Näyttelykuukauden päätös

Bläääähhh... se on päällimmäinen tunne kuluneesta kuukaudesta ja sen aikana kierretyistä näyttelyistä  - tai sirkustouhusta  - niinkuin se siltä edelleen vaikutti... Viimeisin sirkuskiertueen esitys osaltamme oli lauantaina Suonenjoen ryhmänäyttelyissä, jonne oli ilmoitettu 15 hännän heiluttajaa cockerirodusta. "Sirkustirehtöörinä" toimi norjalaisnainen Kari Granaas-Hansen, joka arvosteli ja tutkiskeli Casperssonin nopeasti, lyhyesti mutta muodollisen kohteliaasti näillä sanoilla:
" Masculine head & expr. Abit straight in front. Exc.rear. Good body. Moves very well. Excellent coat." ja Sama kotimaisella:
" Maskuliininen pää ja ilme. Vähän suora edestä. Erinomainen takaa. Hyvä runko. Liikkuu erittäin hyvin. Erinomainen turkki."

 Aika kultaa muistot ja niitä ei minulta ja Casperilta kukaan pois vie. Joensuun täysosuma oli jotain aivan odottamatonta ja varmaan meidän kohdalla ainutlaatuista, että siinä valossa rankka kuukausi tuotti edes jonkunlaista "tulostakin" ja siitä voin olla kiitollinen. Jostain syystä vain se tympääntyminen iski jälleen ja kuka tietää,milloin seuraavan kerran Casperssonia puunaan näyttelyjä varten... ehkä joskus - lopullisesti en voi sanoa näyttelyhihnaa ja -vermeitä "naulaan" laittaneeni. Mutta tallainen tahti yhden kuukauden aikana on mulle ja Casperssonille vähän liikaa, se täytyy myöntää.  Kun minua stressaa ja tympäisee lähteä, se aivan varmasti tarttuu koiraan ja sitten se on sellaista "väkisin räpeltämistä"... Olen nyt totaalisen samaa mieltä Jaanan kanssa siinä, että koira menee ihan yhtä innokkasti kuin sinä itse menet. Lauantaina Casper oli jotenkin "laiska" tai raahattava, ei ollenkaan sitä lennokkuutta ja innostusta kuin pari viikkoa aikaisemmin. Kuin Casper olisi oikeasti ymmärtänyt, että kun nämä näyttelyt tästä nyt kahlataan läpi, koittaa kunnon koiran päivät....?

 Ja niinhän ne Casperin mielestä sitten seuraavana päivänä koitti... Sitä riemua ensin kuraojassa, sitten savihiekassa ja sen jälkeen hakkuuaukon risukoihin.... siinä se sertinarvoinen championi piut paut välitti helmakarvojen likaantumisesta tai takkuuntumisesta :P Ja kun vielä satuin kehumaan että hyvä Casper kun rämpi mutaliejukossa, istui tyytyväisenä ja varmaan heilui vielä häntäkin siellä pyllyn alla kun odotti kiitosta hienosta poseerauksesta! En vain jostain syystä ennättänyt kuvaa tuosta kauneuskylvystä ottamaan kun pikkumies jo paineli risukot ryskien eteenpäin... :)

 Viimein oltiin aika korkealla mäellä ja ennestäänkin pitkällä roikkunut pari numeroa suuhunsa liian iso kieli roikkui entisestään kun hetkeksi malttoi asettua aloilleen...eikä siellä mäen päällä enää vettä löytynyt... puolukoita siitäkin edestä ja aivan kovana pysyneitä valtavan kokoisia ja todella herkullisia mustikoita :) nam nam! Siellä olisi voinut viettää koko päivän hienosta elokuun lopun hellepäivästä ja upeista maisemista nauttien.....

