Näyttelykuukauden päätös

Bläääähhh... se on päällimmäinen tunne kuluneesta kuukaudesta ja sen aikana kierretyistä näyttelyistä  - tai sirkustouhusta  - niinkuin se siltä edelleen vaikutti... Viimeisin sirkuskiertueen esitys osaltamme oli lauantaina Suonenjoen ryhmänäyttelyissä, jonne oli ilmoitettu 15 hännän heiluttajaa cockerirodusta. "Sirkustirehtöörinä" toimi norjalaisnainen Kari Granaas-Hansen, joka arvosteli ja tutkiskeli Casperssonin nopeasti, lyhyesti mutta muodollisen kohteliaasti näillä sanoilla:
" Masculine head & expr. Abit straight in front. Exc.rear. Good body. Moves very well. Excellent coat." ja Sama kotimaisella:
" Maskuliininen pää ja ilme. Vähän suora edestä. Erinomainen takaa. Hyvä runko. Liikkuu erittäin hyvin. Erinomainen turkki."

 Aika kultaa muistot ja niitä ei minulta ja Casperilta kukaan pois vie. Joensuun täysosuma oli jotain aivan odottamatonta ja varmaan meidän kohdalla ainutlaatuista, että siinä valossa rankka kuukausi tuotti edes jonkunlaista "tulostakin" ja siitä voin olla kiitollinen. Jostain syystä vain se tympääntyminen iski jälleen ja kuka tietää,milloin seuraavan kerran Casperssonia puunaan näyttelyjä varten... ehkä joskus - lopullisesti en voi sanoa näyttelyhihnaa ja -vermeitä "naulaan" laittaneeni. Mutta tallainen tahti yhden kuukauden aikana on mulle ja Casperssonille vähän liikaa, se täytyy myöntää.  Kun minua stressaa ja tympäisee lähteä, se aivan varmasti tarttuu koiraan ja sitten se on sellaista "väkisin räpeltämistä"... Olen nyt totaalisen samaa mieltä Jaanan kanssa siinä, että koira menee ihan yhtä innokkasti kuin sinä itse menet. Lauantaina Casper oli jotenkin "laiska" tai raahattava, ei ollenkaan sitä lennokkuutta ja innostusta kuin pari viikkoa aikaisemmin. Kuin Casper olisi oikeasti ymmärtänyt, että kun nämä näyttelyt tästä nyt kahlataan läpi, koittaa kunnon koiran päivät....?

 Ja niinhän ne Casperin mielestä sitten seuraavana päivänä koitti... Sitä riemua ensin kuraojassa, sitten savihiekassa ja sen jälkeen hakkuuaukon risukoihin.... siinä se sertinarvoinen championi piut paut välitti helmakarvojen likaantumisesta tai takkuuntumisesta :P Ja kun vielä satuin kehumaan että hyvä Casper kun rämpi mutaliejukossa, istui tyytyväisenä ja varmaan heilui vielä häntäkin siellä pyllyn alla kun odotti kiitosta hienosta poseerauksesta! En vain jostain syystä ennättänyt kuvaa tuosta kauneuskylvystä ottamaan kun pikkumies jo paineli risukot ryskien eteenpäin... :)

 Viimein oltiin aika korkealla mäellä ja ennestäänkin pitkällä roikkunut pari numeroa suuhunsa liian iso kieli roikkui entisestään kun hetkeksi malttoi asettua aloilleen...eikä siellä mäen päällä enää vettä löytynyt... puolukoita siitäkin edestä ja aivan kovana pysyneitä valtavan kokoisia ja todella herkullisia mustikoita :) nam nam! Siellä olisi voinut viettää koko päivän hienosta elokuun lopun hellepäivästä ja upeista maisemista nauttien.....

...mutta pihaan oli viimein palattava ja kuumuus oli aika valtava, joten ei kun uimaan.... Caspersson ei meinannut ensin lähteä muuten kuin kahlailemaan, mutta viimein nouti vauhdilla etäämpää yhden kepin ja toi suoraan maille asti. Sorsia ei tänä viikonloppuna saatu, vaikka kova into olisi niitä varmaan ollut noutaa,kun hajun saatuaan ei ollut pysyä veneessä.... Velipoika-Arttu joutuikin uimaan kun seilasi veneessä laidalta toiselle, kunnes mulskahti - isäntänsä pienoisella "avustuksella" - rantaliejukkoon. Ugh, mikä haju... ://

Summa summarum.....rankka mutta ikimuistoinen näyttelykuukausi on saatu päätökseen ja on aika harrastaa toisia juttuja, välillä vain nauttien vapaasti mukavista koiranpäivistä :) Tiedoksi, kyllä me vielä kehään tullaan, ennemmin tai myöhemmin.....kerran tai useammin...aika näyttää.... ;)

Tositoimintaa sorsametsällä

 Lauantai 2o.päivä elokuuta 2011 valkeni kuulaana ja lämpimänä. Casperin ensimmäinen päivä, jolloin se pääsee kokeilemaan käytännön vesinoutotaipumustaan. Puin Casperin päälle metsähaalarin ja vesihupun, ettei kaikki mahdolliset heinät ja risut tarttuisi karvoihin kiinni ja näin ollen helpottaisi huomattavasti turkin siistintää päivän päätteeksi....onhan meillä vielä ainakin ne yhdet näyttelyt edessä, joten koristekarvoja ei voinut leikata lyhyemmäksikään.  Vähän "kieliposkella" Casper matkusti veneen kyydissä, tuntui vähän että se ei tajunnut lainkaan mitä siltä saatetaan odottaa päivän kuluessa :O 

