedellä, ettei ala veri haisemaan koko huushollissa. Sottaista, mutta Casperista ah-niin hyvää!!!

                                                                            

Tänään, koska kuppiruokaa ei tullut, annoin vielä lihan päälle "mausteeksi" Nutrolin ravintoöljyä 1tl:n pitämään turkin kauniina ja tassut pehmoisina...

Olen käyttänyt tuota Nutrolinia pari-kolme kuukautta- en osaa sanoa, onko sillä oikeasti ollut turkin laatuun merkitystä, mutta ei haittaakaan. Ja kun se Casperille maistuu - toisin kuin velipoika Artulle- olen sitä joka päivä käyttänyt. Arttu kyllä jättää ruoan syömättä, jos ei anna suoraan johonkin makupalaan sitä öljyä.

Tuolla aamulenkillä Casper teki taas yhden "tempauksen", jolla oli kuitenkin jotkuinkin onnellinen loppu. Loppumatkasta vastaamme tuli uros espanjanvesikoira, jonka kanssa Casper olisi halunnu alkaa leikkimään. Tuo toinen koira kuitenkin oli melkoinen räksyttäjä ja Casper oli innostuneen varovainen eikä leikkiä sitten päässyt syntymäänkään. Jatkoimme matkaa ja aivan selvästi Casper "otti hajut" siitä vastaantulleesta koirasta ja lähti vauhdilla jatkamaan matkaa menosuuntaamme. Hetki vain ja Casper oli hävinnyt mutkan taakse. Oletin, että kohta se juoksee luokseni takaisin, niinkuin yleensä tekee, jos ja kun jään jälkeen hänen vauhdissaan. Vaan eipä Casperia näkynyt ei kuulunut, vaikka aloin jo vihellelläkin.... Kerkesin siinä noin viidessä minuutissa käydä kaikki auton alle juoksemiset ja muut läpi... olin myös vähän vihastunut, sillä taasko se umpikorvaisuus tuli esille... Lähdin kävelemään autolle päin samalla huudellen ja vihelellen... ei mitään! Vaan, kun yhden mutkan jälkeen näkyi levikkeellä oleva autoni, Casper istui sen vieressä minua odottamassa!! Hoihkaisin taas Casperia ja silloin sitä koiran riemua!! Kuin minä olisin ollut kadoksissa kauan aikaa....! Tehtiin vaikka minkälaista temppua ja osaamisjuttua - "minä olen tässä,minä olen tässä , sinä tulit viimein"-tyyliin... Jäin vain miettimään, miten minun olisi pitäny "nuhdella" Casperi kuulemattomuudesta?? Avasin vain auton oven ja Casper loikkasi innolla sisään -ja kiitin siitä!  Kuva on otettu aiemmin syksyllä, mutta aivan hyvin olisi voinut olla myös tältä aamulta :)

Varokaa hevosia!

Erilainen päivä taas eilen Casperin elämässä. Aamulla lähdimme jo heti aamuruoan jälkeen ajamaan kohti Juukaa, missä nuorimmaisellani oli salibandypelit. Tiedän, että se on kaukana kaikesta, mutta todellakin niiiin kaukana--- nilsiästä on "vain" 70 km matkaa, jonka aikana tuli yksi kulkija vastaan, sekin heti nilsiän taajamamerkin jälkeen. Todella autioutunutta maaseutualuetta... Niin, sinne ajelimme ja pojat pelasivat kaksi hyvää peliä.

Casper vietti peliajat autossa odottaen. Väliajoilla käytin Casperia tutustumassa uuteen ympäristöön ja sen mielenkiintoisiin tuoksuihin. Löytyipä sieltä vielä pieni kinos luntakin eräältä ojan penkalta! Casper katsoi minuun pää kallellaan kuin ihmetellen, miten täällä on tätä... :) Sanoin Casperille "vau, täällä on vielä lunta" ja samassa Casper nosti oikein ylös oikeaa takajalkaansa ja jätti jo hieman tummuneeseen lumeen kauniin keltaisen muiston! ;) ja jatkoi tyynen rauhalliseen tapaansa matkaa kanssani eteenpäin.

