Taipparit Mikkelissä

Tämä päivä alkoi jo ihan kukonlaulun aikaan. Kello oli soimassa 5.00 ja matkaan kohti Mikkeliä lähdimme jo ennen aamukuutta. Hiljaisia laitakaupungin katuja ajellessa en vielä oikein uskonut mitä päivä toisi tullessaan. Toivoin, mutta samalla jännitin sisimmässäni Casperin noutovarmuutta ja -halukkuutta. Se kun on ollut innokasta,mutta välillä myös hyvin savolaismaista "suatanpa hakee tai suatanpa olla hakematakkii" -tyyliin.. :)

Mikkeliin Rämälän majalle kokoontui taipumustaan kokeilemaan 20 spanielirotuista koiraa - rotukirjo: cockerit, walesit, enkut, irkut ja kookeirhondie (vai miten se nyt kirjoitetaan :O ) . Tuomareina toimi Harry Wilkman ja Taru Kalkkila. Ensinmainittu toimi myös ylituomarina.
Koe alkoi ensin jakautumalla kahteen 10 koiran porukkaan. Meidän numeroksi tuli 6 ja näin ollen tuomariksemme tuli Harry Wilkman, joka ensimmäiseksi kirjasi tietoja papereihinsa ylös siinä samalla kun tarkkaili koirien käyttäytymistä. Casperia lähemmässä tutustumisessa kiinnosti paljon enemmän jonkun toisen koiran merkkausjälki maassa kuin tuomarin tekemät kontaktiyritykset... :P - mutta sitten myöhemmässä vaiheessa koetta tuomarikin kyllä kontaktin Casperiin sain :) Siitä jatkoimme jäljestystehtävään,minkä aikana valtasi epävarmuus, olemmeko edes oikeassa paikassa odottamassa vuoroamme,mutta odottavan pitkä aika palkittiin luoksetulohuudoilla ja jäljestys voisi alkaa. Casper kyllä ilmoitti, että nyt on jotain ihan vierasta porukkaa ja ns. puputyttöä (naishenkilö, joka toimi laahausjäljen tekijänä kanilla ja ampujana) haukkui aika terävästi...mutta nuuhkaisu lähempää ja asia sillä selvä. Tuomaria Casper lähestyi hillitysti tai jo maastoon pääsyä intoa uhkuen...ja sitä intoa Casper sitten uhkui seuraavat 120 metriä! :) Oli siinä mammalla tekemistä että matkassa pysyin... :D  Loistava työskentely mielestäni ja olin jo siinä vaiheessa todella ylpeä pikku-miehestä :)
Sitten tuli se haku ja laukaus-osio...oli kuulema melkoista ryteikköä ja ihmisenkorkuista heinikkoa ja metsäkoneen uurtamaa uraa....olin varma että taas mammaa viedään... no, olihan se ryteikköä,mutta olen pahempaakin maastoa joutunut liikkumaan. Casper vapaaksi päästyään ei oikein "hiffannut" mielestäni että mitä tässä pitää taas tehdä..."etsi"-komennosta työnsi kuonoa suurinpiirtein jalkojeni juuressa vähän ristiin rastiin mennen ja minulta kuin kysyen, "mitä täältä niinkuin pitäis löytäää?, lintuko? " :P  Ajattelin, että voi ei...Casper oli mennä läheiselle tielle ja jouduin kutsumaan, että tänne päin...sitten Casper teki takaoikealle kaartuvan lenkin ja tuli suoraan takaani mennen vierestäni ohi ja onneksi kuin etsien, että missä se lintu nyt oikein on, kun sitä pitää muka etsiä... tuli laukaus ja Casperin ilme ja olemus: olisipa minulla ollut silloin videokamera käytössä - Casper tutkii viiden metrin päässä saniaspuskassa jotain ja "vips" kurottaa kaulaansa pitkäksi ja taas kuin minulta kysyen" mamma, mikä se pamaus oli, mitä nyt?" Pyysin, että etsi mihin putosi...ja sitten alkoi etsiminen ja nuuhkuttaminen, että törinä vain kuonosta kuului...kuonon painuessa maahan. :))  Kun olimme pääsemässä siitä ryteiköstä avarammalle maastolle, tuomari pyysi kytkemään ja kutsumaan koiran luokseni....ja eihän Casper ollut kuulevinaankaan, kun nyt päästiin vasta juuri vauhtiin. Jouduin puhaltamaan pari-kolme kertaa peräkkäin pilliin, ennenkuin sain katsekontaktin ja Casperin luokseni. Oletin, että pipariksi meni tämä osio...
Enää oli vuorossa se "saatanpa hakea tai saatanpa olla hakemattakin" vesinouto-osio. Casperilla (ja kaikilla muillakin ryhmäläisillä) oli kyllä todella kuuma ja alkoi olla puhtikin vähenemässä. Veden ja rannantuoksu kuitenkin sai Casperiin vipinää ja suorastaan malttamattomana odotti, miksei jo mennä sinne uimaan... :) Tuli meidän vuoro ja laskin Casperin irti...Casper otti ja lähti pois päin rantaviivalta.... :O minä että takaisin, hei tänne nyt...mutta Casper olikin merkkauspissillä ja se piti tehdä hartaasti kummallakin puolella :DD  Tuomariakin hymyilytti ja mainitsi että kyllähän se on ensin merkki jätettävä... ja siitä Casper ns. marssi veteen ja aikailematta ui noutaen ihanaiselta Iisalta saadun riistapukin rantaa kohti....kunnes jalat yletti pohjaan ja pukki "plops" tipahti pikku-miehen suusta veteen ://  Ja olipa siinä ja siinä että sain sen otettua kuivin jaloin pois, sillä Casper seista napitti siinä odottaen "lisää" -katseella :) Kun pukki oli kuivalla maalla, alkoi Casperin houkuttelu pois vedestä- onneksi oli panta kaulassa ja sain siitä otteen ja vetäisin koiran maihin... Jos Casper olisi pikkulapsi se varmasti olisi puhjennut sydäntäsärkevään itkuun "mamma, en halua vielä lähteä, haluan uida...! " Katse oli surkea ja pettynyt vaikka kuinka kehuin hienosta noudosta....lupaus että kotona sitten uidaan lisää ja useamman kerran sai Casperssonin juoksujalkaa tulemaan mukanani parkkipaikalle, missä seuraava jo odotti vuoroaan päästä kokeeseen. :) 
Sitten alkoi pitkä ja piinava odotus tulosten julkistamisesta...ja vihdoin ja viimein sekin odotus palkittiin. Olin vielä ennen Casperin tuloksen lukemista aivan varma SPA 0:sta ja juuri sen haku+laukaus osion vuoksi. Mutta kuinkas kävikään ;))