Eikä voi sanoa suuresti Casperin stressanneen niitä ylilenteleviä sorsia odotellessakaan, kunnes..... ensimmäiset laukaukset ja sorsa tippui kuivalle maalle.... Sen jälkeen lähellä paukkuvat haulikot saivat Casperiin vipinää, että nyt..nyt on lähdettävä etsimään, minne lintu putosi.... Ensimmäisen sorsan löysi maastosta velipuoli-Arttu, joka oli sitten siitä vähän omimishaluinenkin kunnes kävi selväksi ettei sen päällisiä ole mitään asiaa pikkuveljelle isotella. Ensin Casper oli vähän kuin hämillään tai jotain....tai että "ei tuo ole mikään lintu".... kokeilinkin sitten rannalta, että noutaako sen jo kerran löydetyn sieltä vedestä..... ja vähän vastentahtoisesti mutta käskystä kuitenkin lähti uimaan vedessä kelluvaa lintua kohti...avasi ja sulki kuononsa, kääntyi...ja sorsa kellui edelleen siinä samassa paikassa...! :// Casper ui rantaan enkä saanut lähtemään enää uudelleen....eikä auttanut muu kuin ottaa soutuvene, soutaa ja sorkkia itse se lintu siitä maille.... :O Casper olis kyllä erittäin mielellään tullut siihen veneeseen sitten,mutta taisin todeta jotenkin näin että "jos ei kerran kiinnostanu uimalla sitä tuoda rantaan, et sitten tule kyllä veneelläkään sitä sorsaa hakemaan" ;D No, sainkin pyssymieheltä kuulla jo vähän ivallisia(kin) kommentteja Casperin olevan vain semmonen näyttelykoira....ja olinkin jättää Casperin kuivattelemaan itseään loppuun pihaan ja lämpimään sisälle...Olihan alkanut tuulemaan eikä se paikallaan istuminen tuulessa mitään lämmintä touhua ollut... No, en kuitenkaan raaskinut jättää koiraa yksin vaan puin taas puvun Casperin päälle ja eikun rantaan menoksi.... Casperia olis nukuttanu ja taisi varttitunnin ollakin täysin unessa rojottaen ketarat suorana jalkojeni juuressa.  :)

Sorsista ei ollut minkäänlaista näköhavaintoa ja tuuli tuiversi aikalailla... Pyssymies oli jo että lähdetään kärvistelemästä sieltä pois,mutta minä totesin, että jos tänne kerran tultiin niin täällähän sitten istutaan, olipa lintuja tai ei! :)) Ja eipä tainnut mennä viittä minuuttia kauempaa kun eteemme kaarsi matalalla sinisorsa..... Poks ja samassa molemmat koirat olivat kahlaamassa vedessä...siinä ei Casperilta ennättänyt suojahaalaria sen enempää kuin korvahuppuakaan pois ottamaan - ellei olis itse halunnu kahlata haaroja myöten sinne mutaliejuun :P  Jopa Arttu, joka ei tassuansa tavallisesti järvessä vapaaehtoisesti kastele, otti uintiliikkeitä, mutta jostain syystä ei luottanut taitoonsa niin paljoa, että olis lähteny kohti sorsaa uimaan. Mutta mitä teki minun pieni  Caspersson.... :)

 Pari rohkaisevaa hae-käskyä ja sinne meni... :) Määrätietoisesti "uuhkuttaen" täynnä intoa kohti kyljellään kellottavaa vesilintua.... :)) Sitten oli seuraava jännityksen vuoro, mitä tekee kun pääsee linnun kohdalle.... ja mitä Casper teki..... :)

....no, klokkasi kerran linnun suuhunsa ja suunta kohti rantaa ja "mammaa" ! :) Märkä puku painoi varmaan saman verran kuin tuo lintu mutta pää pystyssä pikku-mies tuli rantaa ja minua kohti lintu suussaan...ehkä se ajatteli, ettei mamman tarvii taas sillä veneellä seikkailla ja häntä jättää rannalle ;) ....

 ..Tero yritti ottaa jo lintua Casperilta siellä vedessä, mutta Casper oli selvästi päättänyt (lue oppinut! ) että se mitä noudetaan, se tuodaan mammalle, eikä sitä päästetä suusta kesken uinnin ;P  Oikeastaan Casper suorastaan kierti pyssymiehen, että "älä nyt tule tähän kun minä vien tämän mammalle "- katseella ja meiningillä..

 ..ja niin se toi.... rantaviivalla se sitten päästi sen suustaan minun edessä Teron käteen tuon linnun....ja ensimmäinen tositoimeen johtanut tilanne "kävi kuin elokuvissa"....Että minä olin onnellinen ja iloinen.  Ja kyllä se oli melkoista hännänhuisketta Casperillakin...eikä minkäänlaista "omimisen" merkkiä vaikka aika tiiviisti sitten sen linnun viereen kyllä istuikin....

 Loppuillasta ei sitten enää onnistunut, kun kaksi lähelle tullutta lintua näkivät minut ja Casperin pusikon laidasta ja saivat ns. siivet alleen kesken laskeutumisen ja poistuivat nopeasti paikalta. Pyssymiestä harmitti, kun olisi voinut niistä toista ampuakin, mutta odotti niiden laskeutumista veteen asti ja tilanne meni ohi... Alkoi jo hämärtää, itikoita oli tuulensuojassa enemmän kuin ennätin niitä koirasta pois hätistellä, niin päätimme lähteä takaisin piharantaan ja olihan reissu ollut kuitenkin onnistunut. :)  Alla olevassa kuvassa Casper katsoo Teroa ja on sellainen että "minäkö muka vain semmonen näyttelykoira, vieläkö oot sitä mieltä...." :P

Casper teki sen !

