Joulu on jo ovella

Huomenna on jo jouluaatto ja tänään velipoika-Artun 3-vuotis syntymäpäivä. Niinpä Casper kävi jo tänään "joulusaunassa" eli pesu kuivaus ja föönaus.
Yhteisenä joululahjana meille molemmille, tilasin sunnuntaina Peten koiratarvikkeesta jo jonkin aikaa haaveilemani Metron kuivaimen...ja täytyy todeta etten ole vielä nopsempaan ja tuuheammaksi koiran kuontaloa ennen saanut... :) mahtava vekotin. Casper ensin vähän jännitti että millä hiivatin jyrisijällä se nyt häntä alkaa "teurastaa", mutta muutamassa sekunnissa rentoutui ja nautti silmin nähden puhalluksen aiheuttavasta vilvoituksesta :)  Turkista tuli todella tuuhea ja varmasti joka karvan suortuva lähti ihoa vasten pois hiertämästä vaikken kuin "low" -asennolla kuivasin. No, vastaavasti se sitten toi esille vähän epätaisesti leikatun rajan turkissa, joten ensiviikolle on sitten taas muutakin kuin tassunsiistimistyötä tuossa kuontalossa :O
Kajaaninhan aikataulut olivat tulleet nettiin ja 29 cockeria ilmoittautunut hiekkahalliin mukaan... Eli viime vuonnahan koiria oli kehässä yli 50 että "kato" on käynyt ilmoittautumisessa. Liekö sitten syynä tuomari vai toisten mielestä huono kenttä..? Kaksi ja puoli viikkoa ja sitten tuon asian tiedän.. :O

Laitanpa tähän kuvan tuosta ihme vempaimesta, millä turkki tuuheutuu ja kuivaamisaika lyheni ainakin kaksinkertaisesti verraten käsifööniin :)
Niin.... ja HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE !

Jyväskylän KV

Taas yksi näyttelykäynti takanapäin. Aamulla meinasi tulla kiire kun auto oli yltäpäältä jäätyneen lumen peitossa eikä bensatakki auennut. Eikä ilman tankkausta matka olisi kovin montaa kymmentä kilometriä jatkunut. No, viimein oltiin taipaleella - vain puoli tuntia aikataulustani myöhässä. Mutta kymmenelle olin aikonut paikalle mennä ja kymmenelle just ennätin. Pentukehä oli juuri alkanut - tai siis se yksi pentu - että ei liikoja aikoja jäänyt meillä tutustua ympäristöön. Ja se ympäristö oli todellakin täyteen ahdettu! Perimmäisestä takanurkasta löysin vielä kopan kokoisen tyhjän aukon ja siihen asetuimme. Eihän sieltä nähnyt muualle kuin viereiseen kehään, joka ei ollut cockerikehä...
Kangaskosken Elisa oli lupautunut katsomaan Casperin kuontaloa ja hyvä oli että katsoikin, sillä oli kuulema jäänyt kaulakarvojen linja aivan liian ylös ja "tursakkeiseksi". Nopeasti Elisa napsi karvat siistimmäksi. Muutamia ohjeitakin ennätti siinä kiireessä antaa...kun vaan sitten muistaisi taas kun seuraavan kerran itse tarttuu saksiin :O  Eli rintamus ja takajalkojen kinnerkarvojen pituus on se mikä ei vielä edelleenkään luonnistu. Toisia olin ottanut liian vähän, toisia sitten kuulema vähän liikaakin :/  Ja minustako pitäisi sitten tulla cockereitten trimmaaja???en nyt usko moiseen ...

Tuomarina siis Jyväskylässä oli romanialainen Daniela Radu, sellainen keski-ikäinen aika tiukan oloinen naishenkilö. Ja tuomarointi tapahtui nopeaan tahtiin, siinä ei ennättänyt pöydällä koiraa kunnolla asetella kun arvostelunsa lateli ja eikun pois,,,siinä ei turhia kiemuroita juostu :P ainoastaan yhteisesiintymisessä taisimme käyttöluokan koirat olla ainoat joita juoksutettiin ensin 3 kierrosta ja sitten vielä kilpailuluokassa 2 kierrosta. Muut luokat taisivat "päästä"  yhdellä juoksukierroksella... no, ne liikkeethän meidän kompastuskivi on ollut ja on edelleen.... arvostelu kuuluu näin:
"Moves close with front lengs. Good proportions in body & head. Strong topline. Front legs not parallel. Good tail position. Nice coat." ja vapaasti suomennettuna :" Liikkuu ahtaasti etujaloilla. Hyvä tasapaino / suhde / koko  kehossa ja päässä. Vahva ylälinja. Etujalat eivät ole yhdensuuntaiset. Hyvä hännänkiinnitys. Kiva turkki. "  Tulos: KÄY ERI 3 . Eli olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen, sillä tuomari jakoi myös H:ta ja EH:ta. :)

Minä vain olen jotenkin kyllästynyt tuohon näyttelyrumbaan ja siihen hösellykseen... Tämän päivän fiilistä vei vielä alkava flunssa joka oireilee kurkku kipuna, silmien särkemisenä, "jäsenten" jäykkyytenä jopa vapinana kun pöydällä seisotin ! , ja muutenki veto pois -olotilana. :( Mutta jospa se tuo ERI vielä mielessä kirkastuisi arvoisekseen.  Casperia olisi kiinnostanut kaikkien muiden koirien takapuolet ja niitä koiriahan siinä tulitikkuaskin kokoisessa alassa riitti...cockereita noin 60 ja siihen päälle vielä pikkuruiset mastiffit muhkeine turkkeineen... En jaksanut jäädä seuraamaan narttujen kehää, vaikka mielenkiintoisia koiria olisi siellä ollutkin.. Hyvä kun suurinpiirtein hengissä ja sielun voimissa sieltä selvittiin urosten kehän jälkeenkin.... :O

Casper oli myös puhki ja nukkui suurimman osan matkasta Varpaisjärvelle. Auton mittariin tänään tuli yli 350 km, että olihan tuota taivallusta ja monenlaista keliä matkan varrella.  Kuopion jälkeen minun piti jo alkaa vähän "maanitella" Casperia  kun jouduin komentamaan sitä hötkyillessään puolelta toiselle mistä olisi vaan päässyt haistamaan toisten koirien takapuolia.. Kehunta vasta komeaksi pieneksi Casper-pojaksi sai hännän heilumaan uudelleen ja koira oli taas kuin ei olisi koskaan mitään torumista kuullutkaan.... :P Mutta ... KYLLÄ...Casper OSAA MURJOTTAA  tai näytellä SYVÄSTI LOUKATTUA  :D juuri sellaisella ilmeellä "EI SITTEN" ... ;D

Fileitä ei ollut tullut varatuksi,mutta hirven luu ajoi kyllä varmasti Casperin mielestä parhaan palkinnon roolia kun perille oli päästy...ja onhan reuhakaverina sitten vielä Arttu koko viikon :)

Silmätarkastus

Tänään sitä sitten oltiin silmien joukkokuvauksessa. Paljon oli koiria ilmoittautunut kuvattavaksi. Monenkirjavaa rotua oli ...chihuhuasta huskyyn, bishonista englannin buldoggiin oli tullut paikalle Kauppakadun pieneläinklinikalle.  Toisia jännitti suunnattomasti ja toiset olivat sitten niitä "euroopan omistajia", joiden piti ärhennellä ja näyttää mahtiansa. Valitettavasti kookas labbisuros sai omistajiensa yhtään komentamatta kolmeen kertaa räyhätä Casperille ja viimeisellä kerralla oikeasti Casper säikähti ja luulin että kohta laskee poika alleensa siinä kun yritti muuttua mahdollisimman näkymättämöksi jalkojeni juuressa :/  Labbiksen omistajat vain naurahtivat, että voi kun toinen säikähti....onneksi heidän vuoronsa tuli ja lähtivät siitä "isottelemasta"!  Valitettavasti käsitykseni labbiksesta mukavana ja leppoisana perhekoirana edelleen ei tunnu oikealta kuvaukselta... :/  Eli ei edelleenkään olisi se minun rotu..