Kunnes saavuimme mielenkiintoisen varoituskyltin luo. Vaara: hevosia! Sitä ihmetellessäni ja ikuistaessani, en todellakaan uskonut, että keskellä kylää nyt hevosista niin suurta vaaraa olisi..

Klop, klop,klop vauhdikkaaseen tahtiin ja hevonen oli kohdallamme....Casper ensin hämmästyi että mistä ihmeestä se siihen yht'äkkiä ilmestyi - enkä minä ollut yhtään sen enempää tietoinen, mistä se siihen niin äkkiä jolkutteli.  Hädin tuskin Casper ennätti kavioiden alta pois, eikä kuljettaja näyttänyt piittaavan meistä mitään, ei ainakaan näyttänyt väistämisliikettä ohjillaan tekevän eikä hevonen väistävän. Mennä jolkottelivat vaan reipasta ravia eteenpäin. Voi melkein sanoa, kuin eräässä vakuutusmainoksessa "tuolta se tuli ja tuonne se meni".

                                 

Pitkä päivä Casperilla tuli matkustaa, vasta iltaruoan aikaan oltiin sitten kotona. Näin ollen eiliset lenkit jäi melko lyhyiksi, mutta tapahtumarikkaiksi...

Tämä päivä sitten alkoikin  taas tutulla metsälenkillä ja kyllä Casper siitä kaiken ilon irti ottikin!! :)

Trimmauskokemuksia

Casperin trimmaus olikin tänään, toisin kuin viimeviikolla ajan varasin. Tuon viime viikolla tilaamani ajan peruin, sillä näyttelyä varten on kuulema hyvä trimmata useammin kuin kerran se siistiksi.

Olihan ensivaikutelma ammattitrimmaajasta aikamoinen shokki! Ensimmäiseksi sain kuulla pilanneeni Casperin tassut kun olen ne mennyt leikkaamaan saksilla ja koneella kynsiä esiin!... Ja sitten takakintereen olen pilannut lyhyeksi leikkaamalla! Ja että vielä meinasin koiran viedä näyttelyyn,kun niin huonot kulmaukset! Jne... Oikeasti minulle tuli paha olo ja hyvä etten ottanut koiraa mukaani ja jättänyt sitä kiukkuista naista sinne. Häntä kuulema ihan oksettaa, kun näyttelyihin tuodaan vaikka millä tavalla trimmattuja koiria!! Sillä näyttelyt ovat koirien missikisat -todellakin!

Niinpä soitin ja "purin" sydäntäni kasvattajalle ja Terolle.. ja helpottihan se, kiitos heille!

Puolentoista tunnin kuluttua astelin liikkeeseen uudelleen sisälle ja kauhun sekaisin tuntein odottelin koiraani verhon takaa takaisin... Ja sieltähän se minun pikku-Casperini sitten rynnisti lähes suoraan syliini!

Trimmaajankin ääni oli kellossa muuttunut, liekö tullut katumapäälle tai muuten järkiintyi ettei tölvitä ensitöikseen ihmisille mitä sattuu... Kuitenkin nyt puhui kuin ihminen ihmiselle ja jopa kehaisi Casperia kiltiksi ja rauhalliseksi  koiraksi - mitä Casper todella on! Koira, jota on helppo käsitellä.

Sen jälkeen Casper on nukkunut lähes koko päivän, onhan se varmasti ollut rankka kokemus Casperillekin, se trimmaus. Jälki on mielestäni ihan hyvä, pentukarva on ainakin suurimmaksi osaksi lähtenyt, varsinkin sellainen "pyrstö" hännän päältä. :) Tassut on kyllä mielestäni vielä enemmän harottavat harakanvarpaat,mutta ...

Naamakirjaan

"Vanhalla"kuvalla tosin, mutta kuitenkin - Casper löytyy myös dogbookista eli koirien omasta naamakirjasta!
Tästä pääset katsomaan Casperin naamakirjaa :) Että kaikenlaista ne koirille keksii! Äkkisestään en löytänyt ketään tuttua koiraa,mutta jospa sieltä joku "vastaan"tulisi...