 

Nyt se sitten tuli! Serti ja koko potti eli ROP! <3<3<3

Joensuun kaikkien rotujen näyttelyyn suunnattiin aamulla ennen kukonlaulua ja ajattelin ennen lähtöä, että nyt ei menny mikään niinkuin aikaisemmin. Minua ei jännitä, Casper söi ja teki pissit ja kakat ennen lähtöä :) Ja niinhän siinä kävi: ei kertaakaan aikaisemmin ole korjattu koko pottia, pesty koko porukkaa ja mitä sanontoja sitten haluaakin käyttää :) 

Tuomarina oli hollantilaisnainen Gerda Halff-van Boven joka arvosteli Casperssonin näin: 

" Nice cobby cocker with masculine head & soft expression. Eyes showing a little haw. Square foreface. Nicely placed ears. Good neck & topline but a little throaty.  Well placed shoulder. Showing good bone, legs  & feet. Enough spring of ribs. Well angulated behind. Moves well with a wiggling tail. Nice coat. Well presented."

Ja vapaalla tankero englannillani suomennettuna:

" Kiva uroscockeri jolla maskuliininen pää ja lempeä ilme. Silmät vähän punertavat (näyttävät orapihlajanmarjoilta!) . Neliömäinen etuosa. Kivasti sijoittuvat korvat. Hyvä niska&ylälinja mutta vähän "kaulakas". Hyväasentoiset lavat. Esintyy hyväluustoisena, -jalkaisena ja -tassuisena. Riittävästi kaareutuvat kyljet. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin häntä vipattaen. Kiva turkki. Esitetään hyvin." 

ERI AVK1 PU1 ROP <3

Sanoinkin, että nyt me saimme sen , mitä tarvitsimme, voimme hyvillä mielin laittaa näyttelyhihnan "naulaan" ja nauttia  koiranpäiviä :) Vielä on yhdet näyttelyt maksettu, joten ne on käytävä ja mistä sen kukaan tietää jos nälkä kasvaa syödessä... ;P Tauko kuitenkin molemmille ansaittu kuun lopussa, sen sanon ja vannon!  Ja kuten huulena heitin kehän laidalla tänään,  ettei vaan ala se ruskea neste nousta pikkuhiljaa tuonne ylöspäin.... EI KOSKAAN! 

Kiitos, jälleen kerran, Jaana että annoit minulle sen "pahnanpohjimmaisen", joka oli minun"kohtalo" ja odotti siksi minua ;) ja kiitos Elisa osaltasi koirasi hienoista geeneistä, joita Casper on perinyt! :)  Casper on minulle rakas ilman sertiä ja rop:ia, mutta nyt sen tunnearvoa ei voi sanoin kuvata! Mietin, tullessani kotiin tänään, että olin aiemmin ajatellut, että otan Casperille jossain vaiheessa kaverin,mutta.... tulisin vertaamaan sitä varmaan aina minun omaan pieneen Casperssoniin, niinkuin minä Casperssonia hellytellen nimitän, ja voi sitä hännän vipatusta! :)) <3

14.8. on meidän "onnen päivä" ! Tasan vuosi sitten Casper suoritti SPA1:n mahtavin arvosteluin....tuo luo paineita.... ja vuoden päästä se on maanantai....että voisi toteuttaa sanonnan ei kahta kolmannetta ;)

Huomatkaa, Casperin YLPEÄ katse :) Siis ei ylimielinen vaan, juuri sellainen katse, että "hei, noi on nyt mun... ;) "

Mikkelin Ryhmänäyttely

 Vähän kieli poskella käyty tänään Mikkelin ryhmänäyttelyissä. :) Mukanani oli "kenneltytöt" Sari ja Kerttu - kiitos heille matkaseurasta ja kyllähän heistä oli kanto- ja Casperin talutusapua!

Tuomarina oli suomalainen Reia Leikola-Walden, joka näki Casperssonin tällaisena:
" Erinomaista tyyppiä oleva, sukupuolileimaltaan selvä uros, jolla kaunisilmeinen pää. Hyvä luusto. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Riittävä runko. Liikkuu hyvin edestä, taka-askel voisi olla hieman tehokkaampi. Kaunis turkki. Iloinen luonne. Liioittelematon peruscockeri." ERI AVK1 PU3 Vara-Serti.

Siis melko Casperin näköinen arvostelu, vaikka mielestäni tietenki Caspersson ei ole mikään "perus" :)) Se PU-sijoitus saatiin tänään, vaikka "viimeiseksi" siinä kehässä jäätiinkin. Tänään Casper ei osannut juosta ollenkaan toisen perässä vaan veti holtittomasti toiseen suuntaan.  :/ Sitä pitäisi meidän päästä harjoittelemaan että toisen perässäkin pitää juosta... Cockereita oli mukaan ilmoittautunut yhteensä yksi pentu, 7 urosta, 6 narttua =14 hännän vipattajaa. :)
Nyt on sitten Casperssonin virallinen mittakin selvitetty: 39 cm. Tuomarin sanoja lainatakseni: pieni, mutta riittävän kookas....
Kehän laidalla oli joku narttu, jolla oli juoksut ja se aiheutti Casperille uikuttavaa käyttäytymistä hajun perään ja toisaalta toista urosta ei siedetty sitten kosketuetäisyydelle.... Mielestäni näyttelyissä pitäisi olla sama sääntö kuin kokeissakin, ei juoksuisia narttuja paikalle....se minun mielipide....sekoittaa liikaa urosten keskittymistä itse "asiaan"....
Leppoisasti Casper kyllä muuten oli ja kotiintultua lammasherkun popsittuaan uni maistuu... :) saa nähdä, jaksaako emäntä sen enempää kuin koirakaan huomenaamulla suunnata kulkuaan kohti itä-rajaa..... vielä olisi ne kaksi muuta näyttelyä käymättä....ja sitä varsinaista sertiä odotellessa, Casper sai tittelin vara-MVA :DDD  (3 vara-sertiä) .