Niin, tutkiva lääkäri oli Joensuusta saapuntu Jari Aho. Sen minkä sitten noin 5 minuuttia ennätin häneen "tutustua" vaikutti mukavanoloiselta huumorimieheltä. Hymyssä suin siellä pimeän hämärässä pikkuhuoneessa koiria liukuhihnatyyliin tutki.  Casper piti ottaa syliin ja sanoinkin ettei tämä ole sylikoira, joten sylissä pysyminen meinasi olla sitä ja tätä... mutta napakasti tohtori otti koiraa kuonosta kiinni ja toisella kädellä tutki valonsa kanssa silmät. Hyvältä kuulema näyttivät...mutta.... YKSI ylimääräinen ripsi löytyi...joka ei kuulema vaivaa millään tavalla. Sanoinkin, että eikös sen voi sitten vaikka nyppäistä pois.... kyllä kuulema voi,mutta se kasvaa siihen kuitenkin uudelleen. No, helpottava tieto se, ettei se ripsi vaivaa silmää millään tavalla. :)

Nyt sitten oikeastaan Casperssonin voisi lisätä tuonne cockereiden jalostusurostietoihin.... täytynee katsella pari edustavaa kuvaa ja kirjoitella tiedot muiden saataville...ja sitten vain niitä morsmaikkuja odottelemaan... ;D

Morsmaikuista puheenollen, tässä pihapiirissä on ainakin parilla koiralla juoksut ja pihan uroot sitten ovat aika ärhäkköinä toisilleen. Eilen tuon samanikäisen villakoiran kanssa oli murinaa ja ärhäköintiä , sekä jopa etäänpänä olevalle terrierille Casper murisi tuossa pihassa. Sitten lenkillä vastaantuleville koirille ei millänsäkään...eli taitaa olla kukkotappelun poikasta tässä pihapiirissä ;P
Laitan tuohon kuvan Artun ja Casperin "välien selvittelystä" ja tuolla maallakin kuulema niitä tyttöjä juoksuissa on ,että saa nähdä millaista herruusrähinää huomenissa nähdään kun sinne mennään....

Syyslomaa

Täälläpä sitä taas maalla ollaan syysloman vietossa, velipoika Artun seurana... Jotenkin ensimmäiset yöt taas ollu Casperilla sitä paikkansa etsimistä, vaikka oma peti on mukana ja ihan siinä samalla paikalla kun ollu pennusta asti täällä ollessa. Kuitenkin pari yötä sellaista rapsuttelua edestakaisin ja sängyn alle ahtautumista ja kohta sieltä pois ja sellaisia raskaita huokaisuja kun yrittää itseänsä rauhoittaa unten maille... Mielellään kuitenkin täällä muuten on  - saa juosta ulkona mielin määrin vapaana Artun kanssa ja välillä temmeltää. Onko kuitenkin sitten sitä että koti on kuitenkin koti , Casperillekin? :O

Eilen kierrettiin kahdestaan hihnalenkkiä ja sitten vapaana pellolla ja metsätiellä. Kyllä ryteikkö rytisi pariin kertaan kun jonkun hajun löysi,mutta ylösajo ei kuitenkaan tuottanut "tulosta"... joko lintu tai pupu oli ennättänyt jo mennä menojaan. Mutta sitä pyörimistä ja hännänvipatusta! :)) Pari päivää tuossa pihassa on ollut myös vähän sellainen kummajainen, mielenkiintoinen haju siitä lähtee, mutta vähän se arvelluttaa ja se pitää vähän kaartaen lähestyä ja haistelu tehdä sillä tavalla että pääsee heti perääntymään, jos se vaikka siitä liikahtaisi... :P  No, kuvasta voi kyllä päätellä, ettei  siitä enää laukkaan lähde muu kuin Casper jos lähtee :O



Rannassa oli jo tietenkin myös syksy tullut ja lehdet kasautunu rantaviivaan. Kerran piti Casperille sanoa, ettei menis enää kahlaamaan kun tassunsa kasteli. Saattoi kyllä olla jo sen verran kylmää, että olis kääntyny kutsumattakin takaisin. Tarkkaan kyllä haisteli rannassakin hajuja, mitä siellä liikkunut...



Silmätarkastukseen olen ilmoittanut Casperin joukkokuvaukseen. Äsken sitten tuli tieto että puolentoista viikonpäästä torstai-iltana tuo peilaus sitten tehdään. Sen jälkeen sitten tietää, onko kaikinpuolin Casper muodollisesti tai ainakin terveydellisesti pätevä ilmoitettavaksi jalostuskäyttöön...toivottavasti!

Sitä ennen kuitenkin Casper jatkaa syyslomaa Artun kanssa... vaikka niinkin että takajalat vaan vilkkaa, kun painaltavat menemään..  :)

Ensilumi satoi

Tänään vähän ennen puolta päivää sitä alkoi taivaalta tulemaan, ensin ihan pieninä hiutaleina ja kohta jo suurempina "rätteinä" taivas sakeana - ensilunta! Näyttää vain jotenkin ihmeelliselle kun suurimmassa osassa lehtipuita on lehdet vielä varisematta alas...joten emme jaksa vielä Casperin kanssa uskoa että tämä valkeus riittäisi ensi kevääseen asti :O
Tarkkaan Casper kyllä tuota aika märkää, ehkä enemmänkin räntää, lunta tutkiskeli. Nuuskutus kova kun haisteli sitä ja viimein alkoi nuolemaan....ajatteli varmaan että nam nam... häviäisköhän tämä nuolemalla pois kun niin mukavasti kielellä sulaa pieni määrä :)

Muuten menneistä viikoista taas sen verran, että Jyväskylään ei olla vielä oikeastaan aloitettu minkäänlaista valmistautumista. Seisomista pöydällä ja lattialla kyllä, jos ei joka päivä niin ainakin joka toinen päivä, harjoitellaan... välillä paremmin kerrasta asettuu, välillä kättä/tassua asiasta vääntäen... :I Rennompaa liikettä on aika vaikea tässä pienessä asunnossa harjoitella mutta tuossa parkkipaikalla ulkona ollaan yritetty rennompaa askellusta - esittäjältä varsinkin - löytää. :P  Ja siinäkin tosiaan yhteistyömme on toisena päivänä parempi ja toisena päivänä ei niin hyvä ;))  Muuten elämä on ollut aika samanlaista taapertamista eteenpäin kuin normaalistikin. Casperin voisi sanoa elävän melkein symbioosissa emäntänsä kanssa...ainut taitaa olla sauna ja sänky, missä Casper ei ole mukana :O :/ 

Niinpä vähän arveluttaa tuleva puolivuotis kausi kun aloitan sen trimmauskurssin ja pakostakin joutuu Casper jäämään kyydistä välillä pois... Nyt ovat olleet muutaman kerran Artun kanssa kahdestaan kun ollut Artun isännän mukana hirvenmehtuuta seuraamassa....ja aika, jonka keskenään olleet on noin 6 tuntia päivässä... viime viikonloppuna, oli jompi kumpi koira yrittänyt tehdä pikkueteisen matosta pesää itselleen ja oletan tuon pesänrakentajan olevan Casper...ainakin täällä kotona on kova into tehdä vaikka kynnysmatosta jonkunlainen mytty pesäksi  jos haluaa oven edessä ottaa nokoset... Mutta toisaalta sitäkään Casperin jäämistä yksin tai Artun kanssa ei kannattais jännittää, sillä aivan varmasti koira vaistoaa sen jännittämisen ja sekin alkaa jännittää, että mitä nyt on tapahtumassa...

Laitanpa tähän loppuun vielä kuvan tuosta kuinka Casper näyttää uusille naapureille "kaapin paikkaa".... Jostain syystä ei pidä uusista naapureistamme ja olenkin tullut siihen tulokseen, että Casper ihmettelee missä se naapuri on ja ketä ihme porukkaa siinä naapurin takapihalla aina joka päivä huseeraa...ja vielä kissan kanssa!