Tässä on elämä nyt ollut välillä pienoista kuuroille korville käskyjen saantia, mutta kun Casper on ns. yksin minun mukana, tottelee kyllä. Velipuoli- Arttu oli kuitenkin viime viikonloppuna houkuttelevampi lenkkikumppani ja suunnannäyttäjä... eli pientä johtajuuden testausta ilmassa....?

Tilasin Casperille trimmausajan joulun välipäivinä Kuopioon. Heti ensivuoden puolella kun on ne ensimmäiset näyttelyt sitten Kajaanissa..... en ihan luota vielä tuohon näyttelytrimmin luontiin omissa taidoissa, joten vien sitten ammattilaiselle.

Joko se talvi nyt tuli?

Eilen sitä sitten tuli, sitä lunta nimittäin. Kerralla ihan meidän tarpeiksi yhdelle kertaa. Casperiin tarttui ihan kaikki lumi,mistä vain kulki. Ei nyt sentään mustaa vanaa jälkeen jäänyt, mutta melkein... ;(  Pentukarvaan jaloissa tarttuu kuin magneetti nuoskalumi heti kiinni. Ja Casper vähän ihmeissään, että mitäs nyt... Illalla vielä tavattiin yksi tyttökaverikoira, joka metsässä tavattiin pari kuukautta sitten. Joku terrieri...en muista rotua, mutta Iita on nimi, sen muistan nyt ja ikää vuosi. Energiaa kuin pienessä kaupungissa yhteensä, mutta hyväntahtoista energiaa! Niinpä kävimme Casperin kanssa heidän pihallaan,missä koirat saivat vähän aikaa temmeltää aivan vapaasti - ja temmelsivät kyllä! Casperia oli "kuorittava" pari kertaa lumen sisästä kun oli muuttua lumiukoksi koko koira. Toisella on lyhyt karkea karva, johon nuoskalumikaan ei tarttunut ollenkaan. Mutta ai sitä riemua siitä lumen tarttumisesta huolimatta!!! No, kotona oli Casper pakko laittaa lämpimään suihkuun kun niitä lumipaakkuja oli niin valtavasti ja kaikkialla turkissa!!! Mutta hyvin poika seisoi suihkun alla ja sitten vain pyyhkeen kautta föönikuivaukseen.

Casper käy "välitarpeilla" takapihalla ja heti rappuselta turkkiin tarttui lumi palloiksi kiinni. Niipä sitten tein reitin,mistä Casper voi tehdä tarkistuskierroksen naapurin puolelle ja sitten portin viereen merkkaukset. Arvata saattaa, malttaako Casper kulkea pelkästään noita "teitä" pitkin tutkimuskierrostaan.... ei ainakaan aamulla malttanut... :/

Muutenkaan Casper ei oikein malttanut kulkea aamulenkillä sitä reittiä, mistä ei olisi se turkki niin pahasti lumettunut. Ja se vetämisen hinku kaikkien mielenkiintoisten hajujen perään....niinpä sitten kolmen kilometrin lenkki käveltiin yli tunti, kun pysähdyttiin lähes joka toisella askeleella. Heti, kun jatkettiin matkaa, ajatteli Casper varmaan, että nyt on otettava istumisen aika kiinni ja entistä suuremmalla kiireellä lähti liikkeelle ja heti oli hihna tiukalla...ja taas pysähdyttiin. Lumiaurat olivat ajaneet kävelytiet ja sitten vielä jotkut innokkaat talonomistajat lisäsiloituksen kesänjäljiltä riemuissaan kolanneet pihansa kohdalta jalkakäytävät. Hyvää varmaan tarkoittavat, mutta tuo suojalumi on erittäin petollisen liukas! Casper suti tassuillaan tyhjää liukastetulla lumella ja minäkin kompuroin pari kertaa polvilleni...

Lumi-pentuja katsomassa

Muutama päivä sitten kaivattiin vain lunta... tänään Casper kävi  kanssani kasvattajan luona ja vähän nuuskuttelemassa samojedin Lumi-pentuja. Aivan herttaisia "nallekarhuja"! Minun onnekseni kaikki pennut ovat löytäneet jo uuden omistajan, sillä pentukuume olisi saattanut saada vallan... ;/  Vaikka aikuisena samojedi on ehkä vähän liian kookas koira minulle...jos koirat olisivatkin ikuisia pentuja... ;)

Casperkin on niin äkkiä kasvanut pieneksi isoksi koiraksi.... mutta edelleenkin niin ihanaksi persoonaksi.