Kesä oli ja meni

 Niin on aika lentänyt siivillä ja yksi kesä kääntynyt loppupuolelle. Varsinainen kesä Caspersson lomaili ja nautti kesästä tai en tiedä oliko se paahtava helle mitään nautintoa muuloin kuin uintireissuilla. Näyttelyihin ei ollut minkäänlaista hinkua ja tuli muutaman kerran ajateltuakin näyttelypäivänä että huh huh kun ei tarvitse itse hikoilla laittamisen ja matkustamisen kanssa.. ;)  Niinpä me odotettiin elokuulle ja kelien viilentymiseen inhimillisempiin lukemiin....vaikka tämänpäiväinen sadekuuro pari kertaa niskaan - tai paremminkin selkään oli kaikkea muuta kuin nautinollista. Onneksi oli kuitenkin lämmintä!
Mukavana tuttavuutena näimme Casperssonin siskon ja veljen jotka olivat tutustumassa näyttelypaikkojen tunnelmaan. Aivan ihanat luonteet pennuilla on! :) Casper  ja Viivi olis halunneet leikkimään eikä yhtään huonomaksi jäänyt Hironkaan sosiaalisuus. :) Mukavat pakkaukset kahdella sanalla sanottuna :))  Niin, se missä nuo sisarukset tavattiin tutustumassa näyttelyiden ihmeelliseen tunnelmaan oli Kuopion Kv - näyttely, missä tuomaroi virolaisnainen nimeltään Inga Siil.  Casper sai seuraavanlaisen arvostelun:
" Excellent type and size. Masculine male. Very nice proportions and balance. Excellent masculine head and experssion. Too much skin on throat. Well placed ears. Excellent neck, topline and tailset. Beautiful angulations. Excellent rib edge and body. Excellent bone and feet. Excellent coat. Moves very well from all sides." eli vapaalla suomennoksella jokseenkin näin :

" Erinomainen tyyppi ja koko. Maskuliininen uros. Erittäin hyvät mittasuhteet ja tasapaino. Erinomainen urosmainen pää ja ilme. Liian paljon nahkaa kaulassa. Hyvä asentoiset korvat. Erinomaiset niska, ylälinja ja hännänkiinnitys. Kauniit kulmaukset. Erinomaiset kylki ja runko. Erinomainen luusto ja jalat. Erinomainen turkki. Liikkuu erittäin hyvin joka puolelta."
Arvostelu siis laaja ja taitaa olla paras tähän mennessä mitä Caspersson on saanut. :O Tuolla arvostelulla irtosi tulos: ERI AVK1 SA , ei PU-sij.  siispä erittäin tyytyväinen sillä luokassa oli 6 urosta, kuitenkin tuo PU-kehän sijoitus antaa odottaa itseään ja jätti nälkää tuleviin koitoksiin....joita tässä kuussa sitten on vielä 3 edessä... katsotaan ollaanko kypsääkin kypsempiä kun syksyyn kuukaudessa käännytään.... :P

Alla kuva, joka otettu trimmauksen jälkeen puolitoista viikkoa sitten ja tuolla mallilla kehässä tänään oltiin -pientä hienosäätöä niskaan ja hännäntyveen eilen illalla tehty.... :)

Kaikkensa antanut "kehäketun" poika... ;DD

Muistoja kesästä on paljon sydämessä ja tässä yksi kuvana Arttu-velipuolen kanssa. :)

Jalostusuroslistalle

Tein sitten sen, mitä olen jo ajatellut tekeväni pitkin kevättä eli ilmoituksen Casperista cockerspanielien jalostusuroslistalle. Nyt vain niitä morsiamia odottelemaan :)

Kesäkuu alkanut lämpimissä ja lomanvieton merkeissä. Uintia ja koiran elämästä nauttimista, sitä on vietetty voisiko sanoa täysin sielun voimin :) Näyttelyt ollaan "unohdettu" vähäksi aikaa.... Pari ilmoitusta tehty loppukesään, mutta sitä ennen vietetään edelleen ihanaa koiran elämää.

Kuvista ylimmäinen on otettu Varkauden näyttelyissä ja kameran takana taituroi Mariza Laakko. :) Muu kuvat olen räpsinyt itse. :O

Varkaus kaikkien rotujen näyttely

  

Tänään jälleen yksi näyttelypäivä takana. Ja voi sanoa, että onneksi tuli lähdettyä vaikka epätoivoisena vielä alkuviikosta Casperssonin karvan köhöttämisestä olinkin ja niistä "David"-rintakarvojen menetyksestä trimmauskurssin "tuotoksena". Näyttelytrimmin opettajanahan kurssilla oli tuomarinakin joillekin tuttu Juha Palosaari. No, eilisillan pesu ja loppusiistintä sitten vahvisti omaa uskoani että kyllä koiran kehään tänään vien vaikka rintakarvoista onkin muisto vain... :O mutta kyllähän ne sieltä ajan kanssa - toivottavasti - taas tuuheaksi kasvavat :)  Niin, Jaanan ja Elisan kommentti viitan alta kuoriutuvasta Casperista aamulla olikin että se näyttää hyvältä ja surkeasta "nylkemisestä" ei ollut näkyviä merkkejä enää jäljellä :)) 

Koiria näyttelyyn cockerikehään oli ilmoittautunut 29 joista 2 pentua, 14 urosta ja 13 narttua... eli ilmoittautumissuhde urokset-nartut on kääntynyt vuoden sisällä toisinpäin - silloinhan narttuja oli mukana huomattavasti enemmän kuin uroksia, siis yleensä näyttelyissä... Casperin lisäksi käyttöluokkaan oli ilmoittautunut 3 urosta, joista yksi ei ollut tullut paikalle ja niin mentiin esiintymään.... Tuomarina oli israelilainen herrasmies nimeltään Yochai Barak - omalla tavallaan erikoinen tuomari. Juoksutti ensin kaikki koirat yhdessä ja erikseen ja sen jälkeen aloitti koiran arvioinnin pelkästään pöydällä ja siitä arvostelu...no, Casper sitten pääsi tai joutui, miten sen sitten ottaa, juoksemaan yhden ylimääräisen ympyrän ennenkuin päätti loppuarvostelun....ja arvostelu kuului näin:

"Correct type, good quality. Nice outlines. Full of balance. Could have more substance. Very nice head. Upperarm is a bit short. On the movement loin is a bit high." Ja sama vapaasti kotimaisella..."Oikea tyyppi, hyvä laatu. Kivat ääriviivat. Täysin tasapainoinen. Voisi olla enemmän massaa. Erittäin kiva pää. Olkavarsi on vähän lyhyt. Liikkeessä lantio on vähän korkea." ERI KÄK1 - ei Sa:ta... ja luulen että se kaivattu Sa jäi saamatta juuri tuon liikkeen vuoksi... tuosta massan puuttumisesta se puhua pulputti paljonkin ja kysyi pariin kertaan että ymmärränkö.... No, sitten kuulin että oli ihmetellyt kokonaisuutena että miten kaikki cockerit on niin lihavia... :P Olisihan se paras uros kehään pääsy ollut vielä kuin piste iin päälle,mutta kun sitä jopa T:tä lähdin hakemaan, on ERI todella ERINOMAINEN :))) 

Tuossa yllä tuo Casperin liikekuva ja niinhän se on, että kun askel pitenee etupää laskee...jos etuosaa saan ylemmäs askel lyhenee....siihen kun löytäisimme Casperin kanssa sopivan tahdin, niin vot... :)) 

On minulla kaunis ja muutenkin ihana koira, vaikka muutamalle urokselle halukkuutta vastarähinään meinasi taas ollakin....sekin isottelu kun saataisiin taas pois niin eipä muuta kaivatakaan... Kehässä Casper ei tänään uhitellut vaan heilutteli iloisesti häntäänsä tuomaria odotellessa :)) 

KUVAT OVAT COPYRIGHT MARIZA LAAKKO.

Kevään ihmeellisyyksiä

Kevät on tullut ja jäät lähteneet...ja niinpä Casper päätti aloittaa uimakauden. Alkuhuuman tuohon mieleseen vesielementtiin toi jo viikko aiemmin pellolle kerääntynyt kevättulvavesi, missä uiskenteli joutsenia ja lokkeja. Nehän oli aivan pakko käydä ajamassa sieltä lentoon ja tehdä selvästi onnellisena ja suoritukseensa tyytyväisenä ristiin rastiin uintia :) ja sitä hajua kun sieltä sitten mamman luo saavuttiin... :/ No, suihkuun vaan ja taas oli puhdas turkki :) Nyt sitten ihan virallinen uimakausi alkoi perjantaina Taipaleen kanavassa omaksi ilokseen...sinne se pikkumies asteli päättäväisin askelin veteen, oliko kylmää vai mitä,mutta katsoi minuun kuin kysyen" voinko oikeasti mennä?" ja sitten vain kiekka uintia ja jääden odottamaan että "hei, tästähän puuttuu jotain - noudettava...eikö sulla,mamma, ole mitään mitä voisin noutaa...se olis niin kivaa...." :) No, siihen hätään ei mitään ollut saatavilla, mutta hauskaa silti näytti olevan.  Kamera jäi silloin kotiin ja harmitti vietävästi.. Omakin uimakausi kun melkein sitten Pitkälänniemen juuressa alkoi, kun mulahdin liukkaalta rantakiveltä jääkylmään veteen säärtämyöten, ottaessani Casperin vesirajaan noutamaa keppiä...  :O Onneksi oli lämmin ilta, että sai kuivatella Casper ja emäntä märkiä jalkojaan auringossa ;D  -No, eilen sitten oli kamera mukana ja kuvia sai talteen muuallekin kuin kännykän huonolaatuiseen muistiin... ja kuten kuva kertoo: kepin nouto vedestä on Casperille helppo juttu... :) - Vesi on todella kylmää ja kirkasta,mutta tuossa kohden tosi äkisti syvenevää ettei tarvitse metritolkulla ensin kahlailla...näin keväällä ainakaan. Pikku hiljaa kun vesi lämpenee, on alettava taas pidentämään uintimatkaa ja noutamista kauempaa kuin 5 metriä :)

No, koska kevättä kuitenkin vielä mennään, eletään sitä kevään ihmeellistä aikaa.... Lämmintä on reilut 15 astetta, puut ovat puhkeamassa lehteen, uimakausi aloitettu; toisaalla on vielä korkeana nietoksena muistutuksena , ettei talvi ole vielä kokonaan ohi, melkoinen lumimassa. Ja voi sitä riemua... kuin se lumi olisikin kuitenkin se maailman ihanin asia Casperin mielestä :))
Menimme harjoittelemaan pallon noutoa läheiselle kentälle.... "jee, heitä mamma jo se pallo", odotti Casper ihan sanan mukaisesti kieli pitkällä :D  Ja eikun noutoon "hae"-käskyllä,mutta sitten kuin kaiken oppimansa unohtaen syöksyy päätä pahkaa sen pallonsa kanssa lumivuorelle ja leikkimään lumileikkejään :O Siinä minulla noutaja!...  Ihan suotta sai sanoa, että hae se pallo....katsoi minua pitäen täysin tyhmänä " no, siinähän se on..ota jos tarvitset...minä leikin nyt vielä täällä lumella kun kerran sitä löytyi..." :O Aikansa pyörittyään ja maisteltuaan tuota ihanaa lunta, otti pallon ja toi sen sitten minulle ja oli kuin  "no, tässä se nyt on, kiitokset, mamma, kiitos.." :P No, kyllä se sitten onnistui  ilman temppujakin, se pallon nouto.