...mutta pihaan oli viimein palattava ja kuumuus oli aika valtava, joten ei kun uimaan.... Caspersson ei meinannut ensin lähteä muuten kuin kahlailemaan, mutta viimein nouti vauhdilla etäämpää yhden kepin ja toi suoraan maille asti. Sorsia ei tänä viikonloppuna saatu, vaikka kova into olisi niitä varmaan ollut noutaa,kun hajun saatuaan ei ollut pysyä veneessä.... Velipoika-Arttu joutuikin uimaan kun seilasi veneessä laidalta toiselle, kunnes mulskahti - isäntänsä pienoisella "avustuksella" - rantaliejukkoon. Ugh, mikä haju... ://

Summa summarum.....rankka mutta ikimuistoinen näyttelykuukausi on saatu päätökseen ja on aika harrastaa toisia juttuja, välillä vain nauttien vapaasti mukavista koiranpäivistä :) Tiedoksi, kyllä me vielä kehään tullaan, ennemmin tai myöhemmin.....kerran tai useammin...aika näyttää.... ;)

Tositoimintaa sorsametsällä

 Lauantai 2o.päivä elokuuta 2011 valkeni kuulaana ja lämpimänä. Casperin ensimmäinen päivä, jolloin se pääsee kokeilemaan käytännön vesinoutotaipumustaan. Puin Casperin päälle metsähaalarin ja vesihupun, ettei kaikki mahdolliset heinät ja risut tarttuisi karvoihin kiinni ja näin ollen helpottaisi huomattavasti turkin siistintää päivän päätteeksi....onhan meillä vielä ainakin ne yhdet näyttelyt edessä, joten koristekarvoja ei voinut leikata lyhyemmäksikään.  Vähän "kieliposkella" Casper matkusti veneen kyydissä, tuntui vähän että se ei tajunnut lainkaan mitä siltä saatetaan odottaa päivän kuluessa :O 

Eikä voi sanoa suuresti Casperin stressanneen niitä ylilenteleviä sorsia odotellessakaan, kunnes..... ensimmäiset laukaukset ja sorsa tippui kuivalle maalle.... Sen jälkeen lähellä paukkuvat haulikot saivat Casperiin vipinää, että nyt..nyt on lähdettävä etsimään, minne lintu putosi.... Ensimmäisen sorsan löysi maastosta velipuoli-Arttu, joka oli sitten siitä vähän omimishaluinenkin kunnes kävi selväksi ettei sen päällisiä ole mitään asiaa pikkuveljelle isotella. Ensin Casper oli vähän kuin hämillään tai jotain....tai että "ei tuo ole mikään lintu".... kokeilinkin sitten rannalta, että noutaako sen jo kerran löydetyn sieltä vedestä..... ja vähän vastentahtoisesti mutta käskystä kuitenkin lähti uimaan vedessä kelluvaa lintua kohti...avasi ja sulki kuononsa, kääntyi...ja sorsa kellui edelleen siinä samassa paikassa...! :// Casper ui rantaan enkä saanut lähtemään enää uudelleen....eikä auttanut muu kuin ottaa soutuvene, soutaa ja sorkkia itse se lintu siitä maille.... :O Casper olis kyllä erittäin mielellään tullut siihen veneeseen sitten,mutta taisin todeta jotenkin näin että "jos ei kerran kiinnostanu uimalla sitä tuoda rantaan, et sitten tule kyllä veneelläkään sitä sorsaa hakemaan" ;D No, sainkin pyssymieheltä kuulla jo vähän ivallisia(kin) kommentteja Casperin olevan vain semmonen näyttelykoira....ja olinkin jättää Casperin kuivattelemaan itseään loppuun pihaan ja lämpimään sisälle...Olihan alkanut tuulemaan eikä se paikallaan istuminen tuulessa mitään lämmintä touhua ollut... No, en kuitenkaan raaskinut jättää koiraa yksin vaan puin taas puvun Casperin päälle ja eikun rantaan menoksi.... Casperia olis nukuttanu ja taisi varttitunnin ollakin täysin unessa rojottaen ketarat suorana jalkojeni juuressa.  :)