Tuo ihana persoona kyllä on muutaman kerran näyttänyt myös sen "uppiniskaisen" puolensa - vai pitäisikö sanoa että hajut vie voiton ja silloin korvat tuntuvat olevan aivan tukossa! Toisaalta sekin aivan luonnollista. Eilen olikin tehtävä "tottelevaisuusharjoitukset" uudelleen, kun sai juoksussa olevan koiran jäljet kuonoonsa... Kun viimein huutojen jälkeen tuli takaisin luokseni, oli laitettava kiinni ja marssittava rintarinnan lähtöpistettä kohti. Tosi nätisti  rinnalla kulkikin, ei yhtään vetänyt eteen eikä sivulle..

Vain lumi puuttuu

Niinkuin kuvasta näkyy, marraskuuta jo mennään. Casper kyllä nauttii metsälenkeistä ihan samalla tavalla. Voisi sanoa että ehkä jopa enemmän nyt, kun maa on pikkuisen kohmeessa. Turkki pysyy kuivempana ja puhtaampana.  Tänään oli kyllä pakko pestä perusteellisesti mahanalus, sillä se oli sellaisessa tahmassa merkin jättämisten jäljiltä, jottei enaa kehdannut sellaiseksi jättää. Ja näinpähän tuli sitten testattua, onko uusi kuivaaja tehokkaampi - ja on se! Ei mennyt tuntia saadakseen turkkia kunnolla kuivaksi ja kammatuksi...

Tuo Casperin merkkailu on toisinaan huvittavaa katseltavaa. Ainoastaan oikea takajalka nousee ja välillä todella ylös ;D ja sitten se muutama tippa mitä enää lähtee on mahakarvoissa kiinni... Kuitenkin ison koiran tavat on sisäistetty. Toisina aamuina tuntuu, ettei muuta ennättäisi tekemäänkään kuin joka välissä jalkaa nostamaan.... En tiedä, onko muilla koirilla vain se toinen jalka mitä nostetaan - ei ole tullut Arttua sillä silmällä tarkkailtua... ;/

Vaikka tienvarressa jo varoitellaan ohi suihkivista hiihtäjistä, ei Casperkaan nähnyt eikä haistanut heistä vielä jälkeäkään... Nyt ei ainakaan voi syyttää kaupunkia siitä, ettei hiihtoreittejä ole merkitty ajoissa selkeästi. Vain lumi puuttuu!

Lemmenlurinoita?

Tänään huomasin Casperissa aivan uuden ominaisuuden - äänellisen halun päästä toisen koiran perään. Tapasimme eilen lenkillä ollessamme noin vuoden ikäisen kultis-tytön ja sen kanssa olisi ollut ihan kiva alkaa peuhaamaan. No, se unohtui (oletin ainakin niin) kun jatkoimme sitten vaan matkaamme toisiin suuntiin. Tänään sitten tullessamme metsälenkiltä Casper huomasi autosta saman koiran  olevan lenkillä taas. En aiemmin ole huomannut Casperissa sellaista reaktiota autossa nähdessään toisen koiran - armoton hännän vispaus riemusta, että siellä on tuttu! - ja sitten alkoi se sydäntä riipaiseva uikutus "ui ui ui" kun ajoimme vaan ohi! (hiljaisella äänellä tietysti Casperin tyylille uskollisena, mutta se sävy!!) Parkkipailta oli sitten mieletön hinku päästä vielä tekemään pieni lenkki  kultiksen perään. He olivat kuitenkin jo sen verran etäällä ettemme lähteneet juoksemaan perään ja hoihkimaan "täällä olisi innokas sulho, odottakaa!" ;D 