19 kk

Tänään Casperssonin pesu ja kuivaus lenkin jälkeen ja sittenpä kuvaakin peräti päästiin ottamaan. Trimmattua tuli tänään vain etutassuista kynnet esiin ja sen vuoksi kuvan karvoitus on vähän tursakkeinen, mutta puhdas kuitenkin :P

Syksy on mennyt metsälenkkejä tehden ja vapaata koiranelämää viettäen. Teerimetsälläkin yritettiin käydä,mutta pyssymies kulki koiran edellä ja muutenkin se meni "juoksuksi" koko touhu... :// niinpä erkaannuttiin sitten omalle lenkille pyssymiehestä ja maksimissaan viisi minuuttia ja teeri oli puskasta ylös ajettu. No, se teeri sitten lensi sinne suuntaan missä pyssymies oli velipoika-Artun kanssa...siellä oli laskeutunut maahan ja Arttu kävi ajamassa sen uudellen ylös.. että tavallaan Casperin "syötöstä" tuo kaato tapahtui.. ;P  Pari muutakin kertaa sai pöllyyteltyä teeriä lentoon, että räknäilin että hötkyilemätön pyssymies olisi Casperin hausta saanut ainakin kaksi teertä pataan porisemaan. No, minulle kyllä - ja vaikutti että Casperillekin - riittää, että näkee sen olevan hauskaa puuhaa saada jotain sieltä liikkeelle...
Viime viikolla sitten Casper sai liikkeelle todellisen cityjäniksen, todella iso, vai lie ollut se rusakko...ei kuitenkaan metsäkauris niinkuin minulle arvuuteltiin...sen verran pitkät korvat sillä oli kun paineli edestäni menemään tien yli. Jänis kuitenkin on sen verran taitava pyörittämään Casperin vielä 6-0, että mistään varsinaisesta ajosta ei voi puhua ja eihän Caspersson mikään ajokoira olekaan, ylösajo ja se riittää! :)

Näyttelyihin ollaan ilmoittauduttu seuraavan kerran vasta marraskuun 14. päivän kv-näyttelyyn Jyväskylään, joten turkin kasvatusta sinne asti... seisomista ollaan harjoiteltu aina "ohi mennen" sisällä ja ulkona.... Peilin olen havainnut hyväksi mutta siinä on sitten se huono puoli että siihen tulee katsottua jo asetellessaan ja sitten ilman peiliä ei varmasti mene samalla tavalla... ://  Liikkeethän ovat olleet meille viimeisissä kehissä vähän se kompastuskivi - tai minun liikuttaminen....ja niinpä olen yrittänyt löytää sitä rentoutta ja "vapautta", mutta jos löysennän hihnaa, etten vedä päätä ylös, Casper painaa kuonon heti kohti maata vainutakseen jotain  ja samalla sitten etupää alkaa laskea... :( äh,, siinä meillä vielä tiukka parin kuukauden treeni edessä!

Tässä toinen otos seisotuksesta...ylämäkeen mennään :) ja minusta ihan riittävästi.

Lonkkakuvien tulokset saapuivat

Tänään ne sitten vihdoin ja viimein saapuivat - Casperssonin lonkkakuvatulokset... A/A ! <3
Huomenna tulee 2 viikkoa, kun kuvattiin ja voin sanoa, että onpa yksi pisimpiä kaksiviikkoisia taas eletty :/ Kuvaava eläinlääkäri, Riitta Tanskanen, nimittäin tulkitsi kuvia niin, etteivät missään nimessä ole priimalonkat. Enintään B - jopa C-lonkiksi arvioi lähtemään kuvat Kennelliittoon.
Olin varmasti kalman kalpea kun minulle tuon alustavan "tuomion" sanoi. Tuntui kuin olisi puukko isketty selkään ja aika syvälle...jotenkin sanoin kuvaamaton tunne  huoli että millainen könttääjä minun pikku-miehestä on tulossa... Yritin rauhoitella itseäni kun lääkäri sanoi ettei hänen arvio paina liitossa mitään, että murehdin sitten kun mustaa valkoisella tuloksia tulee, mutta en vaan voinut.... pakostakin mietti ja alkoi "kyttäämään" Casperin liikkeitä ym. herkeämättä.
Viikonloppuna Casper pitkästä aikaa rojotti lattialla siinä pentuajan lempiasennossa- sammakkona- ja ajattelin, että miten nuo voi olla sairaat lonkat, kun tuolla tavalla voi rojottaa ketarat suorana... ja niinhän se tosiaan ilosanoma viimein iltapäivällä oli sähköpostiin tullut, että täysin virheettömät molemmat lonkat Casperilla on! :)  Yksi murhe huojentui kerralla! Eikä varmaan tarvinne mainita, että aika monta kertaa tuli kennelliiton omakoira sivu ja sähköposti tarkistettua kahden viikon aikana....tai no, nythän minä sen tässä mainitsin :P

Muuten me on vietetty tavalllista elämää lenkkeillen metsässä ja nauttien rauhallisesta kaupunkielämästä :)
Sorsametsälle Casper ei sitten päässyt tänäkään syksynä ja se oli minulle aika kova paikka. Olisin niin toivonut, että olisi voinut antaa Casperille mahdollisuuden oikeaan metsästämiseen ja noutoon, mutta kun ei, niin ei... :( Teeripoikueitahan Casper on ajellut kesällä muutaman kerran,mutta enpä tiedä, tuleeko sitten sitäkään mahdollisuutta maalintumetsästykseen...kun ei itse omista metsästyslupaa, ei voi mitään..  Ajelkoon sitten vain omaksi ilokseen niitä tuolla metsälenkeillä.

Casperiltahan löytyi samalla kun oli nukutuksessa lonkkakuviin, silmäluomen alta vajaan sentin mittainen heinänkorsi. Ei ihme että aina pullahteli vilkkuluomi silmän päälle ja jatkuvasti rähmi! Nyt on silmä ollut oireeton ja siisti, kun se sieltä pois saatiin hiertämästä. Luultavasti ainakin sieltä Sawo Showsta asti ollut heinä siellä silmässä....ei siihen olis mitkään silmätipat auttaneet, sen verran syvällä ja iso oli se roska.

Seuraavaksi olisi sitten vuorossa silmien peilaus joukkotarkastuksella loka-marraskuulla. Täytyy vain toivoa, ettei se päivä satu juuri silloin, kun on trimmauskurssin aloitus...sillä tuolla joukkokuvauksella maksaisi vaan 40 euroa ja muuten taisi olla Kuopiossa lähin 65 euron hintaan. Tuo joukkotarkastushan pidetään täällä Varkaudessa ja tarkastuksen tulee pitämään joku mieshlö Joensuusta, nimeä en nyt muista. :/
Ja siitä sitten vain jalostuskäyttöön :) Ihananainen- Iisahan on Casperia jo kysellytkin ja toivottavasti tuo vielä sitten tuottaisi jossain vaiheessa "tulosta" :)
Tässä menneellä viikolla Casper olisi hyvinkin innokas ollut kahden leonbergin tytön hajuista, joilla kuulema oli juoksut parhaimmillaan...uikutus oli valtava perään,mutta.... vähän liian isoja tyttöjä Casperssonille ja aivan väärää rotuakin! :P

Tänään Casper näytti taas rauhallisen luonteensa, ettei toisten koirien räksytyksistä ole tietävinäänkään. Aamulenkillä tuli jos jonkinmoista räyhääjää ja räksyttäjää,mutta Casper vain jatkoi matkaansa heidän uhitteluista viis välittämättä! Että se tuntuu sitten hyvälle... Eräskin mieshenkilö vei oikein metsän puolelle "suojaan" kaksi koiraansa, joko espanjan vesikoirat tai sitten lagotot - en saa selvää kumpi on kumpi,mutta sellaiset "lampaat".. ja sieltä ne sitten riuhtoivat ja räyhäsivät minkä sielustaan pääsivät, kun tosi pelottava Casper meni ohi! Jotenkin teki mieli sanoa sille miehelle, että taitaa vaan pahentaa tilannetta kun sinä viet koirasi "suojaan" toisilta ja sieltä ne sitten räyhäävät "älkää tulko tänne, me suojelemme isäntäämme sinulta kauhean pelottavalta otukselta"... en tiedä, siltä se minusta vaikuttaa... rauhallinen kohtaaminen ja koko ajan eteenpäin meneminen ainakin Casperin kanssa on paljon parempi ratkaisu johonkin outoon kuin se että jäädään paikoilleen sitä kummajaista ihmettelemään. En tiedä, onko se jotenkin noiden "lampaiden" rotuominaisuus vai mitä,mutta kaikki jotka olemme nähneet, ovat samanlaisia räyhääjiä :( ei siis todellakaan minun mieleinen rotu! ja noita on yllättävän paljon tässäkin kaupungissa ja aina vähintäin parittain.. muotia? kenties... ://

Laitanpa tähän kuvan Casperista tasan 18 kuukauden ikäisenä. Trimmaukseni ei ole ihan näyttelytrimmi, sillä jostain syystä tuo sirkusmeininki ei nyt iske... en tiedä, ilmoitanko Jyväskyläänkään...tämä viikko aikaa miettiä halvempaan hintaan... toisaalta olisi kiva käyttää, toisaalta mitä suotta pelleilemään... Insipiraatiota uudelleen odotellessa, ihastelen aivan itsekseni minun silmään täydellisen kaunista Casperia <3

