Mejä Nilsiä & Joensuu Kv

Kuvat, jotka tässä päivityksessä näkyvät, on ottanut Mariza Laakko ja hänen luvallaan ne tässä blogissa julkaisen.Paitsi viimeinen kuva, jonka olen ottanut itse rankan trimmauspäivän päätteeksi.. :)

Niin...ilmoitin Casperssonin ensimmäiseen -toivottavasti ei viimeiseen- Nilsiän mejäkokeeseen 19.5. Edellisenä päivänä piti tehdä jälki, jonka joku toinen kokeeseen tuleva koira sitten jäljestää. Vähän ihmettelin, kun minut laitettiin yksin tuntemattomaan maastoon jäljen tekoon...ei kuulema kaikille riittänyt pareja :O No, siellä ryteikössä sitten rämmin puoli iltaa ja viimein jälki oli piilomerkattu ja veretetty....kova homma, sanon minä.  Lauantaiaamuna oli kokoontuminen viimeistään klo 7 Lastukosken erämajalle, missä kokeeseen tulevat saivat aamupalan halutessaan. Tuomarina toiminut Heikki Ryynänen piti alkupuheen ja koirille tehtiin laukaisunsieto testi. Kaikkihan sen läpäisi ja siitä sitten metsään. Onneksi meillä oli jälki numero 1 ja pääsimme sen enempiä jännittämisiä ensimmäisenä matkaan....
Siellä sitten painelin Casperssonin jäljessä enemmän tai vähemmän puuskuttaen ja oikeasti tuntui etten jaksa kohta enää metriäkään, sellaista vauhtia pikkumies jälkeä paineli menemään....olisin kuulema voinut -tai pitänyt- vähän jarrutella menoa, mutta kiva tietää sitten kun jälki on jo kuljettu.... Minä kuvittelin,että Casper lähtee alun enemmän innokkaasti kuin älykkäästi ja hyytyy sitten loppuun, vaan toisin kävi. Casper lähti rauhallisesti ja "merkkaili" muutamaan otteeseen milloin risukasaa, milloin mustikanvarpua ja kohta kyykistyi sitten aamutarpeilleen ;D - matkaa oli ehkä kuljettu 20-30 metriä :D Vaan kun suoli oli tyhjennetty pois painamasta, sitten lähdettiin.... Hienosti kulmat ja matka jatkui toiseen suuntaan sen enempiä miettimättä...minä puuskuttaen perässä. Ennen toista kulmaa vierestä pyrähti lintu lentoon ja ennätin vain ajatella "voi ei", kun Casper suuntasi kulkunsa suoraan lentoonlähtö kohtaan ja alkoi etsiä, että minne se lintu nyt meni.... siinä siis ensimmäinen hukka. No, takaisin jäljelle ja vauhti kiihtyi, häntä heilui ja päättäväinen koiruus meni toiselle kulmalle ja suoraan siitä taas jälkeä myöten kohti kaatoa....niin, se kaato sitten tuli vastaan ja minä olin vähällä kompastua koko hirvensorkkaan siinä vauhdissa, millä Caspersson paineli jäljen tekijän merkitsemää suuntaa tielle asti! Siellä Casper pysähtyi, kääntyi minuun päin, häntä heilui ja sen silmät "loistivat" kuin sanoen" mamma, näinkö tämä homma piti tehdä?Enkö ollu loistava?" :O  Meidät kutsuttiin vielä sinne sorkalle ja sitten vasta Casper hoksasi että tässä se nyt sitten oli se mitä piti tällä kertaa etsiä...kokemattomuutta ja ei olla koskaan sillä sorkalla harjoiteltu tai todellisuudessa ei olla harjoiteltu pitkään pitkään aikaan muuten kuin tuolla maastossa vain taivallettu... Tuomari sanoi heti sen jälkeen että täydellinen suoritus, mutta tuli vain kaksi pientä virhettä. Oppaanakin ollut mieshenkilö kehui Casperssonia kuinka täydellisen tarkasti jäljen päällä meni koko ajan...niin todellakin - koko ajan... :P  Molemmat minua lohduttelivat ja sanoivat ettei kannata luovuttaa, harjoitusta vähän vain siihen kaadon ymmärtämiseen ja koira on täydellinen! Niinpä sitten kokeen lopouttua saimme sen sorkan harjoituskappaleeksi. Unohdin sen sitten maalle pakkaseen, joten siellä se odottaa kun "lomalle" pääsemme... :)
Pisteitä Casper sai 36/50, joka olisi hyvä AVO2 tulos,mutta kun se paineli mitään tietämättä kaadon ohi eikä palannut oma-aloitteisesti etsimään kaatoa uudelleen, siitä osiosta tuli 0 ja koko suoritus näin ollen AVO 0. Väsynyt, tyyväinen mutta kuitenkin pettynyt olo sen jälkeen oli, en voi kieltää...
Kirjallisen arvion Casper sai jäljestyksestään seuraavanlaisen:
" Hyvä, rauhallinen aloitus jatkuu sopivanvauhtisena, maavainuisena etenemisenä radan loppuun asti. Makaukset ja kulmat selvitti erinomaisesti. Vähän ennen toisen osuuden loppua puron takaa lähtenyt teeri vie koiran aina hukalle asti. Kaadon ohittaa puolen metrin päästä ja jatkaa jäljentekijän jälkiä tielle, jolloin tuomari keskeytti kokeen."
Huomionarvoista kokeessa oli myös se, että järjestäjä Itä-Suomen spanielikerho ja osallistumisessa etusijalla jäsenet  - kyseisen kerhon jäseniä kuudesta koirasta 2 ja 4 muuta olivat mäyräkoiria, kultainen noutaja ja manchesterinterrieri. Heräsi kysymys,missä ovat itä-suomen jäljestävät spanielit??  Vai onko niin, että lajin rankkuuden takia, se karsii tulemaan kokeisiin...vai joku muu syy -mene ja tiedä...