Uusia hankintojakin taas tehty. Mihinkähän mamman rahat kohta enää riittää, kun shoppaillut lomautettuna ollessani turhan paljon....? Vaikka omasta mielestäni kyllä tarpeellisia ja pitkässä juoksussa (toivottavasti) hintansa arvon takaisin "hankkivia". Ostin siis kunnollisen trimmauskoneen ja tehokkaamman kuin tavan föönin. Siihen mukaan sitten tilasin Peten koiratarvikkeesta trimmauspöydän,niin ei enää tarvitse keittiönpöydälle viritellä kaikkia tarvikkeita. Kaupanpäällisenä saimme vielä trimmikoneeseen terähuoltoainetta ja Casperille pantaanlaitettavan valon. Kaikki "ilmainen" on aina eteenpäin! ;)  Kun sitten shoppailun makuun oli päästy, menin ja ostin uuden kameran, kun halvalla sain....Entinen Hp:ni oli kyllä jo susi syntyessään. Ei akku kestänyt eikä auttanut uusi akku eikä laturi! Aivan toivoton vehje. No, neljä vuotta minä sitä jaksoin sietää... Ihan toimiva pelihän se vieläkin olisi, kun vaan jaksaa akkua ladata aina 20 otoksen jälkeen....

Olihan se uusi kamera illalla testattava, tässä nuo pari kuvaa uudella vehkeellä näpsäisty. Omasta mielestäni selkeämpiä ovat kuin entisellä.

Tavallisia päiviä ?

Samanlaista arkea menty monta päivää. Sadekurapuku on enemmän kuin tarpeen, mutta miten mukavasti lenkit menevätkään kun ei turkki kastu ja kaikki roskat ei ole takiaisen tavoin turkinjuuressa kiinni!
Jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa haluaa etsiä, maalla ei oltu kuin yksi yönseutu ja sinä aikanakin Casper ennätti sotata karvat sellaiseen sotkuun ja takkuun että vot! Eihän se auttanut lauantai-iltana kuin kunnon pesu ja sitten föönaukset päälle. Vähän Casper oli nolo kun ei päässytkään totuttuun tapaan heti yhdeksältä nukkumaan... Kaiken kukkuraksi vähän ennen lähtöämme lauantaina, Casper oli käynyt uimassa! Minä olin vähän kaksijalkaisille pojille näreissäni kun Casper oli tietenkin aivan onnellinen mutta niin savinen ja kylmissään... argh! Kuva ei ole lauantailta mutta koira ihan samannäköinen!

Sunnuntai sitten vietettiin ihan kahdestaan kun nuorin poikani oli pelireissulla Jyväskylässä. Kiersimme tuplapitkän ja mukavan luontolenkin - ja kurapuku päällä! Sitä vain aamulla ihmettelin, kun Casper ei suostunut syömään mitään. No, ajattelin, että taisi syödä taas Artun kanssa ihan tarpeeksi lihoja ja luita ja jaksaa kyllä.  Hyvin jaksoi, minun kunto meinasi hyytyä taas loppumatkasta. Casperin maha ei kuitenkaan ihan kunnossa ollut, sillä kotiin tultua pyrki ulos ja oksensi takapihalle jotain melkoisen kasan. Ei kamalasti kiinnostanut mennä sitä tarkemmin tutkimaan... Tänä aamuna sitten vasta Casper söi kunnolla aamuruonkansa - kuitenkin teki ripulin lenkillä. Nappuloita ei ole suostunut syömään kohta viikkoon... nirsoilee vai todellakin siellä vatsassa myllää joku pöpö?
Pöpöistä mieleen, säikähdin jo että nyt se sikaflunssa iski meidän komppaniaan. Koko kaksijalkaisten poikien joukko on jollakin tavalla - enemmän tai vähemmän- kipeänä. Kaikki sairastuivat su-ti välillä- kuin "kaatamalla". Sanoinkin että Casper myötätunnosta "sairastaa"....

Casperin päivää

Huomasinpa aamulla kalenterista ruksiessani eilistä päivää "historiaan", että tänään viettää nimipäivää Kasper ja miksei sitten samalla Casperkin. Onnea, Casperi-pojalle! Huomennahan "Kapselin-repettipojan" ikämittari karttuu 8 kuukauden ikään ja pikkuhiljaa nuoren aikuisen ulkoisia merkkejäkin aivan selvästi nähtävissä. 