Taipparit Mikkelissä

Tämä päivä alkoi jo ihan kukonlaulun aikaan. Kello oli soimassa 5.00 ja matkaan kohti Mikkeliä lähdimme jo ennen aamukuutta. Hiljaisia laitakaupungin katuja ajellessa en vielä oikein uskonut mitä päivä toisi tullessaan. Toivoin, mutta samalla jännitin sisimmässäni Casperin noutovarmuutta ja -halukkuutta. Se kun on ollut innokasta,mutta välillä myös hyvin savolaismaista "suatanpa hakee tai suatanpa olla hakematakkii" -tyyliin.. :)

Mikkeliin Rämälän majalle kokoontui taipumustaan kokeilemaan 20 spanielirotuista koiraa - rotukirjo: cockerit, walesit, enkut, irkut ja kookeirhondie (vai miten se nyt kirjoitetaan :O ) . Tuomareina toimi Harry Wilkman ja Taru Kalkkila. Ensinmainittu toimi myös ylituomarina.
Koe alkoi ensin jakautumalla kahteen 10 koiran porukkaan. Meidän numeroksi tuli 6 ja näin ollen tuomariksemme tuli Harry Wilkman, joka ensimmäiseksi kirjasi tietoja papereihinsa ylös siinä samalla kun tarkkaili koirien käyttäytymistä. Casperia lähemmässä tutustumisessa kiinnosti paljon enemmän jonkun toisen koiran merkkausjälki maassa kuin tuomarin tekemät kontaktiyritykset... :P - mutta sitten myöhemmässä vaiheessa koetta tuomarikin kyllä kontaktin Casperiin sain :) Siitä jatkoimme jäljestystehtävään,minkä aikana valtasi epävarmuus, olemmeko edes oikeassa paikassa odottamassa vuoroamme,mutta odottavan pitkä aika palkittiin luoksetulohuudoilla ja jäljestys voisi alkaa. Casper kyllä ilmoitti, että nyt on jotain ihan vierasta porukkaa ja ns. puputyttöä (naishenkilö, joka toimi laahausjäljen tekijänä kanilla ja ampujana) haukkui aika terävästi...mutta nuuhkaisu lähempää ja asia sillä selvä. Tuomaria Casper lähestyi hillitysti tai jo maastoon pääsyä intoa uhkuen...ja sitä intoa Casper sitten uhkui seuraavat 120 metriä! :) Oli siinä mammalla tekemistä että matkassa pysyin... :D  Loistava työskentely mielestäni ja olin jo siinä vaiheessa todella ylpeä pikku-miehestä :)
Sitten tuli se haku ja laukaus-osio...oli kuulema melkoista ryteikköä ja ihmisenkorkuista heinikkoa ja metsäkoneen uurtamaa uraa....olin varma että taas mammaa viedään... no, olihan se ryteikköä,mutta olen pahempaakin maastoa joutunut liikkumaan. Casper vapaaksi päästyään ei oikein "hiffannut" mielestäni että mitä tässä pitää taas tehdä..."etsi"-komennosta työnsi kuonoa suurinpiirtein jalkojeni juuressa vähän ristiin rastiin mennen ja minulta kuin kysyen, "mitä täältä niinkuin pitäis löytäää?, lintuko? " :P  Ajattelin, että voi ei...Casper oli mennä läheiselle tielle ja jouduin kutsumaan, että tänne päin...sitten Casper teki takaoikealle kaartuvan lenkin ja tuli suoraan takaani mennen vierestäni ohi ja onneksi kuin etsien, että missä se lintu nyt oikein on, kun sitä pitää muka etsiä... tuli laukaus ja Casperin ilme ja olemus: olisipa minulla ollut silloin videokamera käytössä - Casper tutkii viiden metrin päässä saniaspuskassa jotain ja "vips" kurottaa kaulaansa pitkäksi ja taas kuin minulta kysyen" mamma, mikä se pamaus oli, mitä nyt?" Pyysin, että etsi mihin putosi...ja sitten alkoi etsiminen ja nuuhkuttaminen, että törinä vain kuonosta kuului...kuonon painuessa maahan. :))  Kun olimme pääsemässä siitä ryteiköstä avarammalle maastolle, tuomari pyysi kytkemään ja kutsumaan koiran luokseni....ja eihän Casper ollut kuulevinaankaan, kun nyt päästiin vasta juuri vauhtiin. Jouduin puhaltamaan pari-kolme kertaa peräkkäin pilliin, ennenkuin sain katsekontaktin ja Casperin luokseni. Oletin, että pipariksi meni tämä osio...
Enää oli vuorossa se "saatanpa hakea tai saatanpa olla hakemattakin" vesinouto-osio. Casperilla (ja kaikilla muillakin ryhmäläisillä) oli kyllä todella kuuma ja alkoi olla puhtikin vähenemässä. Veden ja rannantuoksu kuitenkin sai Casperiin vipinää ja suorastaan malttamattomana odotti, miksei jo mennä sinne uimaan... :) Tuli meidän vuoro ja laskin Casperin irti...Casper otti ja lähti pois päin rantaviivalta.... :O minä että takaisin, hei tänne nyt...mutta Casper olikin merkkauspissillä ja se piti tehdä hartaasti kummallakin puolella :DD  Tuomariakin hymyilytti ja mainitsi että kyllähän se on ensin merkki jätettävä... ja siitä Casper ns. marssi veteen ja aikailematta ui noutaen ihanaiselta Iisalta saadun riistapukin rantaa kohti....kunnes jalat yletti pohjaan ja pukki "plops" tipahti pikku-miehen suusta veteen ://  Ja olipa siinä ja siinä että sain sen otettua kuivin jaloin pois, sillä Casper seista napitti siinä odottaen "lisää" -katseella :) Kun pukki oli kuivalla maalla, alkoi Casperin houkuttelu pois vedestä- onneksi oli panta kaulassa ja sain siitä otteen ja vetäisin koiran maihin... Jos Casper olisi pikkulapsi se varmasti olisi puhjennut sydäntäsärkevään itkuun "mamma, en halua vielä lähteä, haluan uida...! " Katse oli surkea ja pettynyt vaikka kuinka kehuin hienosta noudosta....lupaus että kotona sitten uidaan lisää ja useamman kerran sai Casperssonin juoksujalkaa tulemaan mukanani parkkipaikalle, missä seuraava jo odotti vuoroaan päästä kokeeseen. :) 
Sitten alkoi pitkä ja piinava odotus tulosten julkistamisesta...ja vihdoin ja viimein sekin odotus palkittiin. Olin vielä ennen Casperin tuloksen lukemista aivan varma SPA 0:sta ja juuri sen haku+laukaus osion vuoksi. Mutta kuinkas kävikään ;))

" Reipas esiintyjä, tutustuu hyvin muihin" -hyväksytty (sosiaalinen käyttäytyminen)
" Hyvä, reipas, tosi innokas, tehokas. Maavainu, laukauksesta tehostuu. Mallikasta hakua." -hyväksytty .(haku ja laukaus)
 Ja se,mikä tässä haku+laukaus osiossa lämmitti erityisesti mieltä oli tuomarin sanat kutakuinkin näin: "taisi olla ainut koira, jolta näimme sitä mitä pitikin" :) <3
" Hyvin reippaasti etenevä, tarkasti jäljen päällä. Kaato kiinnostaa. Kannattaa testata jäljestystä" (jäljestys)
" Halukas uimaan. Noutaa ja luovuttaa pukin" (vesityö)
" Hyvä" (tottelevaisuus)
" Hyvin toimiva pari" (yhteistyö ja yleisvaikutelma)
Kokanaisarvostelu: HYVÄKSYTTY

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että mitkään näyttelytittelit ei tule vähään aikaan menemään tuon SPA1:n edelle.. vaikka nälkä kasvaa syödessä ja haaveissa "enää" ne 3 sertiä...  Tai Mejä:n 5 ykköstä... ;DD
Kaikenkaikkiaan pitkä ja rankka päivä takana ja väsynyt mutta onnellinen "hyvin toimiva pari" jatkaa samaa tapahtumarikasta elämää päivä kerrallaan tästä eteenkinpäin :)
Kuoharin "virkaa" toimitti huoneenlämpöinen cocis ja sisäfilepihviä korvasi eineslihapulla...."lurps"... :))

