Kevät on tullut ja jäät lähteneet...ja niinpä Casper päätti aloittaa uimakauden. Alkuhuuman tuohon mieleseen vesielementtiin toi jo viikko aiemmin pellolle kerääntynyt kevättulvavesi, missä uiskenteli joutsenia ja lokkeja. Nehän oli aivan pakko käydä ajamassa sieltä lentoon ja tehdä selvästi onnellisena ja suoritukseensa tyytyväisenä ristiin rastiin uintia :) ja sitä hajua kun sieltä sitten mamman luo saavuttiin... :/ No, suihkuun vaan ja taas oli puhdas turkki :) Nyt sitten ihan virallinen uimakausi alkoi perjantaina Taipaleen kanavassa omaksi ilokseen...sinne se pikkumies asteli päättäväisin askelin veteen, oliko kylmää vai mitä,mutta katsoi minuun kuin kysyen" voinko oikeasti mennä?" ja sitten vain kiekka uintia ja jääden odottamaan että "hei, tästähän puuttuu jotain - noudettava...eikö sulla,mamma, ole mitään mitä voisin noutaa...se olis niin kivaa...." :) No, siihen hätään ei mitään ollut saatavilla, mutta hauskaa silti näytti olevan. Kamera jäi silloin kotiin ja harmitti vietävästi.. Omakin uimakausi kun melkein sitten Pitkälänniemen juuressa alkoi, kun mulahdin liukkaalta rantakiveltä jääkylmään veteen säärtämyöten, ottaessani Casperin vesirajaan noutamaa keppiä... :O Onneksi oli lämmin ilta, että sai kuivatella Casper ja emäntä märkiä jalkojaan auringossa ;D -No, eilen sitten oli kamera mukana ja kuvia sai talteen muuallekin kuin kännykän huonolaatuiseen muistiin... ja kuten kuva kertoo: kepin nouto vedestä on Casperille helppo juttu... :) - Vesi on todella kylmää ja kirkasta,mutta tuossa kohden tosi äkisti syvenevää ettei tarvitse metritolkulla ensin kahlailla...näin keväällä ainakaan. Pikku hiljaa kun vesi lämpenee, on alettava taas pidentämään uintimatkaa ja noutamista kauempaa kuin 5 metriä :)
No, koska kevättä kuitenkin vielä mennään, eletään sitä kevään ihmeellistä aikaa.... Lämmintä on reilut 15 astetta, puut ovat puhkeamassa lehteen, uimakausi aloitettu; toisaalla on vielä korkeana nietoksena muistutuksena , ettei talvi ole vielä kokonaan ohi, melkoinen lumimassa. Ja voi sitä riemua... kuin se lumi olisikin kuitenkin se maailman ihanin asia Casperin mielestä :))
Menimme harjoittelemaan pallon noutoa läheiselle kentälle.... "jee, heitä mamma jo se pallo", odotti Casper ihan sanan mukaisesti kieli pitkällä :D Ja eikun noutoon "hae"-käskyllä,mutta sitten kuin kaiken oppimansa unohtaen syöksyy päätä pahkaa sen pallonsa kanssa lumivuorelle ja leikkimään lumileikkejään :O Siinä minulla noutaja!... Ihan suotta sai sanoa, että hae se pallo....katsoi minua pitäen täysin tyhmänä " no, siinähän se on..ota jos tarvitset...minä leikin nyt vielä täällä lumella kun kerran sitä löytyi..." :O Aikansa pyörittyään ja maisteltuaan tuota ihanaa lunta, otti pallon ja toi sen sitten minulle ja oli kuin "no, tässä se nyt on, kiitokset, mamma, kiitos.." :P No, kyllä se sitten onnistui ilman temppujakin, se pallon nouto.
Perjantaina uinnin lisäksi Casper jäljitti ensin melkein nenän edestä loikannutta jänistä ja lopuksi vielä linnut ajettiin Pitkälänniemen pellolta lentoon täyttä vauhtia - todella mallikaasti! :) että olin ylpeä tuosta energisestä mutta silti rauhallisesta pikku "miehestäni" :) <3
Jänis todellakin lähti melkein nenämme edestä liikkeelle eikä Casper sitä ensin kaikkien muiden hajujen haistelulta edes tajunnut...no, kyllä se vainu toimii...ja sitten vietiin koiraa vesakko ryskyen..jänis vain oli mennyt jo menojaan :P Varttitunnin verran annoin kiertää suurinpiirtein samaa ympyrää koiran ennenkuin kutsuin sen luokseni pillillä ja pysähdyskomennolla ennenkuin jatkettiin taas matkaa. Kyllä olisi kova into vieläkin ollut metsään, mutta tosi asiassa se jänis kyllä pyöräytti Casperin ympyrään ihan 6-0..
Pitkälänniemen pellolla sitten oli lintuja harakoista rastaisiin, jotka saivat nyt kelvata parempien lintujen puutteessa :) Vauhti oli silti ihailtavaa ja huomasinkin ajattelevani, että tokko enää koskaan saan omakseni yhtä ihanaa otusta kuin oma Caspersson ... siinä oli niin vielä sitä pentumaistakin elämän nautintoa, jonka toivon kyllä tuossa pikkumiehessä pysyvän vielä vuosia vuosia eteenpäin :) En voi muuta sanoa taas kuin iso kiitos, Jaana, tuosta ihanasta koiruudesta! - eikä tietysti yhtään huono osa ole Elisallakaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!