Aamulla taas havaitsin, että se parisen viikkoa sitten ostettu ulkoilukurapuku on enemmän kuin mainio hankinta!  Eipä ollut mahan alus ja kyljet moskassa eikä roskassa pitkänkään maastolenkin jälkeen. Eteisessä vaan nurinpäin vetäisy päältä pois ja tassun pohjien huuhtelu pesuhuoneessa. Ja siisti poika pääsi kirmaisemaan vesikupin kimppuun....

Linnut ovat jo vaihtaneet ruokailupaikkaa, sillä niitä ei enää pellolla näkynyt... Casper kyllä kävi tarkastuskierroksen juoksemassa, vaan ei ainuttakaan lintua lehahtanut enää lentoon.. :( no, se ei hetkeä kauemmin tainnut Casperia harmittaa (jos koiria nyt sitten osaa harmittaa....ehkä se on vain emännän harmitusta ennemmin), sillä uusia tuoksuja oli pitemmän lenkin varrelle tullut aivan valtavasti... Ja vetovoima niiden perään samanmoinen, valtava...

Loppumatkasta läheisellä hiekkakentällä (ollut joskus vuosia sitten kaupungin urheilukenttä ja talvinen luistelukenttä), Casperilla ja eräällä pienellä - noin 3-4 vuotiaalla - tytöllä oli tulla ongelma eräästä kepakosta. Tai ei Casper  alkanut edes hyppimään keppiä kädessään kohottavaa tyttöä kohti, kun kutsuin koiran luokseni . Tyttö  tuntui selittävän naureskelevalle isälleen, että tämä on minun keppi, on minun keppi.... samalla kun Casper jo juoksi vinhaa vauhtia toisen,"oman" keppinsä perään ja hakuun....
Yllättävän hyvin Casper uskoi luoksekutsua eikä jäänyt pyörimään käsiään nostelevan tytön luokse, kuten esim. parisen kuukautta sitten.  Valikoiva kuulo tuntuu iskevän päälle eritoten silloin, kun on niitä erittäin mielenkiintoisia tuoksuja pitkin kulkureittiä.... :/

Syysloma oli ja meni

Kiireinen viikko takana maalla ja nyt on taas rauhoittumisen ja levon päivät edessä muutaman päivän :)

Casper oli pari päivää ilman emännän lellimistä, seuranaan velipuoli-Arttu, isäntä ja murrosikäiset pojat. Voi, sitä hännän huisketta, kun keskiviikkona taas nähtiin! Ja miten herkullisia Tukholman tulijaisia olikaan.... jotain letun kokoisia ja pakuisia kuivaherkkuja lähti 20 kruunulla mukaani jostain niin kotoisen oloisesta lemmikkikaupasta eräästä ostoskeskuksesta.

Siellä lemmikkikaupassa oli tarjolla mm. Hurtan tuotteita, tuttuja paistettuja luita ja sian saparoita kuten täälläkin paikallisessa lemmikkiliikkeessä, unohtamatta suomenkielellä olevia shampoita ja muita hoitotarvikkeita... eli kyllä ne Tukholman koiratkin laatutuotteita käyttävät! ;) Hinnat olivat kyllä aivan yhtä hyvät kuin täälläkin,joten kurssin heikkous ei lemmikkituotteissa kyllä näkynyt millään tavalla!

Tänään oli sitten Casperin jo pakko päästä tutulle metsälenkille heti aamusta ja siinä ei sateet haitanneet, kun tunnin lenkki metsässä seikkailtiin ja kaikki ne uudet tuoksut tarkkaan tutkittiin! Kiitostakin Casper sai eräältä vanhemmalta herrasmieheltä sauvakävelyllä. Kehui Casperia kuulijaiseksi ystäväkseni, kun parin kutsuntakerran jälkeen tulla tepasteli viimein luokseni eikä rynnännyt vastaan tulijaa kohti... Vähän valikoiva tahtoo jonkun kerran kuulo olla, mutta yllättävän hyvin ollaan murrosiän houkutukset nelijalkaiselta "lapseltani" saanut pidettyä kurissa.... taloudesta kun löytyy murrosiän houkutuksia kaksijalkaisella lapsellanikin.... ;/

