Casperin joulu

Joulukuusi saatiin kuin saatiinkin sulatetuksi, vaikka pakkanen yritti hangoitella siinä kovasti meitä vastaan. No, sen verran pakkanen otti erävoiton 1-0, että neulaset karisivat ropinalla jo ennenkuin ennätimme ensimmäistäkään koristetta kuuseen laittaa.. :( Casperille joulukuusi oli ihan uusi juttu ja sitä sitten kierrettiin ja tutkittiin tarkkaan - ja neulaset vain rapisivat lattialle! Viimein kuitenkin kutakuinkin jotain koristeita saatiin pysymään oksilla ja Casper asettautui poseeraamaan heti kameran nähtyään kuusen eteen kuin parempikin mannekiini :)  Sen verran kuusi oli kuitenkin kärsinyt, ettei se "juonut" vettä ollenkaan jalasta - sitä vastoin se oli Casperista tosi hyvä juttu että vesiastia oli tullut tuvankin puolelle! lurp lurps vaan kuului kun vesi meni parempiin suihin!

 Joulunvietto alkoi siitä kuusenhakureissusta, mutta varsinainen jouluntunnelma tuli sitten Arttu-veljen täytettyä aatonaattona 2 vuotta. Onnittelulaulun "laulettuani" (lue:ulvottuani) Arttu kiitti omalla ulvonnallaan herkullisesta nakistaan. Muuten se päivä oli sitten sitä joulunlaiton tohinaa aamusta iltamyöhään, jolloin kinkku saatiin pois uunista. Ihme kyllä, kinkku ei kiinnostanut kumpaakaan koiraa enää ilta yhdentoista aikaan... :)

Jouluaatto sitten valkeni pakkasen paukkuessa edelleen, mutta lenkille oli pakko lähteä. Itse kaipasi liikuntaa, puhumattakaan koirien ylimääräisestä energiasta. Ja kyllä se lumessa peuhaaminen olikin mukavaa!! Ja siellä näytti olevan kaikenlaista mielenkiintoista tutkittavaakin... ;
Aattoiltana sitten koirat ja kissatkin saivat omat herkulliset lahjansa. Casper olisi syönyt lahjansa paperineen päivineen, ellen olisi tajunnut auttaa sitä herkkusuuta....

Joulupäivä olikin sitten todellinen pakkaspäivä- koko päivä noin -25 astetta, joten lenkkeily jäi todella lyhyeksi. Arttu kyllä oli erittäin innokkaana edelleen menemään naapuriin sulhasmatkalle ja Casper perässä...
Illalla olikin sitten taas rento ja mukava olo ja saattoi vaikka asettua levolle siihen niin ihmeellisen kuusen ääreen.... autuaallisen tietämättömänä tulevasta uudenvuoden hulinasta raketteineen ja paukkuineen....

"joulu-joulukuusen hankintaan, Casper-casper lähti innoissaan..."

Vaikka aamulla olikin pakkasta taas melkein parikymmentä , päätimme lähteä hakemaan tämän vuoden joulukuusta. Casperia eikä Arttuakaan tarvinnut kahta kertaa mukaan pyytää... Arttu-veli oli hieman rauhallisempi "jolkotellessaan" tietä kohti, mutta Casper otti kaiken riemun jälleen kerran lähdöstä irti! Ei siitä välillä meinaa tietää onko se koira vai jänis, sellaista pomppuvauhtia ilmass kiitää.... :) muuten niin rauhallinen persoonallisuus kuin onkin. Emme kuitenkaan koko matkaa tarenneet jalkaisin mennä, vaan hyppäsimme traktorin kyytiin lämpimään koppiin...

Itse kuusi löytyikin yllättävän nopeasti ja yksimielisellä päätöksellä otimme sen. Mitäpä sitä turhaa etenpää etsimään ja kiertelemään, jos hyvä ja tanakka kuusi on ns.käden ulottuvilla.... ja kaksihaarainen latva tuo vain yksilöllisyyttä ja lisätuuheutta kuuseemme! :)

Takaisin päästyämme pistäydyimme naapurissa ja siellä olikin sitten norjanharmaatyttö juoksuissa... Ei mennyt kuin silmänräpäys pari kun Arttu tiesi, mitä tässä pihassa olisi tarjolla.... Ja olikin könyämässä jo Elpen selkään :/ Tarkoitus ei kuitenkaan ole teettää sekarotuisia pentuja hyvällä hirvikoiralla, joten Elpe meni häkkiinsä ja innokas sulhanen sekä "oppipoika"-Casper saivat jäädä nuolemaan kynsiään ulkopuolelle....

Casper näytti tuumailevankin pihaan päästyämme, että "lettiluu on mulle parasta ajanvietettä eikä tule edes kylmä";D

Esimerkillinen päivä

Aamulla ei ollut pakkasta enää kuin kymmenen astetta vähemmän kuin eilen, eli vähän reilu -10 astetta. Keli tuntui suorastaan "kesäiselle", kun aamuruskon loimutessa suuntasimme metsälenkille. Harmitti ettei kamera sattunut mukaan tänään, keli oli todella kaunis - huurteiset puut ja se punertavan keltainen taivaanranta!