Perjantaina uinnin lisäksi Casper jäljitti ensin melkein nenän edestä loikannutta jänistä ja lopuksi vielä linnut ajettiin Pitkälänniemen pellolta lentoon täyttä vauhtia - todella mallikaasti! :) että olin ylpeä tuosta energisestä mutta silti rauhallisesta pikku "miehestäni" :) <3

Jänis todellakin lähti melkein nenämme edestä liikkeelle eikä Casper sitä ensin kaikkien muiden hajujen haistelulta edes tajunnut...no, kyllä se vainu toimii...ja sitten vietiin koiraa vesakko ryskyen..jänis vain oli mennyt jo menojaan :P Varttitunnin verran annoin kiertää suurinpiirtein samaa ympyrää koiran ennenkuin kutsuin sen luokseni pillillä ja pysähdyskomennolla ennenkuin jatkettiin taas matkaa. Kyllä olisi kova into vieläkin ollut metsään, mutta tosi asiassa se jänis kyllä pyöräytti Casperin ympyrään ihan 6-0..

Pitkälänniemen pellolla sitten oli lintuja harakoista rastaisiin, jotka saivat nyt kelvata parempien lintujen puutteessa :) Vauhti oli silti ihailtavaa ja huomasinkin ajattelevani, että tokko enää koskaan saan omakseni yhtä ihanaa otusta kuin oma Caspersson ... siinä oli niin vielä sitä pentumaistakin elämän nautintoa, jonka toivon kyllä tuossa pikkumiehessä pysyvän vielä vuosia vuosia eteenpäin :) En voi muuta sanoa taas kuin iso kiitos, Jaana, tuosta ihanasta koiruudesta! - eikä tietysti yhtään huono osa ole Elisallakaan :)

Lahti KV

 Pitkäperjantain reissu on sitten heitetty Lahden Kv-näyttelyissä.  Yllä olevan kuvan jälkeen Caperin niskaa ja lapoja on vielä sipistelty ennen tätä aamua, mutta suurinpiirtein tuollaisella "konseptilla" olimme liikkeellä...
Aamulla lähdettiin heti 7n jälkeen ajelemaan ja kaikessa rauhassa taivalta tehtiin, ei ollut ruuhkia matkan varrella siihen aikaan. Ensi yrittämällä löysimme jopa perille vaikka muutaman mutkan takana halli olikin. Mietin vain että näinkö osataan oikeasta risteyksestä sitten taas takaisin päin lähtemään...no, yhtään kertaa ei ajettu väärään suuntaan - jos ei lasketa Juvan abc:llä parkkipaikalle menoa...käännyttiin liikenteenjakajan väärältä puolen siinä pihassa... :O

Niin se näyttely.... 32 cockeria oli ilmoitettu näyttelyyn,missä tuomaroi Austaralialaisrouva Edwina Thomas. Tuiman oloinen rouvashenkilö, joka näytti kuitenkin jakavan eri:ä aika löysin rantein... sanoinkin ennen kehään menoa, että jokohan se muistaa että on toisenkin värisiä nauhoja olemassa kuin punainen....eli maalailin pirua seinälle.... kehään mennessä siihen asti enemmän ja vähemmän vain nukkunut/nuokkunut Casper, havahtui huomaamaan että siellähän on toisiakin...ja ensimmäisen kerran "urallaan" alkoi murisemaan :// olin suorastaan ensin hämmästynyt moisesta käyttäytymisestä ennenkuin tajusin tukkia kuonon :( No, oma vuoro sitten meni niinkuin meni, Casperin kytätessä "vihollista" kehässä.... ja saimme seuraavanlaisen arvostelun:
" 2 years. Overall very typical. Lovely coat texture and well presented. Typical head and expression. Too long in back and could have more neck. Moved very soundly." eli vapaasti suomentaen: " 2 vuotias. Kauttaaltaan hyvin tyypillinen. Ihastuttava turkin laatu ja hyvin esiintyvä/esitetty. Tyypillinen pää ja ilme. Liian pitkä takaa ja voisi olla enemmän kaulaa/niskaa. Liikkui hyvin rytmikkäästi." KÄY EH.

Arvostelun perusteella murina toiselle koitui Casperin kohtaloksi tänään. Casper, joka on tyyneyden ja "huumorin" esikuva vastasi isotteluun...ja yllätti minut siten 6-0. :// Tuo ei saa toistua!
No, Casper sitten "murjotti" tai aluksi luulin että se on jotenkin kipeä, kun ei autolle mentyä kelvannut edes rinkeli - suurin herkku.... nukkua mätkötti vain koko matkan lattialla, lukuunottamatta Juvalla tehtyä pissi-ja kakkapysähdystä...
Tai yksi mitä arvelen...oma tylsistymiseni touhuun välittyi totaalisesti myös Casperiin :// En tiedä, mutta itsekseen toikkairoit kimpsujen kampsujen kanssa... jostain syystä ei ole sellainen "jes, tätä mä haluun-kivaa!" -juttu. ://  Kuitenkin olen vielä ainakin Varkauden näyttelyyn ilmoittanut,mutta täytynee sitten katsoa uudelleen, käykö enää tämän vuoden puolella missään näyttelyssä. Pari näyttelyä kyllä olisi sellaista, että toisaalta tekis mieli Casper ilmoittaa...no, jos oma fiilis tarttuu noin koiraan....
Kyllä virtaa olis piisannu kun kotiin tultiin ja pihassa taapersi lokki ja kaupunkikyyhkyjä.... ei ollut tylsyydestä mitään tietoa enää :O

No, pitkää perjantaita sitten vain kaikille ja pirteämpää pääsiäisen jatkoa!