Uusia hankintoja

Se on vaan kumma juttu, että sateella sitten vasta huomaa sadevaatteiden tarpeen. Onhan Casperillakin sadeviitta aiemmin ostettu, vaan se ei suojaa jalkoja eikä mahan alta, joten kunnon kurakelin vaatteeksi siitä ei pitkäkarvaiselle koiralle ole. Eilen oli aikaa seikkailla Kuopiossa aamupäivällä ja tarkoitukseni oli tutustua kuuluisiin Puijon maastoihin Casperin kanssa. No, tuuli tuiversi ja sade piiskasi kasvoja ja kuonon kärkeä, joten meitä kumpaakaan ei suuremmin metsälenkit houkutelleet. Niinpä pistäydyimme Lemmikkiasemalle, josko siellä olisi jotain mukaan ostettavaa....ja olihan siellä! Uusi lahkeellinen sadepuku !( + uusi helposti pujotettava heijastinpanta). Casper oli vähän jo hämillään kun kolmatta pukua sovitettiin päälle...Onneksi se oli sitten kutakuinkin sopivan kokoinen ja vähän aikuistuttua kasvun varaakin vielä. Puvun hinta oli kyllä minulle vähän shoppailu"krapulan" aiheuttava, vaan ajattelin josko siitä olisi pojalle koko iäksi pukua pitää. Ihan mielellään se päällä sitten kotona lenkin teki, vaikka tuossa kuvassa vähän "kököttää". Kököttäminen ennemminkin johtuu minun "komennuksesta" pysyä se hetki paikallaan jotta uusi puku saadaan kuvaan ikuistettua....niin kova hinku oli Casperilla päästä lähtemään ulos tuossa vaiheessa.... :)

Tänä aamuna Casper sitten pääsi kolmen päivän jälkeen tutulle metsälenkille. Ja ai, sitä riemua taas! Kuinka paljon tuttuja ja uusia hajuja oli tullutkaan viikonlopun aikaan! (kuva aiemmilla lenkeillä otettu, mutta sama meininki)  Vaikkei tänään satanutkaan, oli Casper siitä huolimatta aika märkä ja roskainen kun linnutkin oli käyty etsimässä ja ajamassa pellolta lentoon . Sen jälkeen uni maistui jälleen uudessa päivä"pesässä", joka hankittiin  viikko sitten...

Lennokasta menoa

Ei, Casper ei ole muuttunut lentäväksi dumboksi vaikka tänään siltä tuntuikin:)

Heti aamusta pojalla oli vauhti päällä ja kova into päästä lenkille. Luulenpa, että lähistöllä asustaa joku tyttökoira, jolla on juoksuaika. Vähän sellaiset on Casperin käyttäytymiskuviot.;/ tienvierustat nuolla lipsutetaan ja ulos pitäisi päästä vähän väliä tai ainakin levotonta säntäilyä ulko-ovelle tuontuostakin. Vaan, minkäs se Casperkaan luonnolleen voi...

Vauhti oli erittäin lennokasta melkein koko metsälenkin ajan ja kuin kaiken kruunaukseksi kyyhkyset, naakat ja varikset olivat saapuneet ruokailemaan sänkipellolle jyvän tähteitä. Ja siinä sitten saatiin pikainen harjoitus Casperin rodunomaiseen käytökseen- lintujen ylösajoon. Ja voi sitä riemua, kun linnut(kin) lehahtivat lentoon! Ei olisi malttanut millään tulla takaisin.

Tuo valikoiva kuulo on parina päivänä meinannut vallata mielen ja osaksi johtuen juuri niistä niin mielenkiintoisista kaikista muista tuoksuista! Onneksi Casper on kuitenkin kiltti ja tottelevainen koira kokonaisuudessaan :) Ja yleensä iloisen rauhallinen huiskuhäntä :)
Takaisin kotiin kävellessämme puiden lehdetkin olivat alkaneet pakkasaamun kirvoittelemina lennellä irti. Koivun ja vaahteran lehtiä oli ilmassa kuin paremmassakin amerikkalaisen elokuvan loppukohtauksessa! ;)
Tavallaan kaunista, vaikken mikään "syysihminen" olekaan. Casper on saanut minut vuosien jälkeen  liikkeelle ja näkemään, kuinka kaunis luonto vielä syksyllä onkaan...