Parkkipaikalla opeteltiin ensin luvan jälkeen poistumista kyydistä. Avasin takaoven ja pyysin Casperia odottamaan - hetken luonti katseessani maahan ja koira sinkosi itsensä ulos.. :/  "Äp,äp" ja koira takaisin kyytiin...nyt Casper malttoi odottaa, kunnes annoin luvan tulla pois.. ja sitä riemua, kun säntäsi hajujen perään! Niin sanotusti karvat huurussa painelimme reilun kolmen kilometrin lenkin ja se teki meille molemmille todella hyvää muutaman pikalenkkipäivän jälkeen!  (äp,äp on Casperille merkki siitä, että nyt on tehty väärin, kiellettyä)

Vaikka Casper oli täynnä iloa ja riemua sännätessään eteenpäin, jäi odottamaan "turvallisen" matkan päähän, kunnes yhdessä taas jatkettiin eteenpäin. Eli kontaktin pito oli mielestäni erinomaista. Takaisin tullessa, Casper oli lähteä jatkamaan polkua, mistä kuljemme kotiin, kun olemme koko matkan kävellen.  Vaikka Casper näytti olevan lähes täysin hajujensa "lumoissa", sanat "autolle mennään" sai Casperin kääntämään suuntaansa autoa kohti... ja taas olin mielessäni ylpeä Casperin viisaudesta! :)  Autoon ei kuitenkaan hypätty suin päin, vaan se oli ensin kierrettävä, aivan kuin "tarkistettava" mitä toisella puolella on.... ja sitten vauhdilla hyppy kyytiin. :)

Päivällä pikalenkillämme harjoiteltiin kepin noutamista läheisellä kentällä. Se meinasi alkuun mennä leikin riehaantumiseksi eikä keppi tahtonut pysyä millään suussa siinä vauhdissa - ja mielenkiintokin meinasi herpaantua. Keppi oli jo jäädä heittopaikalle, kun pyysin että hae keppi pois - ja silloin Casper teki täyskäännöksen katsoi keppiin päin ja säntäsi hakemaan sen jalkojeni juureen! Casper oli onnellinen ja minä myös! Siitä kiitokseksi minä sain märän pusun naamalle ja Casper "chiken chipsin". :)

Iltalenkillä Casperin kunnostautuminen tottelevaisena koirana oli samaa luokkaa kuin päivälläkin, eroavaisuutena kuitenkin se että päivällä Casper juoksi vapaana ja iltalenkillä hihnassa. Vetämistä ei tapahtunut ja jäi odottamaan jos pyysin. Toisia koiria on tullut tällä viikolla todella vähän lenkillä vastaan ja olenkin miettinyt, miten he ovat koirineen pärjäneet jos eivät ole samalla tavalla päässeet lenkille. Casper ainakin "vaati" että on päästävä liikkeelle.. Vaatiminen ilmenee silmiin katsomalla ja hellällä tassun "raapaisulla" polvea vasten... Tänään kuitenkin tuli vastaamme kaksi sakua, joita jo etäältä kävellyttäjä alkoi komentamaan olemaan aloillaan ja ryntäilemättä. Casper ei suoraan sanottuna kiinnittänyt heihin mitään huomiota, katsahti ja jatkoi vaan matkaa sanoessani "mennään eteenpäin"... Voihan tietysti olla ettei nuo sakemannit tänään kiinnostaneet todellakaan , mutta aiemmilla kerroilla mielihalua heitä kohtaan on kyllä ilmennyt huomattavasti.... niinpä vaan mielessäni totesin ja Casperia ääneen kiitin, kuinka hyvin onnistuu...

Sisääntulossa on pidetty se sääntö, että Casper tulee viimeisenä sisään. Tuota sääntöä Casper on kyseenalaistanut muutaman kerran ja yrittänyt rynnätä ensin samaanaikaan,mutta samassa edelle eteisessä.. Tänään tuokin kuin suoraan "mallikirjasta", Casper istui rapun viereen odottamaan kunnes olin astunut eteiseen ja sitten perässä sisälle kutsusta!

Saattaahan uusi päivä tuoda tullessaan  taas sen auktoriteettia kokeilevan Casperin ... Voi kuitenki sanoa, että tämä oli esimerkillinen päivä mielestäni helppoluontoisen Casperin elämässä vieläkin tottelevaisemmaksi koiraksi! :)

                                                                       

Ratiritiralla-tuli talvi halla

Mittari näyttää -12 astetta, joten aika purevalta äkkisestään tuntui ainakin minusta tuo keli. Casper kyllä nauttii vapaana juoksemisesta Artun kanssa ja mikä kiitorata jäälle onkaan tullut! Muutama sentti lunta jään pinnalla niin tassutkin mukavasti pitää vauhdin hurmassa ja kaarroksissa! :) Jää ei kuitenkaa vielä mitenkään tasaisen vahvaa ole, noin 15 senttiä parhaimmillaan. Kuitenkin jää lohkeillut ja halkeamista työntää vettä jäälle. Siinä ne sitten tassut kastui ja hetkessä lumi jäätyi kiinni... :/  Piisamin jäljen kiinnostivat rantaheinikon suojissa ja niitä oli mukava seurata vähän aikaa - siis huom: VÄHÄN aikaa. Ei malttanut, kun juokseminen oli paljon kivempaa ja varsinkin Artun hännässä roikkuminen ja muutenkin Artun härnääminen kisailemaan yhdessä...