" Reipas esiintyjä, tutustuu hyvin muihin" -hyväksytty (sosiaalinen käyttäytyminen)
" Hyvä, reipas, tosi innokas, tehokas. Maavainu, laukauksesta tehostuu. Mallikasta hakua." -hyväksytty .(haku ja laukaus)
 Ja se,mikä tässä haku+laukaus osiossa lämmitti erityisesti mieltä oli tuomarin sanat kutakuinkin näin: "taisi olla ainut koira, jolta näimme sitä mitä pitikin" :) <3
" Hyvin reippaasti etenevä, tarkasti jäljen päällä. Kaato kiinnostaa. Kannattaa testata jäljestystä" (jäljestys)
" Halukas uimaan. Noutaa ja luovuttaa pukin" (vesityö)
" Hyvä" (tottelevaisuus)
" Hyvin toimiva pari" (yhteistyö ja yleisvaikutelma)
Kokanaisarvostelu: HYVÄKSYTTY

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että mitkään näyttelytittelit ei tule vähään aikaan menemään tuon SPA1:n edelle.. vaikka nälkä kasvaa syödessä ja haaveissa "enää" ne 3 sertiä...  Tai Mejä:n 5 ykköstä... ;DD
Kaikenkaikkiaan pitkä ja rankka päivä takana ja väsynyt mutta onnellinen "hyvin toimiva pari" jatkaa samaa tapahtumarikasta elämää päivä kerrallaan tästä eteenkinpäin :)
Kuoharin "virkaa" toimitti huoneenlämpöinen cocis ja sisäfilepihviä korvasi eineslihapulla...."lurps"... :))