Aamun kuurasta illan kuuroon

Tänään näimme Suomen kelien lähes koko kirjon. Aamulla maa oli kuurassa ja autojen ikkunat jäässä, päivällä aurinko helli kuin parhaana loppukesän päivänä. Ja Casper nautti innoissaan metsälenkistä. Eikä sitä intoa ainakaan vähentänyt uusi koirakaveri - sekarotuinen neitonen, jonka nimi haihtui jo mielestä. Hyvätuulisen leikkituokion jälkeen lenkit jatkuivat eri suuntiin, ja Casper oli kuin uudestisyntynyt. Kaatuneiden puiden ylitykset loikki kuin esteponi ;) . Nauroin Casperille,  että sinulla on luonnon agilityrata, kun välillä "sukelteli" risukoidenkin alta. Untuvainen pentuturkki oli risujen, neulasten ja sammalien sotkussa ja tottakai ihan märkä tassuista ja mahan alta. Onneksi turkin kuivuttua, saa helposti harjaamalla ja tiheämällä kammalla turkin taas kuntoon!

Kasvattaja-Jaana soittikin ja muistutteli, etten pitäisi vielä mitään kiirettä Casperin pentukarvan irtoamisen kanssa, odotellaan vaan, että alkaa lähteä itsestään. Harjattava vaan ahkerasti, niin ei pääse tulemaan vanuttuneita takkuja  ja onneksi tosiaan Casper ei inhoa harjaamista.
Illemmalla, kun "pakollinen" britti-irlantilaislääkärisarja oli katsottu, suuntasimme toiselle pitemmälle lenkille. Jo lähtiessä huomasin uhkaavan mustan pilven kaupungin päällä. Vaan ajattelin, ettei se meille päin ole tulossa. Kuinkas ollakaan,  alkoi satamaan ja pian Casperin selkä oli täynnä kuin merisuolaa - sataa rakeita! Olimme jo litimärkiä ja päätin että oikaisemme yhden metsäpolun kautta kotiin. Onneksi emme jääneet pitämään pahinta tuulenpuskaa ja sadetta suuren kuusen alle, vaan jatkoimme matkaa todeten Casperille ettemme ole sokerista. Kuului yksi ainut räjähdys-paukahdus, kun ukkonen iski melko lähellä. Olimme parahiksi jyrkimmän kallion päällä. No, sitten vielä tuulen puuska ja aurinko pilkisti taas esille...ja taivaanrantaan heijastui lähes kokonainen sateenkaari. Ei vaan enää meitä kumpaakaan innostanut jatkaa yhtään pitempää kierrosta - ei edes sitä mahdollista aarretta sateenkaaren päästä etsimään- sillä  minä sekä Casper olimme kuin "uitetut koirat" :)

Syyspäivää tasaten

Kuten niin monena aamuna aikaisemminkin, tänäänkin, teimme metsälenkin lähimaastossa. Vähän sillä silmällä katsellen, jotta löytyisikö NYT sieniä mukaan meille syötäväksi. Eilen illalla ja yöllä satoi vettä pihamontut täyttäen, niin ajattelin sanonnan "kasvaa kuin sieniä sateella" pitävän nykypäivänäkin paikkansa. Joko olimme Casperin kanssa liian pian niitä etsimässä tai sitten jo joku toinen ennätti aamulla aikaisemmin metsään ennen meitä. Luultavammin etana jälleen. Heidän gourmet-ateriana pitämiään tatteja ja haperoita pilvin pimein... Tai edelleen etsimme aivan väärästä metsästä...

Vajaa tunti seikkailtuamme metsässä, aloin minä olla jo rätti-poikki köhittyäni puolet keuhkolimoista ulos. Vaikkei kuumetta enää ole ollutkaan, en aivan kunnossakaan vielä ole.

Casperiakaan ei tarvinnut houkutella suuremmin, että joko mennään , vaan pinkoi vauhdilla kotia kohti ja tassujen pesun jälkeen unten maille...sen suuremmin välittämättä siitä, että tänään on päivä ja yö yhtä pitkät.