Casperin elämä on vaihtelevasti rauhallista oleilua ja kiltteyden perikuvana olemista, välillä taas vauhtia riittäisi muillekin ja sitä "ilkikurisuutta"... ;/ On kuin pieni lapsi!! Mitäs se ihmisen iässä koiran 11 kuukautta tekeekään...?Casperin tämäkin päivä alkoi vauhdikkaasti ja vähän vaarallisella tilanteella lenkkireissulla. Mukavaa lenkillä oli se, että vastaan tuli koirakaverit rotwailer-Roki ja sekarotu-Cindy. Niiden kanssa oli mukava vaihtaa hajut ja vähän temmeltää ennenkuin taas muut ihanat hajut sai kiinnotuksen siirtymään eteenpäin. Eikä paljon kannattanut aamulla taas jäädä paikalleen seisoksimaankaan, sillä mittari näytti ainakin -20. Ja miten kylmältä se taas tuntuikaan...hur.... Niinpä suuntasimme valmiille tehdyille poluille metsälenkille. Vauhtia riitti heti irti päästyä, mutta hyvin jäi odottamaan ja katsomaan,minne päin jatketaan matkaa...
Polku kuitenkin tuli minullekin yllätyksenä melkein heti takaisin tielle, kun ei pakkasen takia lähdetty pidemmälle kierrokselle johtavaa polkua pitkin. Casper pysähtyi penkalle, katsoi minuun..huudahdin "odota"-käskyn. Casper kuitenkin säntäsi heti eteenpäin ja suoraan tielle ja tien yli kahden koiran luokse. Linja-auto joutui odottamaan pysäkillä ennenkuin jatkoi matkaansa minun syöksyttyä Casperin perässä myös tien yli. Onneksi ei tullut muita autoja!! Olin varmaan sen kuuloinen ja näköinen päästellessäni ärräpäitä keskellä tietä, että joku tarkkakorvainen "huolehtija" kohta kirjoittaa paikallislehteen, kuinka koiria ulkoilutetaan tällä puolen kaupunkia.... :/
Kuitenkin voi sanoa loppu hyvin kaikki hyvin ja Casper tuli kiltisti vierellä hihnassa loppumatkan - kuten tavallisestikin. Luultavasti viikon aikana oli tullut niin paljon uusia hajuja reitille ja "vapaa" maalaiselämä vähän jäi päälle...tästä on hyvä taas palautua kaupunki elämään ja siihen että "muitakin on liikkeellä"... 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!