Sorsista ei ollut minkäänlaista näköhavaintoa ja tuuli tuiversi aikalailla... Pyssymies oli jo että lähdetään kärvistelemästä sieltä pois,mutta minä totesin, että jos tänne kerran tultiin niin täällähän sitten istutaan, olipa lintuja tai ei! :)) Ja eipä tainnut mennä viittä minuuttia kauempaa kun eteemme kaarsi matalalla sinisorsa..... Poks ja samassa molemmat koirat olivat kahlaamassa vedessä...siinä ei Casperilta ennättänyt suojahaalaria sen enempää kuin korvahuppuakaan pois ottamaan - ellei olis itse halunnu kahlata haaroja myöten sinne mutaliejuun :P  Jopa Arttu, joka ei tassuansa tavallisesti järvessä vapaaehtoisesti kastele, otti uintiliikkeitä, mutta jostain syystä ei luottanut taitoonsa niin paljoa, että olis lähteny kohti sorsaa uimaan. Mutta mitä teki minun pieni  Caspersson.... :)

 Pari rohkaisevaa hae-käskyä ja sinne meni... :) Määrätietoisesti "uuhkuttaen" täynnä intoa kohti kyljellään kellottavaa vesilintua.... :)) Sitten oli seuraava jännityksen vuoro, mitä tekee kun pääsee linnun kohdalle.... ja mitä Casper teki..... :)

....no, klokkasi kerran linnun suuhunsa ja suunta kohti rantaa ja "mammaa" ! :) Märkä puku painoi varmaan saman verran kuin tuo lintu mutta pää pystyssä pikku-mies tuli rantaa ja minua kohti lintu suussaan...ehkä se ajatteli, ettei mamman tarvii taas sillä veneellä seikkailla ja häntä jättää rannalle ;) ....

 ..Tero yritti ottaa jo lintua Casperilta siellä vedessä, mutta Casper oli selvästi päättänyt (lue oppinut! ) että se mitä noudetaan, se tuodaan mammalle, eikä sitä päästetä suusta kesken uinnin ;P  Oikeastaan Casper suorastaan kierti pyssymiehen, että "älä nyt tule tähän kun minä vien tämän mammalle "- katseella ja meiningillä..

 ..ja niin se toi.... rantaviivalla se sitten päästi sen suustaan minun edessä Teron käteen tuon linnun....ja ensimmäinen tositoimeen johtanut tilanne "kävi kuin elokuvissa"....Että minä olin onnellinen ja iloinen.  Ja kyllä se oli melkoista hännänhuisketta Casperillakin...eikä minkäänlaista "omimisen" merkkiä vaikka aika tiiviisti sitten sen linnun viereen kyllä istuikin....

 Loppuillasta ei sitten enää onnistunut, kun kaksi lähelle tullutta lintua näkivät minut ja Casperin pusikon laidasta ja saivat ns. siivet alleen kesken laskeutumisen ja poistuivat nopeasti paikalta. Pyssymiestä harmitti, kun olisi voinut niistä toista ampuakin, mutta odotti niiden laskeutumista veteen asti ja tilanne meni ohi... Alkoi jo hämärtää, itikoita oli tuulensuojassa enemmän kuin ennätin niitä koirasta pois hätistellä, niin päätimme lähteä takaisin piharantaan ja olihan reissu ollut kuitenkin onnistunut. :)  Alla olevassa kuvassa Casper katsoo Teroa ja on sellainen että "minäkö muka vain semmonen näyttelykoira, vieläkö oot sitä mieltä...." :P

Casper teki sen !

 

Nyt se sitten tuli! Serti ja koko potti eli ROP! <3<3<3

Joensuun kaikkien rotujen näyttelyyn suunnattiin aamulla ennen kukonlaulua ja ajattelin ennen lähtöä, että nyt ei menny mikään niinkuin aikaisemmin. Minua ei jännitä, Casper söi ja teki pissit ja kakat ennen lähtöä :) Ja niinhän siinä kävi: ei kertaakaan aikaisemmin ole korjattu koko pottia, pesty koko porukkaa ja mitä sanontoja sitten haluaakin käyttää :) 

Tuomarina oli hollantilaisnainen Gerda Halff-van Boven joka arvosteli Casperssonin näin: 

" Nice cobby cocker with masculine head & soft expression. Eyes showing a little haw. Square foreface. Nicely placed ears. Good neck & topline but a little throaty.  Well placed shoulder. Showing good bone, legs  & feet. Enough spring of ribs. Well angulated behind. Moves well with a wiggling tail. Nice coat. Well presented."