Sawo Show 2010

Paahtavassa helteessä on kaksi päivää Sorsasalon raviradalla vietetty Sawo Show 2010 -kisojen merkeissä. Huomenna sunnuntaina on vielä kolmas ja viimeinen päivä,mutta siihen emme ole Casperssonin kanssa menossa.
Ihan mukava "saalis" kuitenkin varmasti jälkeenpäin meille "käteen" jäi....ihollehan jäi ei niin mukavat muistot auringon polttamasta tuskasta,,vaan laantuu se tuska aikanaan...uskon näin :)  Eli se "saalis"....
Perjantaina tuomarina olisi pitänyt olla Giuseppe Alessandro Italiasta,mutta hän olikin perunut tulonsa myöhään edeltävänä iltana ja aamulla saimme kuulla tuomarimuutoksesta. Tuomarina varalla toimi Paolo Dondina Italiasta myös. Minulta kysyttiin, miltä se kuulostaa...no, minulle se kuulosti vain sille,että joskus olen jossain tuon nimen aiemmin kuullut... Oulussa hän oli herättänyt negatiiivisia tunteita suuressa joukossa esittäjiä...ei kuulema kelpaa hänelle "mikään"... Ihan heittämällä kysyin Tarja Lyytikäiseltä, joka perui oman koiransa esittämisen vedoten juuri tuohon tuomarimuutokseen, että esittäisikö hän Casperin kun kokeili ja minusta näytti ihan mukavalta Casperin liikkeet...Tarja suostui ja niin- se päivän "saalis":
PU2 Vara-Sert ja ROP-Juniori <3
Että minä olin jo ylpeä ja tyytyväinen Eri:n laatumaininnasta tuomarilta, jolle ei kelpaa mikään.... :))
Casperin perjantain arvostelu kuuluu näin lyhyesti ja ytimekkäästi: "Merry cocker.Correct front & back action. Typical head. Correct size. Short back". Eli ilonen cockeri jolla oikeanlainen etu-ja takaliike. Tyypillinen pää. Oikean kokoinen. Lyhyt takaa. :))
Päivämme jatkui iltapäivälle odottaa ryhmäkehää rop-junioreille...tuskalliset 3-4 tuntia... Olimme niin sanotusti jo aivan kypsiä, kun tuo ryhmäkehä alkoi ja olin enemmän kuin tyytyväinen,että pääsimme lähtemään heti pois ;O  Vaikka en tietysti olisi yhtään vastaan lisämainetta ja kunniakaan laittanut, jos sitä olisi tarjottu... :P
Kotimatka oli autossa kuin koko tunnin saunavuoro lauteilla istuen...ja niinpä heti suihkuun ja Casperille kunnon viilennys myös. Ruokakin maistui sitten kun läähätys oli saatu asettumaan..
Illalla Casper vielä "jäljesti" ikkunaan lentänyttä lintua takapihan "viidakossamme" ja silmin nähden nautti olostaan ja elämästään. :)

Yö, helteen ja tulevankin päivän jännityksestä sekä eilistä päivää vielä kelatessa, nukuttiin aika huonosti ja olo oli aamulla kuin auringonpistoksen saaneellä - pää ja maha sekaisin. Mutta innolla vain matkaan ja uusiin koitoksiin...
Menomatka sujui paljon hitaammin kuin eilinen ja tuntui että kohta tulee kiire, jotta ennättäisi Casper taas päästä kunnolla "tunnelmaan".. autoletkat veti yli 20km/h hitaammin sallitusta nopeudesta ja todellakin letka kasvoi ja kasvoi ennen moottoritielle pääsyä. No, vajaa tunti ennen olimme Sorsasalon raviradan risteyksessä.  Meillä kehä tänäänkin merkitty varikkokurvin kohdille...sanoin opastajille, että meillä on siellä kehä ja alkaa kohta olemaan kiire, hän ei edes kuunnellut, vaan sanoi "se parkki on jo täynnä" ohjaten minut heti risteyken luona olevaan parkkiin, josta matkaa varikon kurviin kilometri! Että minä olin vihainen. Annoin kyllä tulla kaikki paineet ulos, mutta mitäs siitä oli hyötyä - sainpahan vaan sanottua mitä ajattelin...sillä minun jälkeeni sinne letkassa päästettiin varikon puolelle autoja menemään!!!! Kun vihdoin ja viimein olin hiestä märkänä raahannut tavarani ja läähättävän & läkähtyvän koirani kehän laidalle, tunnelma oli lähes tipotiessään. Kiukku oli pahin laantunut valuvan hien mukana raviradan hiekkaan,mutta ...tunnelma oli jotenkin pilalla...hikeä valuen yritin saada Casperia jotenkin varjoon, aika huonolla menestyksellä ja "harjoittelu" kehässä jäi tekemättä... En tiedä, olisiko siitä nyt mitään hyötyä ollutkaan,mutta yksi "rituaali" tekemättä... :/
Tuomarina oli tänään brittiläinen Frank 'hapannaama' Whyte. Suoranainen inho kasvoillaan hän Casperiakin tutki "ristiinrastiin"...ja ravisteli näyttävästi (brittiläiseen tyyliin?) käsiään kun sormet meni kuolaan hampaita tarkistaessa..ajattelin jo että nyt saadaan tosi huono arvostelu.... ja tällainen sitten tuli:
"Masculin head with good stop. Good bone and feet. Good dept. Prefer a little shorter lenght for complete balance and a little more width in rear action. Very well presented in good coat." Kirjoittajalla oli muutamia kirjoitusvirheitä...mutta näitä sanoja varmasti haettiin. " Maskuliíninen pää hyvällä stopilla. Hyvä luusto ja jalat. Hyvä syvyys. Pitäisi parempana vähän lyhyempää pituutta kokonaistasapainoisuuden kannalta ja toivoisi vähän enemmän pituutta takaliikkeisiin. Erittäin hyvin esiityy hyvässä turkissa."  Eli ei hassumpi... ja
EH NUK3.

Päivä jatkui sitten maakuntakierroksella ja kävimme testaamassa lainaksi saamamme ihanaisen-Iisan riistapukkia...ja ai, että se oli hyvä! Parin matalalla kohtaa noudon päätyttyä suusta pudottamiseen veteen, heitin sen syvemältä kohtaa rannasta..pienen epäröinnin jälkeen (menin seisomaan Casperin viereen), Casper vilkaisi minuun ja suorastaan loikkasi uimaan ja noutamaan pukin ja toi rantaan asti! :))  Ja kuten Iisan omistaja sanoi, se on niin ihana ettei siitä raskisi luopua,,,jotain siinä on, sillä Casperkaan ei olisi halunnut lopetettavan tuota mukavaa puuhaa...ja juuri SITÄ riistapukkia olisi pitänyt vielä saada käydä noutamassa... oma kuivanut käppyrä sai olla ihan rauhassa toisessa kädessäni :) 
No, jos jotain hyvää, niin sitten jotain ei niin hyvää....Caspersson sai varmaan silmäänsä jonkun puunsiemenen vedenpinnasta tai jotain. Alaluomi suorastaan turposi tuohon silmän päälle..todella ikävän näköinen oli kun ajettiin taas siiinä sauna-autossa Varkauteen. Silmämykiö oli jossain tuolla "kaukaisuudessa" yläluomen takana ja vain se ilkeä puna-valkea alaluomi paistoi esillä... Minä jo kuvittelin loppumatkasta kaikkea taivaan ja maan väliltä , ettei tämä voi olla totta... Sieltä silmästä tuli melkoinen rähmämälli ja nyt se on jo melkein normaalin näköinen....täytyy vielä huuhdella sitä keitetyllä silmähuuhdevedellä, jos siellä on joku roska edelleen..ja katsoa aamulla tilanne uudelleen. Mutta onko tuo niin mukava uinti sitten Casperssonin silmille jotenkin epäsopivaa? Ikävää, jos näin on...:((

Viikon päästä lauantainahan meidän matka suuntaa kohti Mikkelin ryteikköjä ja rantoja taippareihin...siinä sitä jännäämistä taas 7 päiväksi riittää... ;) Mutta uskon, ellei mitään järisyttävää tapahdu, Casper suorittaa sen...kuitenkaan ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa! Harjoitustaipparit pari viikkoa sitten meni kyllä niin sanotusti läpi ;) että niinkuin "puolet" SPA1:stä olisi jo suoritettu ;))
Laitanpa tähän vielä Casperssonista kuvan nauttimasta eilisillan elämästään ja katsokaa tuota ryhtiä ilman mitään seisottamisia! :))

Helteinen heinäkuu

Eipä olisi voinut parempaa "lomakuukautta" meille Casperin kanssa sattua kuin tämä heinäkuu -tähän mennessä ainakin.. :)  On uitu, vietetty siestaa varjossa tai sisällä,missä on ollut vähän viileämpää ja taas käyty viilentymässä lisää järvessä. Järvivesi on kyllä ollut toisaalta niin lämmin ettei ole virkistymisestä varsinaisesti voinut puhua,mutta läähätys on kuitenkin edes vähän helpottunut, jos ei joka kerta loppunut kokonaan.