Siskon poikia ja pikkusisaruksia tapaamassa

Äkkiäkatsoen kuin kaksi marjaa? ;) Pienessä Aamunkoiton Nipsussa oli kyllä jotain samaa kuin Casper-enossa.... erittäin eläväinen ja reipas pikkupoika :) Kovasti Nipsu halusi tutustua ja leikkiä Casperin kanssa ja seurasi sitä koko ajan - Casper vain oli enemmälti vähän kummissaan kuinka hänestä, seuraajasta, tuli yht'äkkiä esikuva tuollaiselle vähän kuin itse, mutta selvästi vielä maailman julmuutta kokemattomalle yksilölle... :O  Tuokin yllä oleva kuva on juuri tilanteesta, missä Casper yritti väistää ja olla kuin ei huomaisikaan koko pentua, mutta Nipsu ei ollut siitä moksiskaan vaan paineli häntä heiluen Casperin viereen kuin olisi sanonut: "hei, mitä sinä näet siellä, minäkin tulen katsomaan kanssasi ulos ikkunasta, en ihan yletä mutta kiva eno, kerro mulle, kerrothan...eikö niin?..sitten minä taas houkuttelen sinua leikkiin tai katson mitä kivaa sinä seuraavaksi näytät minulle...  " Siitä "takarivin-tarkastelijasta" on kyllä kehkeytynyt muutamassa viikossa todella eläväinen vesseli :) ei varmasti tule toimetonta hetkeä uuden perheen kanssa... Onnea vain heille ja mukavia yhteisiä hetkiä harrastusten ja toiminnan parissa! :)

Velipoika Hemuli-"Hemppa" vielä odottaa uutta kotia ja omistajaa. Toivottavasti sellainen hyvä ja harrastava koti löytyisi, sillä tuo vähän rauhallisempi,mutta kuitenkin erittäin reipas ja peloton pentu on sellainen, että siitä varmasti kuultaisiin jos muuksi kuin pelkäksi kotikoiraksi pääsisi! :)  Askellus on reipasta ja ryhtiä piisaa :)



Casperin täyssisarukset tulevat neljän viikon ikäisiksi ja en voi väittää, etteikö niissäkin olisi 2+6 sydämenvalloittajaa ollut.... Jos Casper ei olisi vielä niin intoa ja energiaa täynnä kaikkeen menoon ja tekemiseen, pentukuume hipoisi jo yli sallitun lukemia :) Olisihan se pentu mukava, vaan onhan siinä myös se työ ja vastuu taas että siitä saat "yhteiskuntakelpoisen kumppanin" mukanasi taivaltamaan turuilla ja toreilla... Ja ehkä siinä pennun ottamisessa mietityttää sekin, että kuinka kaksi urosta sitten todellisuudessa keskenään. Arttu veljen kanssa Casper on ehkä mennyt sillä huumorilla ja periksi antamisella, leikiksi lyömällä eikä ole sen suuremmin vastannut Artun isotteluyrityksiin. Härnätä kyllä Casper osaa kun sille päälle haluaa ja saa Artun "syttymään"... ;) Ehkä muutaman vuoden päästä sitten on taas blue roan pojan vuoro ... ;))  Ylläolevassa kuvassa on Casperin veljet... ja kuten huomaatte, kaksi aivan erilaista poikaa :)) pst...vasemmanpuoleinen miellyttää emännän silmää enemmän vaikkei huono ole oikeanpuoleinen poikakaan... :)

Noissa kahdessa yläpuolen kuvassa on sitten siskotytöt :) Tyttöset näyttivät minun silmääni kaikki samanoloisilta. Yksi neiti oli vain vähän pienempi muttei yhtään heiveröisempi kuin siskonsa tai veljensä. Se tyttönen oli myös vaalein,mutta tytöissä oli myös pentueen tummimmat "edustajat", jotka ovat alimmaisessa kuvassa. Hauskasti näyttää kuin alimmassa kuvassa tytöt olisivat suurusjärjestyksessä mutta oikeanpuoleinen vaan kohotti juuri kuvaa otettaessa rintamustaan ylös ja näin kuvasta tuli tavallaan aika hauska otos :)

pst..emäntää ehkä mielllytti enemmän yläkuvan keskimmäinen ja tämä alakuvan "röyhistelijä"...näin pikatutustumisella...vai olikohan se tuo yläkuvan vasemmanpuoleinen... ;)) niin samanlaisia ne tytöt paljolti olivat :))

Saa nähdä, tuleeko kaikille sisaruksille yhtä pitkä kieli kuin on velipojalla... Tuo kieli kun tahtoo roikkua jatkuvasti joko keskellä suuta tai sitten "poskella"... vai voisiko sanoa että Casper tuossakin pyytää kieli pitkällä jotain... "antakee armoa, siitä melkein samannäköisestäni pikku-riiviöstä..." vaikka minusta kyllä näytti siltä kun Tervosta lähdettiin illansuussa ajelemaan takaisin päin, Casperin olemuksesta huokui jälleen kerran väsynyt mutta onnellinen rauhallisuus :))

Näyttelyrintamalla on tiedossa osallistumisia ja peruuntumisia. Viikon päästä KV Lahti ja huh huh...piinaviikko alkaa....kuontalo pitäisi saada taas kuntoon - ja niitä liikkeitäkin kait pitäisi kertailla... Mikkeliin äitienpäivän viikonloppuna ilmoitin, mutta tänään oli tullut tieto että tuomari vaihtuu ja tein heti ratkaisun, etten mene koko näyttelyyn... Anna-Liisa Heikkinen muutui Jouko Leiviskäksi. Varkauden kaikkien rotujen näyttelyyn on ilmo laitettu, mutta sittenpä onkin kesätaukoa tiedossa - uintia ja nauttimista elämästä? :) Ehkä ne mejät, jos päästään mukaan...Nilsiä jää väliin,mutta Kiuruvedellä olisi toukokuussa ja kesäkuussa...katsotaan päästäänkö rämpimään jälkiä etsien...siihen etsintään ja älkien perässä menemiseen Casperilla näyttäisi luontaisi kykyjä kyllä olevan - se sitten että jaksaako seurata koko matkaa, olisi vähän arvoitus,mutta kiinnostaa kovasti myös emäntää.. :P

Vaikka läpi umpihangen :)

 