Ja vapaalla tankero englannillani suomennettuna:

" Kiva uroscockeri jolla maskuliininen pää ja lempeä ilme. Silmät vähän punertavat (näyttävät orapihlajanmarjoilta!) . Neliömäinen etuosa. Kivasti sijoittuvat korvat. Hyvä niska&ylälinja mutta vähän "kaulakas". Hyväasentoiset lavat. Esintyy hyväluustoisena, -jalkaisena ja -tassuisena. Riittävästi kaareutuvat kyljet. Hyvin kulmautunut takaa. Liikkuu hyvin häntä vipattaen. Kiva turkki. Esitetään hyvin." 

ERI AVK1 PU1 ROP <3

Sanoinkin, että nyt me saimme sen , mitä tarvitsimme, voimme hyvillä mielin laittaa näyttelyhihnan "naulaan" ja nauttia  koiranpäiviä :) Vielä on yhdet näyttelyt maksettu, joten ne on käytävä ja mistä sen kukaan tietää jos nälkä kasvaa syödessä... ;P Tauko kuitenkin molemmille ansaittu kuun lopussa, sen sanon ja vannon!  Ja kuten huulena heitin kehän laidalla tänään,  ettei vaan ala se ruskea neste nousta pikkuhiljaa tuonne ylöspäin.... EI KOSKAAN! 

Kiitos, jälleen kerran, Jaana että annoit minulle sen "pahnanpohjimmaisen", joka oli minun"kohtalo" ja odotti siksi minua ;) ja kiitos Elisa osaltasi koirasi hienoista geeneistä, joita Casper on perinyt! :)  Casper on minulle rakas ilman sertiä ja rop:ia, mutta nyt sen tunnearvoa ei voi sanoin kuvata! Mietin, tullessani kotiin tänään, että olin aiemmin ajatellut, että otan Casperille jossain vaiheessa kaverin,mutta.... tulisin vertaamaan sitä varmaan aina minun omaan pieneen Casperssoniin, niinkuin minä Casperssonia hellytellen nimitän, ja voi sitä hännän vipatusta! :)) <3

14.8. on meidän "onnen päivä" ! Tasan vuosi sitten Casper suoritti SPA1:n mahtavin arvosteluin....tuo luo paineita.... ja vuoden päästä se on maanantai....että voisi toteuttaa sanonnan ei kahta kolmannetta ;)

Huomatkaa, Casperin YLPEÄ katse :) Siis ei ylimielinen vaan, juuri sellainen katse, että "hei, noi on nyt mun... ;) "

Mikkelin Ryhmänäyttely

 Vähän kieli poskella käyty tänään Mikkelin ryhmänäyttelyissä. :) Mukanani oli "kenneltytöt" Sari ja Kerttu - kiitos heille matkaseurasta ja kyllähän heistä oli kanto- ja Casperin talutusapua!

Tuomarina oli suomalainen Reia Leikola-Walden, joka näki Casperssonin tällaisena:
" Erinomaista tyyppiä oleva, sukupuolileimaltaan selvä uros, jolla kaunisilmeinen pää. Hyvä luusto. Tasapainoisesti kulmautuneet raajat. Riittävä runko. Liikkuu hyvin edestä, taka-askel voisi olla hieman tehokkaampi. Kaunis turkki. Iloinen luonne. Liioittelematon peruscockeri." ERI AVK1 PU3 Vara-Serti.

Siis melko Casperin näköinen arvostelu, vaikka mielestäni tietenki Caspersson ei ole mikään "perus" :)) Se PU-sijoitus saatiin tänään, vaikka "viimeiseksi" siinä kehässä jäätiinkin. Tänään Casper ei osannut juosta ollenkaan toisen perässä vaan veti holtittomasti toiseen suuntaan.  :/ Sitä pitäisi meidän päästä harjoittelemaan että toisen perässäkin pitää juosta... Cockereita oli mukaan ilmoittautunut yhteensä yksi pentu, 7 urosta, 6 narttua =14 hännän vipattajaa. :)
Nyt on sitten Casperssonin virallinen mittakin selvitetty: 39 cm. Tuomarin sanoja lainatakseni: pieni, mutta riittävän kookas....
Kehän laidalla oli joku narttu, jolla oli juoksut ja se aiheutti Casperille uikuttavaa käyttäytymistä hajun perään ja toisaalta toista urosta ei siedetty sitten kosketuetäisyydelle.... Mielestäni näyttelyissä pitäisi olla sama sääntö kuin kokeissakin, ei juoksuisia narttuja paikalle....se minun mielipide....sekoittaa liikaa urosten keskittymistä itse "asiaan"....
Leppoisasti Casper kyllä muuten oli ja kotiintultua lammasherkun popsittuaan uni maistuu... :) saa nähdä, jaksaako emäntä sen enempää kuin koirakaan huomenaamulla suunnata kulkuaan kohti itä-rajaa..... vielä olisi ne kaksi muuta näyttelyä käymättä....ja sitä varsinaista sertiä odotellessa, Casper sai tittelin vara-MVA :DDD  (3 vara-sertiä) .