Alkuunhan Casper ei uskaltautunut kunnolla uimaan..Pienen avittamisen jälkeen ja mittarin näyttäessä pintaveden olevan yli +25 astetta, Casper "hiffasi" taas uinnin ihanuuden. ;))  Kuitenkaan aivan huvin vuoksi Caspersson ei halua uiskennella, vaan hänen on saatava "tehdä töitä" eli noutaa puukapulaan kiinnitettyjä siiventynkiä, damiksikin tuota voitaneen kutsua.. Ilman tuota damia, Casper tyytyy vain kahlailemaan ja tutkiskelemaan rantaruohikon kätköjä :o 
Tuo pieni avittaminen tarkoitti : nakin paloja ja muita herkkuhoukuttimia sekä kelluttamista sylistä lähtemällä. Kuin siis olisi pikkulasta opettamassa uimaan, vatsan alta kannattelemalla :)  Tuota kannattelua jouduin kerran tekemään myös äkkiä syvenevästä kohdasta, jotta uskaltautui lähtemään uintipotkuihin. Toinen kerta jo sitten "loikkasi" aivan itse uintiin ja damin noutoon. :D
Tavoilleen edelleen uskollisena, velipoika-Arttu ei ui edes noutaakseen ://

Uimisesta kuitenkin tuli Casperille ensimmäinen silmätulehdus ja siihen on nyt muutama päivä tippoja laitettu. Onneksi on jo paljon parempi eikä niin paksua vihreää rähmää enää vuoda silmä.. Epäilen kyllä, että on voinut mennä vaikka joku heinänsiemen tai jotain myös tuohon luomen alle, sillä Casper pyörii kaikki mahdolliset ja mahdottomat ojan ja pellon pientareet pää edellä...:OO Tässä yksi ilta,kun olin koiruuden pessyt ja kammannut puhtaaksi siemenistä ja kaikenmaailman takiaisista, eikö pikkuherra saunareissulla ollut löytänyt jonkun toooosi ihanan hajuisen löydöksen :/ ja tuli sitten niin onnellisena häntäänsä heiluttaen haisten samalla märänneelle kalalle tms... _yök. Ja eikä tässä vielä kaikki : päälaki, korvat, vatsa ja jalkojen koristekarvat olivat "täynnä" pieniä etanoita! Olisi varmaan pitänyt pestä uudelleen,mutta kello nakutti jo lähemmäs puoltayötä, joten harjasin vain etanat -tai ainakin ne mitkä näin- pois ja annoin Casperssonin lemuta aamuun vähän etäämmällä..
Alla olevassa kuvassa koiruli ei ole vielä ennättänyt uimisen jälkeen rynnätä mihinkään kieriskelemään...lähtövalmiina kyllä!

ja tässä ...ai että on kivaa.... !!

On lomakuukauteemme mahtunut muutama veneellä ajelukin tässä lähiympäristössä. Tuo veneellä ajelu onkin ollut oikeastaan ainut sellainen oikeasti viilentävä juttu jo auringon kohta alkaessa laskemaan... Tässä pari kuvaa veneilyn riemusta ja ihanuudesta yksin  ja Artun kanssa nauttien :))

kuin kaksi marjaa.. ;))

Juhannusta ja teerenpoikue

Casper on nauttinut iloisena lämpimästä keskikesän juhlasta. 

Eilen aattona kävimme Sormun saaressa, missä kaverina oli 3 kk:n ikäinen bordercollie narttupentu. Jipusta ja Casperista tuli melkein heti hyvät kaverit ja juosta viipottivat peräkkäin pitkin rantoja ja metsäpusikoita. Oli ihan hauska seurata, kuinka pentukoira piti kuin "oppaana" Casperia ja teki kaiken samalla tavalla perässä - kaivautui jopa laiturin ja kallionväliinkin jonkun ihanan hajun perässä vaikka oikein kummatkaan sinne eivät olisi mahtuneet...vaan sieltä viimein ryömivät tulla pois :) Arttu -velipuoli ei oikein ollut innostunut tuosta pennusta ja jostain syystä jopa murisi ja teki uhittelevan hyökkäyksen kaikkien ollessa laiturilla. Jotenkin ihan hävetti, että se Artun käytös...pentukoiralle uhittelu ja äksyily... onko Arttu sitten jotenkin mustasukkainen Casperin seurasta tai jotain....harmittavaa käytöstä :(  No, jokatapauksessa Casper kuitenkin melkein ystävystyi tuohon jo itseään kookkaampaan paimenkoiranpentuun...

 Tänään sitten kävin kahdestaan Casperin kanssa lenkillä ja juuri sen takia, että jos vaikka näkisimme jotain mielenkiintoista  "taippariharjoitteena". Kahdestaan kun veljekset painaltaa, se menee vain puolin ja toisin sellaiseksi kilpajuoksuksi ja räyhäämiseksi havaitsematta yhtään mitään muuta ympärillään ://

No, ns. kesantoniityllä Casper paineli hienoa siks sakia ja yht' äkkiä edestämme lähti teeripoikue lentoon. Pienet poikaset pyrähtelemällä, mutta jo selvästi siivillään pysyen. Ensin Casper ei oikein tajunnut mitä siitä lähti kun haisteli maata innoissaan...Pyysin että "etsi lintu", alkoi Casper painella vähän liiankin innokkaasti edestaikaisin ja aivan selvästi etsien, minne ne mielenkiintoiset tuoksut oikein menivätkään.  Ensin luulin, että pesue onnistui piiloutumaan Casperilta ja olimme jo lähdössäkin jatkamaan normaalilenkkinä matkaa... Kuitenkin minä pyysin vielä Casperia kerran että "etsi lintu" ja taas alkoi hakeminen.... viimein minä sitten vain Casperille sanoin, että siinäkö se lintu on istunut, kun paineli kuonollaan maata kuin peittäisi jotain....kun menin Casperin vierelle, huomasin että hei, sehän on se teerenpoika...Se yritti pakoon ja Casper nappasi sen suuhunsa ja into oli kova, voisiko sanoa että ihan "hurmostilassa" oli koko koira. Irti - komennolla sain Casperin kuitenkin luovuttamaan poikasen suustaan ja poikanen pääsi juoksemaan karkuun. Oli siinä ja siinä että sain pidettyä Casperin pannasta otteen, ettei se uudelleen pääse ottamaan poikasta kiinni ja suuhunsa. Casper oikein haukkui, ja riuhtoi itseään sinne minne poikanen juoksi.. Se haukunta oli samanlaista kuin jos olen tullut kotiin ja Casper ollut yksin odottamassa. Kehuin kuitenkin Casperia kovasti hienosti löydetystä linnusta ja hienosti irtiluovutuksesta. Kun pahin into laantui, sanoin  Casperille että syksyllä sitten nappaat sen uudelleen...nyt olet pääsemässä jyvälle, mihin sinun kuonoasi kannattaa käyttää .. :))

Jonkun matkaa kuljetin kaiken varalta hihnassa, ettei vaan syöksy uudelleen sitä poikasta etsimään. Ei enää sitten lähtenyt takaisin päin,mutta pari kertaa vielä ilmiselvästi vainulla vetäen kävi pyörähtämässä taimikon kätköissä. Tuli kuitenkin pois-pyynnöllä kuuliaisesti takaisin..