Huomaathan varsinkin vasemassa kuvassa Casperin sisäisen pimeän puolen tulevan esiin... ;) jopa hampaat näkyy kun yrittää kovistella toiselle, mutta sitten oikean puolen kuvassa ilme " en ole tekemässä yhtään mitään.."

Tunnin verran kirmailtuamme, siis koirien kirmailtua , puri pakkanen jo sen verran koirien kuurapartaa ja omia poskiani, että lämmin sisätila alkoi tuntua meistä kaikista ihan mukavalle vaihtoehdolle. Ja olihan jo ansaittujen päiväunienkin aika.... :)

Casperin brunssi

Casperille -ja samalla minullekin-on tullut tässä syksyn aikana tavaksi syödä niin sanotusti brunssiaamiainen - tämä aamupalan ja lounaan sekoitus... :) Ei maistu ruoka kummallekaan heti ylösnoustessamme, vaan ensin aamulenkin (yleensä noin 3-4 kilometriä) jälkeen vasta syömme ateriamme. Tänään Casperia odottikin oikea jättiherkku, sulatettu lihaisa luu! Casper ei missään nimessä iske ruokaansa koskaan kiinni kuin sika limppuun, joten tämäkin herkku sai ensin aikaan riemun pomppimiset ja kysyvät katseet "todellako tämä on minulle?" Ja sitten vasta maistelun kautta matolle :/ ja herkuttelemaan.... Tuo matolle luun kantaminen on vähän huono tapa, mutta siitä Casper ei sitä kantele syömisen aikaan, joten kohta sen kohdan voi puhdistaa kylmällä vedellä, ettei ala veri haisemaan koko huushollissa. Sottaista, mutta Casperista ah-niin hyvää!!!

                                                                            

Tänään, koska kuppiruokaa ei tullut, annoin vielä lihan päälle "mausteeksi" Nutrolin ravintoöljyä 1tl:n pitämään turkin kauniina ja tassut pehmoisina...

Olen käyttänyt tuota Nutrolinia pari-kolme kuukautta- en osaa sanoa, onko sillä oikeasti ollut turkin laatuun merkitystä, mutta ei haittaakaan. Ja kun se Casperille maistuu - toisin kuin velipoika Artulle- olen sitä joka päivä käyttänyt. Arttu kyllä jättää ruoan syömättä, jos ei anna suoraan johonkin makupalaan sitä öljyä.

Tuolla aamulenkillä Casper teki taas yhden "tempauksen", jolla oli kuitenkin jotkuinkin onnellinen loppu. Loppumatkasta vastaamme tuli uros espanjanvesikoira, jonka kanssa Casper olisi halunnu alkaa leikkimään. Tuo toinen koira kuitenkin oli melkoinen räksyttäjä ja Casper oli innostuneen varovainen eikä leikkiä sitten päässyt syntymäänkään. Jatkoimme matkaa ja aivan selvästi Casper "otti hajut" siitä vastaantulleesta koirasta ja lähti vauhdilla jatkamaan matkaa menosuuntaamme. Hetki vain ja Casper oli hävinnyt mutkan taakse. Oletin, että kohta se juoksee luokseni takaisin, niinkuin yleensä tekee, jos ja kun jään jälkeen hänen vauhdissaan. Vaan eipä Casperia näkynyt ei kuulunut, vaikka aloin jo vihellelläkin.... Kerkesin siinä noin viidessä minuutissa käydä kaikki auton alle juoksemiset ja muut läpi... olin myös vähän vihastunut, sillä taasko se umpikorvaisuus tuli esille... Lähdin kävelemään autolle päin samalla huudellen ja vihelellen... ei mitään! Vaan, kun yhden mutkan jälkeen näkyi levikkeellä oleva autoni, Casper istui sen vieressä minua odottamassa!! Hoihkaisin taas Casperia ja silloin sitä koiran riemua!! Kuin minä olisin ollut kadoksissa kauan aikaa....! Tehtiin vaikka minkälaista temppua ja osaamisjuttua - "minä olen tässä,minä olen tässä , sinä tulit viimein"-tyyliin... Jäin vain miettimään, miten minun olisi pitäny "nuhdella" Casperi kuulemattomuudesta?? Avasin vain auton oven ja Casper loikkasi innolla sisään -ja kiitin siitä!  Kuva on otettu aiemmin syksyllä, mutta aivan hyvin olisi voinut olla myös tältä aamulta :)