Viime sunnuntaina- 27.5.2012- Casperssonin matka suuntautui sitten Joensuun kansainväliseen näyttelyyn, missä tuomarina oli itävaltalais cockerispesialisti Maria-Luise Doppelreiter. Päivä oli lämmin ja mehut pois vievä eikä meidän keskittyminen ollut varmaankaan edes 70 prosentin tasoa kun kehään mentiin :O  Casper oli bongannut maasta jonkun todella mielenkiitoisen hajun ja se kiinnosti paljon enemmän kuin pöydällä oleminen tai nätisti kehässä liikkuminen...
Specialistilta Casper sai tällaisen arvostelun:
" Strong masculine dog. Could be a bit higheer on legs. Good head. Would like better eye set. Strong body. Nice angulation. Good movement."
"Vahva maskuliininen koira. Voisi olla vähän korkeampi raajainen. Hyvä pää. Haluaisin paremman silmien sijainnin/asennon/kiinnityksen. Vahva runko. Kivat kulmaukset. Hyvä liike."
En oikein ymmärtänyt tuota silmien sijaintia, missä hän olisi niiden halunnut sitten olevan...enkä saanut siihen vastausta. No, matalahan Casper on, mutta mittasuhteiltaan kyllä yhtä pitkä kuin korkea... linja jäi vähän epäselväksi, sillä ROP ja VSP eivät olleet mitenkään erityisen kookkaita koiria... Rotunsa parhaaksi valittu "Manny" Haradwater my valentine on kyllä vahva ja maskuliininen mutta ei mitenkään kookas koira, kaunis kyllä...  No, kaikesta epämääräisestä sanallisesta arviosta huolimatta Casper oli ERI AVK3 SA.  Paras uros kehässä, missä oli 10 urosta, olimme joukossa "kiitos ja näkemiin" - jälleen kerran... :P Cockereitahan oli yhteensä 38 -2 pentua 20 urosta ja 16 narttua. Oli ensimmäinen kerta meidän "uralla" kun narttuja oli vähemmän kuin uroksia. Avoimessa luokassa oli 6 urosta.

Takki on tyhjä ja seuraavat näyttelyt on sitten vasta elokuun alussa Kuopiossa ja sen jälkeen mietin harkiten, että jaksanko enää näyttelyihin Casperia laittaa vai keskitymmekö oikeasti tuohon jälkitouhuun ja "oikeisiin" töihin... kyllä se sorsa- ja lintumetsä mielessä jo siintää... :)

Mikkeli Rn

Kuvia on tullut otettua viimeaikoina tosi vähän, joten tämän päivän näyttelyistäkään ei sitten sen enempää virallista kuin epävirallistakaan kuvaa ole saatavilla. Tuo yllä oleva kuva on otettu  trimmauksen jälkeen noin viikko sitten ja Casperin ilme kyllä kertoo, mitä mieltä sekin nykyään on kameran räpsyttelystä... :)

Tänä aamuna sitten suunnattiin kuin suunnattiinkin matka kohti Mikkelin ryhmänäyttelyä,missä tuomarina toimi Paavo Mattila. Viikko sittenhän mulla oli sellainen tunne trimmauksen jälkeen, että saa jäädä käymättä koko touhu, siltä trimmi silloin silmääni näytti. No, viikkokin teki jos ei ihmeitä niin jotakin kuitenkin karvalle ja eilisen pesun ja sipsimisen jälkeen päätin että kyllä mennään jos ei vaan pikku-ukkoja tai -mummoja tule taivaan täydeltä :)