Hellekelillä ristiinrastiin juokseminen sai Casperin muutenkin pitkän kielen roikkumaan entistä enemmän ja täynnä riemua katsessaan :) Ensimmäinen teeripesue ajettu ylös ja etsitty vielä uudellen... Tuostapa on hyvä jatkaa! :)

Pihaan päästyämme menimme rantaan, mutta nyt uiminen on jotenkin vastenmielistä tai jotain, sillä Casper ei oikein halunnut tulla vapaaehtoisesti veteen. Tein kyllä sen,mitä ei ehkä olisi pitänyt (?) - nostin Casperin veteen, missä syvyyttä oli puoleen väliin kylkiä. Siinä se sitten seista tapotti kuin olisin ollut sitä pesemässä, liikkumatta ja hievahtamatta. No, suurimman osan roskista sain irroteltua rantavedessä karvoista pois. Sitten nostin kannattelemaan käsieni varaan Casperia ja uintipotkuliikkeillä menimme rantaan..Toivottavasti tuo ei vaan pahenna sitä viime kesänä niin innokkaasti uinutta Casperin uintihalua. Vesi kyllä on jo sen verran lämmintä, ettei siitä tuo "kainostelu" voi johtua. Vesiojat, joissa vettä saattaa olla enemmänkin, siellä Casper mennä "porskuttaa" kuin parempikin ojasaukko :)) 

Kajaani Rn 12.6.2010

Eilen aamulla suuntasimme vesisateen saattelemana Kajaanin ryhmänäyttelyyn. Cockereita oli ilmoitettu 1 pentu, 5 urosta ja 11 narttua. Tuomariksi oli kutsuttu tanskalainen Jens Martin Hansen. Hänen tuomarointiaan ei voi ainakaan sanoa ERIautomaatiksi, ehkä paremminkin EH-automaatti :O Selkeää linjaa en saanut selville, mistä hän erityisesti olisi pitänyt...ehkä se punasävyisyyden "suosinta" oli ainut minkä itse havaitsin...olihan ainut orangeroan juniorinarttu sitten lopulta ROP... juniori, joka laukkasi liikkeensä ja muutenkaan ei erityisen erikoiselta vaikuttanut muuten kuin väriltään blueroan-mustavalko-mustien joukossa... :/  Tuo ROP oli jopa ainut koira, joka säpsähti "väistäen" tuomarin tekemään "testiin". Eli hän kävi jokaisen koiran (en kyllä havainnut, tekikö sitä Casperille...) edessä "säikäyttämässä" avaamalla nyrkissä olevan kätensä silmien edessä. Koiran rakennetta ja kokoihannetta ei oikein myöskään voi sanoa, sillä toinen pienikokoinen narttu sai H:n vain ja ainoastaan kokonsa vuoksi mutta jopa vieläkin pienempi ja kaarevahäntäinen narttu sai ERIn... Urosten laatuarvosanat olivat 1*H ja 4*EH - nartuissa skaala H:sta ERI:iin.

Casperin arvostelu on kirjoitettu näin: " 15 months. Dog who has already grove fast on his development. Masculine head. Abit heavy weith ( olisiko weight?) too much throaghness. Correct bite. Good neck&topline. Acceptable shoulder. Well angulated behind. Good body for his age. Moves with to tendensy two tracks. Nice coat and temperament." Erittäin sekavalla käsialalla kirjoitettu arvostelu, mistä ei näyttelytoimiston käännöspalvelukaan saanut selvää.... ! Niinpä illalla oli melkoinen salapoliisityö selvittää muutamien sanojen tarkoitus/oikeinkirjoitus... Käännökseksi suurinpiirtein saimme Casperin näköisen arvostelun :"15 kk:n koira, mikä on jo edennyt nopeasti kehityksessään. Urosmainen päää. Vähän raskas(tekoinen) liian paljon kauttaaltaan (?). Sopiva purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyväksyttävät lavat. Hyvin kulmautunut takaa. Hyvärunkoinen ikäisekseen. Liikkeet suuntautuu kahdelle polulle/jalalle(eli tarkoittiko että peitsaa?) Kiva turkki ja luonne." Noista liikkeistä voi sanoa sen, että kehä oli yllättävän pieni, pari kunnon askelta ja olimme jo vastakkaisessa kulmassa. Muut koirat juoksivat kaksi kertaa ympäri, me vain vajaa kierros... :// No, tällainen arvostelu tuli ja EH1- eihän muita junnu-uroksia kehässä ollut.

Casper sai ihanat tuoksut nenäänsä Iisa-cockerista, jolla oli juoksut aluillaan...ja keskittyminen ei todellakaan sujunut kehässä esiintymiseen vaan Casper oli kuin sahapukki jäykkä päätään tuoksuihin päin kampeava "jäkittäjä"... eli seisotus ei mielestäni onnistunut lainkaan...kuin Casper olisi ollut vain vainunsa vietävissä eikä ollenkaan minun kanssa kehässä...:((  pöydällä Casper kyllä osasi seistä kuten ennenkin, mielestäni erittäin mallikkaasti.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin tyytyväinen arvosteluun, vaikkei se ERI tullutkaan. Ehkä sitten ensi kerralla Kuopiossa elokuussa... :) toivoa ainakin saa.... :O

Kamera oli mukana,mutta siellä sateessa ja tuulessa jäi kuvat ottamatta.

Turpiin tuli

Ei alkanut tämän päivän lenkkeily mukavasti Casperilla. Heti tielle päästyämme tuli pieni toy-villakoira innokkaana vastaan ja me Casperin kanssa että antaa tulla haistelemaan...No, sepä hyppäsikin Casperin silmille rähisemään ja täti narun päässä vain naureskeli, että tämä on vähän arvaamaton välillä!! Ja lähti vähin äänin jatkamaan matkaa, kuten me Casperin kanssa. Näytti, ettei se välikohtaus suuria vaikuttanut ja tallustelimme samalla kohti uutta rähisijää. Siellä hihnaa tempoi räkyttävä kääpiöpinseri, mummelin oma "puudeli"... Ja se teki saman hyökkäyksen! Mummo vielä alkoi puolustelemaan omaansa, että "sinun koira aloitti, minun koira ei ole ennen kenellekään rähissyt"...eipä niin.... hyökkäilee pihassaan aidan takana joka ikinen kerta kun siitä vain joku kulkee ohi!!  Casper painui mahalleen ja vapisi sitä räyhääjää jalat jäykkänä metrin päässä. Mummeli, että tämä haluaa pyytää anteeksi....siihen Casper sitten murisi hyvin matalalla äänellä, kuin varoitukseksi ettet enää työnny tähän! Siitäkös mummeli sai vettä kiukaalle lisää "joo, se on tuo sinun koira uhmaiässä, sitä pitäisi komentaa"...perkele suoraan sanottuna, kumpiko siinä oli hyökkäyskannalla - maassa vapiseva Casper vai mummon jälat jäykkänä rähisevä pinseri??? Kumma, kun ei Casper ottanut anteeksipyyntöä vastaan!  Lähdimme sitten siitä menemään eteenpäin ja kohta huomasin, että Casperin kuonolla on jotakin nestettä - verta! Tarkemman tarkastelun jälkeen, huomasin 4 piikihampaan jälkeä kuonolla!!  Että minua sieppasi!!! Jos tuosta alkaa vielä tulehtua, varmasti menen sille mummolle sanomaan suorat sanat, että tietää mummo sen jälkeen, kumpiko aloitti tai kummanko koiran psyyke ei kestänyt! 

Vaaranahan on, että nuo jäljet tuosta tulehtuvat ja Casperille pitää antaa antibioottikuuri...ja se sitten tietää sitä että Kajaanin näyttely on jätettävä välinn... :((  Niin, Kajaanin ryhmänäyttely lähestyy...12. päivä lauantaina olisi tuo koitos. Ei  ole vielä tullut kutsua ja tietoa, minkä verran muita koiria kehässä silloin juoksentelee ja itseään esittelee.

Puunaus alkoi jo tänään pesulla ja illemmalla sitten tassujen, korvien ja kaulan siistimisellä - sekä hännän aluskarvatkin ovat näköjään sen verran kasvaneet että "törröttävät" leikattavassa pituudessa. :) Alunperin olin ajatellut tuon operaation tehdä vasta huomenna,mutta tänään siihen tuli sitten kuin "tilauksesta" hyvä tilanne, sillä Casper kävi uiskentelemassa nuiden turpiin saamisten jälkeen. Reippaasti ajoi sorsat laiturilta ja rannasta uimaan ja sitten meni itsekin tekemään pienen lenkin järvessä. Pyysin noutamaan yhden kepin ja kiertelyjen ja kaartelujen jälkeen, otti kepin uimaliikkeissä suuhunsa ja toi "mallikelpoisesti" rantaan pudottaen sen jalkojeni juureen! :) jotain mukavaakin siis lenkillä tapahtui.(kuva ensimmäisistä rantareissuista, kun tänään ei kameraa mukana ollut)

Ajattelin rannalta tullessani, että pitäisikö käydä pyytämässä Rokia vähän leikkimään Casperin kanssa, niin jäisi edes joku mukava koirakokemus tältä päivältä...mutta en sitten ns. ilennyt mennä pimputtelemaan kenenkään ovikelloa... vaikka se leikki on kyllä sitä että Casper rellottaa ketarat suorana selällään Rokin edessä ja Roki sitten yrittää saada Casperia siitä liikkeelle...erikoisen näköistä touhua, mutta ennenkaikkea hyvätahtoista! :)

Laitan lopuksi menneiden viikkojen tapahtumia ja lepäilyä kuvina... :))

Raparperin alla, äidin takapihalla, Casperilla paikka vilpoinen...  

 sekä ravitunnelmaa Sorsasalossa...

ja mökkeilyä... :)

Kangasniemi KR

Aamulla suuntasimme ihan ajoissa Kangasniemelle pilvisen sään vallitessa. Ajattelin, että ihan hyvä juttu - ei ole liian kuuma eikä kuitenkaan sada.. Kehä oli klo 13, mutta olimme perillä jo heti puoli yhdentoista aikaan. No, ennätettiin ainakin. Aurinko alkoi paistamaan, eikä tuullut ollenkaan. Emäntä alkoi hikoilemaan ja Casperia alkoi väsyttämään. Niin paljon kaikkia hajuja ja toisia koiria että ei malttanut levätä kunnolla ollenkaan.