Kesä oli ja meni

 Niin on aika lentänyt siivillä ja yksi kesä kääntynyt loppupuolelle. Varsinainen kesä Caspersson lomaili ja nautti kesästä tai en tiedä oliko se paahtava helle mitään nautintoa muuloin kuin uintireissuilla. Näyttelyihin ei ollut minkäänlaista hinkua ja tuli muutaman kerran ajateltuakin näyttelypäivänä että huh huh kun ei tarvitse itse hikoilla laittamisen ja matkustamisen kanssa.. ;)  Niinpä me odotettiin elokuulle ja kelien viilentymiseen inhimillisempiin lukemiin....vaikka tämänpäiväinen sadekuuro pari kertaa niskaan - tai paremminkin selkään oli kaikkea muuta kuin nautinollista. Onneksi oli kuitenkin lämmintä!
Mukavana tuttavuutena näimme Casperssonin siskon ja veljen jotka olivat tutustumassa näyttelypaikkojen tunnelmaan. Aivan ihanat luonteet pennuilla on! :) Casper  ja Viivi olis halunneet leikkimään eikä yhtään huonomaksi jäänyt Hironkaan sosiaalisuus. :) Mukavat pakkaukset kahdella sanalla sanottuna :))  Niin, se missä nuo sisarukset tavattiin tutustumassa näyttelyiden ihmeelliseen tunnelmaan oli Kuopion Kv - näyttely, missä tuomaroi virolaisnainen nimeltään Inga Siil.  Casper sai seuraavanlaisen arvostelun:
" Excellent type and size. Masculine male. Very nice proportions and balance. Excellent masculine head and experssion. Too much skin on throat. Well placed ears. Excellent neck, topline and tailset. Beautiful angulations. Excellent rib edge and body. Excellent bone and feet. Excellent coat. Moves very well from all sides." eli vapaalla suomennoksella jokseenkin näin :

" Erinomainen tyyppi ja koko. Maskuliininen uros. Erittäin hyvät mittasuhteet ja tasapaino. Erinomainen urosmainen pää ja ilme. Liian paljon nahkaa kaulassa. Hyvä asentoiset korvat. Erinomaiset niska, ylälinja ja hännänkiinnitys. Kauniit kulmaukset. Erinomaiset kylki ja runko. Erinomainen luusto ja jalat. Erinomainen turkki. Liikkuu erittäin hyvin joka puolelta."
Arvostelu siis laaja ja taitaa olla paras tähän mennessä mitä Caspersson on saanut. :O Tuolla arvostelulla irtosi tulos: ERI AVK1 SA , ei PU-sij.  siispä erittäin tyytyväinen sillä luokassa oli 6 urosta, kuitenkin tuo PU-kehän sijoitus antaa odottaa itseään ja jätti nälkää tuleviin koitoksiin....joita tässä kuussa sitten on vielä 3 edessä... katsotaan ollaanko kypsääkin kypsempiä kun syksyyn kuukaudessa käännytään.... :P

Alla kuva, joka otettu trimmauksen jälkeen puolitoista viikkoa sitten ja tuolla mallilla kehässä tänään oltiin -pientä hienosäätöä niskaan ja hännäntyveen eilen illalla tehty.... :)

Kaikkensa antanut "kehäketun" poika... ;DD

Muistoja kesästä on paljon sydämessä ja tässä yksi kuvana Arttu-velipuolen kanssa. :)