Cockereita oli ilmoittautunut kisaan 23, joista 1 pentu, 8 urosta ja 14 narttua. Näkemys Casperista tuomarilla oli seuraavanlainen:
" Erinomaiset mittasuhteet (omaava -sana puuttui) uros. Kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula, joka voisi liittyä lapoihin vieläkin sulavammin. Erittäin hyvä runko ja takaosa. Aavistuksen suora edestä. Erittäin hyvä suora karva. Hyvät liikkeet. Miellyttävä luonne." ERI KÄK1 Sa :)
Pöydällä tutkiminen oli nopein meidän "uralla" kohdattu...en kunnolla ollut saanut koiraa seisomaan, kun pyysi jo pois ja esittämän liikkeet. Sitten kyllä saatiin seistä tovi ennenkuin "tuomio" kuultiin ja Casper teki myös ensimmäisen kerran sen että siinä vaiheessa halusi painaa pyllyn maahan, mutta nätisti asettui kyllä  heti uudelleen... :)  Sa:n saaneita uroksia oli 6 ja meidän kohtalo oli olla se rajatapaus, eli ei mahduttu ihan neljän parhaan joukkoon....ellei sitten ymmärretty väärin tuomarin tarkoitusta siirtyä jonossa eteenpäin kaksi paikkaa....minä kun siirrtyin vain yhden paikan.... tuomari nimittäin katsoi minuun pitkään lopussa kuin sanoakseen jotain,mutta ei sanonut kuitenkaan... Että menikö minun ymmärtämättömyyteen sitten PU4-sija, mene ja tiedä.... ? Kysyin kyllä tuomarilta että tähänkö tarkoitit meidän siirtyvän kun paikkaa vaihdettiin eteenpäin, mutta hän ei kuullut kysymystäni vaan käveli pois päin.... tästä vähän jäi mystinen käsitys.... :O No, olipa tuo nyt sitten PU4 tai ei, olen TYYTYVÄINEN Casperin esitykseen neljän kuukauden jälkeen.

Se, minkä olen huomannut jo aiemminkin, missä nykyään tarvittaisiin harjoitusta kun olisi vain se "tuntematon" harjoituskaveri -nimittäin vieraan koiran perässä ympyrää juoksu.... tahtoo vetää ja mieluummin kun pääsisi edelle, olisi se Casperssonin mielestä aina parempi... :/ ja minä yritän toppuutella niin voi vaan kuvitella miltä se "liinat kiinni" meno siinä vaiheessa näyttää.... :/  Velipoika Artun kanssa on muutaman kerran harjoiteltu,mutta kun se on tuttu koira, ei se tee sitä....

Muuta ihmeellistä meidän elämään ei suuremmin kuulu.....Tai onhan se tietysti aika suuri juttu mulle ja Casperille kun parin päivän päästä startataan ensimmäiseen jälkikokeeseen Nilsiän maastoihin. Mulla vain tunne, että alussa siinä mammaa viedään narussa että risukot ruskaa ja sitten lopussa haahuilee molemmat että eikö tämä jo lopu....mutta aika näyttää. Hajuaisti pikkumiehellä ainakin toimii se on nähty, mutta se pitkäjännitteisyys tuolle matkalle, se on täysi arvoitus.... :O Mainittakoon, että Casper löysi eilen aamulenkillä pusikon keskeltä haavakkojäniksen -sitten kun se, Casperin pyöriessä että missä ihmeessä se luuraa, otti yhden loikan eteenpäin. Ja sitä jäniksen suoraa HUUTOA kun Casper meni siihen kiinni, ei ottanut suullaan vain kuononsa. Ja Casperin korvat oli samantien ihan jossain muualla, että niskasta nostaen sain siitä jäniksen iholta sen pois. Kehuin kyllä kovasti pikkumiestä hienosta löydöstä! Luultavasti auton alle tuossa 23:lla jäänyt se jänis, kun takajalat oli poikki ja lihat näkyi toisesta koivesta :/  Lähitalon pihassa olleelle miehelle sanoin, että voitteko käydä päästämässä jäniksen päiviltään tuosta 50 metrin päästä ja sinne hän lähti sitten toimintoa tekemään ja kitumasta toisen päästäen.
Jäniksestähän en tietenkään tajunnut kuvaa ottaa ja mitä siinä kituvassa raukassa kuvaamista nyt olisi ollutkaan, mutta alla olevassa kuvassa Casper-metrikieli "onnettomuuspaikan" tietämillä...ja siinähän tuota tämänhetken trimmiäkin vähän näkyy...