Casperin isän, Muzzyn, omistaja siisti vielä kassuttilaisen kuontaloa ja etumuksessa varsinkin oli siistittävää.. ohjeeksi ymmärsin, että reippaasti vaan saksia käyttää ja kyllä rintakaari sivuprofiili hyvin esiin tulikin! Suuri kiitos Elisalle tuosta! Ja parista ihan mukavasta vinkistä esittämiseen...kunhan se vain tuonne "selkärankaan" jää... :)

Tuomarina oli irlantilaisen näköinen irlantilainen Liam Moran. Eri-automaatilta vaikutti, mutta mielestäni parhaan koirat uroksissa ainakin palkitsi :))  Casperin arvostelu kuuluu näin: "very nice puppy (!!) very good movement nice head good neck good depth in chest good back end shows well" ERI JUK1 PU3 VARASERT.  Sitä "excellent"iä ei mainita, ja ehkä muutenkin ylimalkainen "lausunto",mutta tulos on parempi kuin osasin kuvitella. Salaa haaveilin siitä vaaleanpunaisesta nauhasta ja varsinkin toisten junnujen listan nähtyäni ajattelinkin, että "meillä ei sitten ole sijoitukseen mitään jakoa".... Mutta jännitys oli tipotiessään kun kehään menimme....Casper vaikutti laiskalta,mutta piristyi loppuakohden :) ja hyvä niin!!
Emännällä oli kuuma ja jano ja parin päivän mahatauti tuntui jo että kohta pyörryn...mutta kummasti heikotus hävisi kotimatkalla ja niin lyhyeltäkin tuo 95 km tuntui kotiin ajella! :D

Kehässä oli myös Casperin veli Pepi - aivan ensimmäistä kertaa missään kehässä - ja miten hyvä esitys ERI JUK3! Kyllä kasvattaja todella saa olla ylpeä kasvateistaan!!! Jaana-muista tämä!! ;)  Sinun koirat on aivan samalla "viivalla" kuin ne "hienojenkin" ihmisten koirat!!   Me ei olla yhtään huonompia kuin he!! 

Vuosipäivä ja pikakatsaus menneille viikoille

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun sain Casperi-kassuttilaisen ilahduttamaan elämääni :)
En voi kuin kiittää "kohtaloani", että tuo koira ja minä löysimme toisemme...niin monta mukavaa hetkeä -ja jokunen vähemmän mukava hetki- tuohon kuluneeseen vuoteen mahtuu. Ja todella toivon, että niitä yhteisiä vuosiamme tulisi vielä "hurumykket" lisää!!

Kuin "vuosipäivälahjaksi" konsanaan, haimme postista tänään Casperin uuden mittatilauspuvun Janutexiltä. On ainakin kevyt ja näyttäisi tarrat pysyvän hyvin kiinni. Metsässä tuota metsäpukua ei vielä ennätetty testaamaan,mutta viimeistään huomenna sekin tulee testattua..ja sitten nähdään, onko mistään puvusta todelliseen käyttöön... :/ toivon todella että olisi.  Samassa tilauksessa tulivat myös oikeanlainen korvahuppu kuivalle ja sadekelille..ja lievästi viksumpi viritys kuin se minun ostamasta lasten kypärämyssystä  kyhäilty turbaani ;DD  Sitten kunnollinen kietaisupyyhe oli hakusessa,mutta se oli lievä pettymys - paksu pyyhe on sitä kaikkein ohuinta ja lyhyintä froteekuosia, mitä pyyhkeeksi vielä alehalleissa kutsutaan :(  Mutta ehkä siihen, että helteellä kun sen kastelee viileällä vedellä se toimii hyvin viilentävänä pyyhkeenä, siihen se varmaan käy. Ei ainakaan ole paksu ja kuuma... :/  Mutta tuokin tulee sitten testattua huomenna kun Casperin pesen näyttelyä varten.

Alunperin ajattelin pestä Casperin jo eilen tai viimeistään tänään, mutta kun tuli tuo puku, niin ei varmaan sitten niin kamalasti likaannu jos huomenna pesen kunnolla. Korkeintaan sitten torstaiaamuna pissitahrat mahanalta vielä pestävä...

Eli siis näyttelyt taas lähipäivinä...vähän hirvittää jälleen...mutta jospa se tästä jo "kokemuksella" rullattais kunnialla läpi :P Kangasniemelle mennään ja esiintyminen alustavan aikataulun mukaan kehässä olis klo 13. Tuon tietää kun Casper mitä luultavimmin on ensimmäinen cockeri kehässä torstaina. Uroksia on ilmoittautunut 15 ja narttuja 22, joten ei taas yksin tarvitse kehää kiertää. Casperin veli Pepi on tulossa myös ensimmäiseen näyttelyynsä :) Mukava nähdä millainen herrasmies siitä koirasta on tullut!

Viimeisemmän päivityksen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista...uimakauden Casper aloitti TYYLIKKÄÄSTI keppiä noutaen ja luovuttaen lauantaina kohtuullisen kylmällä säällä. Siitä heti lämpimään suihkuun ja fööniin. Korkeakosken kuohuihin kävimme tutustumassa viime torstaina ja ne kuohut alapuolella jännitti Casperia,mutta muuten maasto oli täynnä mielenkiintoisia tuoksuja ja niitä kuono maassa innokkaati seurailikin. - Jälkien seuraamisesta sen verran, että "etsi lintu" ja "aja lintu" saa Casperiin vipinää ainakin aukeammilla paikoilla. Jäniksen Casper ajoi ylös viikko sitten ja siinä sai kummatkin vähän aikaa vetää täysillä. Jänis kuitenkin oli Casperia ovelampi 6-0 ja harhautti yhdellä pyörähdyksellä metsän puolella, mutta taas aukealle päästyään Casper sai hajusta kiinni. Jänis kuitenkin oli jo vaihtanut maisemaa "aikoja sitten".. ;)

Yksi linnun ylösajo olisikin sitten voinut olla kohtalokaskin...oli nimittäin viritetty houkutuslintu pellolle rautoihin kiinni - ja Casper lähti ajamaan sitä ylös..sillä myös minä luulin sitä ihan oikeaksi- kehuin vielä Casperia kun lähti menemään ajo"tyylillä" "lintua" kohden. Casper kuitenkin ihmetteli miksi se ei lähde lentoon ja meni tutkimaan "teertä" lähempää..haisteli ja kiersi ympäri..ja jälkeenpäin sain kuulla että ne oli laukeavat raudat!!! Kun kuulema ei siihen kuitenkaan kenenkään koira juokse...niin, ei kenenkään muun kuin minun Casper :(  Mutta onneksi eivät lauenneet eikä käynyt mitenkään. Toivon vaan, että metsästäjä on ne pyydykset vienyt sinne minne kuuluvatkin eli vaikka roskiin!!

Verijäljen tekeminen on vain "kiireessä" jäänyt ja se harmittaa. Se pitäis tehdä edellisenä iltana ja sitten aamulla "jahtiin"...niin näkis toimiiko Casperin nenä verijäljelle yhtä hyvin kuin muutenkin...

Kokonaisuudessaan mennyt kuukauden jakso on ollut mukava, on ollut toimintaa ja vapaata istuskelua sopivassa suhteessa kauniista päivistä nauttien!