Olipa tänään kamera mukana pitkästä aikaa lenkillä mukana. Kävi mielessä, jos kauniin ilman kunniaksi Casper innostuisi hyviin tilannekuviin reitin varrella. No, Casperin innostumiseen ei välttämättä aurinkoa tarvita, riittää kun hangessa näkyy pienikin jälki joka voisi viitata siihen, että siellä on mennyt jänis tai joku muu pienempi riistaeläin :)  Tänään aivan sattumalta löydettiin penkan päältä jonkun linnun siiven jälki, kun se oli joko laskeutunut tai lähtenyt siitä lentoon... ei ehkä kuitenkaan mikään tintti eikä kaupunkivaris, sillä Casper lähes sekosi siitä tuoksusta. No, se jälkihän tietysti sitten siinä touhussa katosi, mutta into kyllä säilyi...minne ihmeeseen se himskatin lintu on tästä mennyt, ajatteli Casper aivan selvästi ;) ja häntä vispaten lähti kahlaamaan ristiin rastiin umpihankea... No, ei ehkä hyvälle riistakoiralle kuului käydä niin,mutta Casperpa vaihtoi etsinnän vastaan tuleviin jäniksen jälkiin... niistä sentään tiesi minne päin se pupu on mennyt :))  Lumi ei kantanut ja sitä on vielä todella paljon vaan sitkeästi Casper hangessa kahlasi - ja tietenkin häntä heiluen! Tulikin heti mieleen, että vaikka Casper on vähän sellainen "mammanpoika" niin tarpeen tullen se menee vaikka läpi umpihangen! :) Ja kuvastakin voi päätellä että riemu rinnoin! :)) 

 

Lunta on todellakin vielä aivan riittävästi vaikka puolentoista viikon päästä huhtikuulle käännytään. Metsä on täynnä irronneita kuusenneulasia ja kun muistaisin kuinka monta Tapion riihenpuintia vanhakansa sanoi luonnon tarvitsevan, ennenkuin kunnon kevät pääsee tulemaan... aika monta se on jo kyllä tehnytkin...no, odotellaan, mutta yli puoli metriä nietosta vielä on... joten tuostakin voi päätellä miten innokas jälkien perään menijä Casper on kun lähes kaksi kertaa syvemmässä kahlaa kuin mitä jalat oikeasti ylettää. Tavallaan "uimalla" se siellä hangessa muuten meneekin... :O

 Vähän muita kuulumisia mitä tapahtunut tässä välillä....ja viimeaikoina....
Viime sunnuntaina Casper ja Arttu oli mukana seuraamassa hirvenhiihtoja. Hyvin pojat käyttäytyivät ja innokkaasti rapsutuksia vastaanottivat. Arttu vähän "suuna-päänä" -luonteena oli päällepäsmärinä, mutta ei Casper rauhallisuutensa vuoksi varjoonkaan jäänyt vaikka mieluummin vieraita ensin vähän toisen takaa katseleekin. Casper on muutenkin sellainen että ehkä parempi ensin katsoa kuin katua, ihmisten kohdalla varsinkin. Enkä pidä yhtään huonona piirteenä, kun ei kuitenkaan mitään suoranaista arkuuden merkkejä ole. Ammuntaosion aikana molemmat koirat olivat kuin tulisilla hiilillä..."nyt ne siellä ampuu ja meidänkö täällä on vain odotettava ja kuunneltava"...jopa Casperkin alkoi uikkamaan että tuonne olis päästävä ja sassiin.... 

Tänäänhän Casperista tuli sitten isoveli 2lle urokselle ja 6lle nartulle <3 . Pepin sulhasmatka Muzzyn luona tuotti sitten sellaisen "hedelmäkorin" :)) Kaikki tietenkin näyttävät olevan blue roaneja. No, onneksi ei sieltä tullut niitä 7 veljestä, kun olin kasvattajalle luvannut että sitten ainakin otan yhden pikku-Muzzyn sieltä kaverikseni :P Vaikka täytyy myöntää, että pentukuume on vakava tauti.....









eikä vähiten sitä kuumetta pois ole viemässä se, että kävin reilu viikko sitten ihastelemassa Cherin pentuja....niitähän oli 3 urosta ja 2 narttua. Nartuille on jo koti ja uroksillekin uskotaan kodit vielä löytyvän. Niin iloisia ja reippaita ja ennenkaikkea tasapainoisen oloisia rakenteeltaankin pennut näyttävät olevan.... tässäpä kuvia .... ja "suosikkejani" ovat pikku-myy ja nipsu, jotka ovat ylläolevassa vasemmanpuoleisesssa kuvassa. Pikku-myy vain ei pysynyt kuin nukuessa paikallaan,joten kaikissa kuvissa on "pääpuoli" :O  Oikealla ylhäällä on sitten Niiskuneiti, joka on menossa sijoituskoiraksi, kaunis hänkin. :)

 Alla olevissa kuvissa on sitten pojat:
 Nipsu                                              Nuuskamuikkunen                                       Hemuli

 

Koko katras viimein kuvassa ja unessa... :)

Näyttelyrintamalla näyttäisi olevan kohtuullisen rauhallista. Lahteen pitkänä perjantaina ollaan menossa, vaikka vähän kauhun sekaisin tuntein sen postiin laitoin menemään. En oikein osaa tarkalleen sanoa,mutta jotenkin vain tuntuu nyt siltä että tyhjän saa pyytämättäkin. Casperhan on upea koira, mutta miten sitten taas hihnapäätuomari sattuu olemaan...toivottavasti ei... Muista näyttelyistä ei ole varmuutta kuin toukokuun lopun Varkauden kaikkien rotujen näyttely. Mikkelin rotunäyttely on siinä kiikun kaakun... ja toukokuun puolessa välissä olisi mejät Nilsiässä.. ne kiinnostaisi kovasti, sillä "nenää" Casperilla ainakin on - keskittymiskyky sitten  arvoitus riittääkö niinkin pitkään urakkaan kuin mejässä joudutaan menemään...mutta kokeilla haluaisin. Ilmoittautumisesta ei ole vielä tietoja, milloin ja minne. No, eiköhän sekin ratkenne tässä kuukauden sisällä :)