Tänään ollut leppoisa päivä nauttien taas lämmittävästä kevättalven auringosta. Verraten eiliseen lenkkeilyyn, ei ollut tänään tietoakaan vetämisestä ja "tottelemattomuudesta". :) Eilen käsittääkseni Casperia ja minua tuli vastaan juoksussa oleva westie, tai toinen niistä ainakin. Ainakin sen vastaantulon jälkeen Casperin pasmat meni ihan sekaisin ja uikutuksesta ja höntyilystä suupielet kuolaa valuen, taivaltaen näkemättä ja kuulematta minua ollenkaan, voisi näin päätellä.. :/ Ja kun vähän tilanne rauhoittui loppumatkasta, eikö se koirakaksikko tullut vielä kerran vastaan.... ! Ajattelinkin jo, että juoksuiset nartut pitäisi pitää "kotiarestissa"... :/
Niinpä aamulla ajattelin, että pillillä kutsumisen opettelu voisi kunnolla alkaa... Ostin sen kutsupillin jo syksyllä, mutta sen opettaminen sitten vaan jäi. Vihellyykseen Casper kyllä tulee lähes 99 %:n varmuudella - mutta minun vihellystaito on välillä niin ja näin ;/ - joskus kuuluu vaan pieni pihaus ja varmasti just silloin kun sen pitäisi kuulua kirkkaasti... No, pilli esille ja testipuhallus... Casper ei reakoinut millään tavalla! Niinpä tietysti, ajattelin. Uusi puhallus ja herkku esille... Nyt Casper nosti katseen ja sain merkillä tulemaan luokse... ja uudelleen pari- kolme kertaa. Nyt Casper alkoi päästä juonesta kiinni! :) Sitten menin toiseen huoneeseen, Casper sipsutteli tapansa mukaan perässä :( - Casper takaisin lähtöpisteeseen ja pyysin odottamaan, sitten itse toiseen huoneeseen ja puhallus pilliin, vähän epävarman oloinen Casper sipsutteli luokseni. Isot kehut ja herkku! Ja sitä hännän heilutusta...! :) Tätä pari kolme kertaa ja Casper tuli kerta kerralta reippaammin pillin kuultuaan.! Eli ensimmäinen vaihe pillikutsusta päästy juonelle! :)
Intoa olisi Casperilla riittänyt vielä jatkaa, mutta muistelen jostain lukeneeni että mieluummin lopettaa opetustuokio onnistuneeseen suoritukseen pian kuin siihen ettei koiraa enää kiinnosta koko touhu.. jää se oppimisen into ja odotus seuraavasta kerrasta. Eli tästä se jatkuu. Saa nähdä, missä vaiheessa siirrytään harjoituksissa ulos.
Casperin seuraava näyttely on parin viikon päästä Korpilahdella. Olen yrittäny opetella seisottamaan Casperia edestäpäin katsoen suorassa linjassa. Sivulta päin katsoen mielestäni Casper seisoo hyvin ja ryhdikkäästi, mutta kuitenkin samalla minuun päin nojaten. :( Ja miltä se näyttää edestä päin...huh huh... pöydällä saa korjattua ihan hyvin, pitää pään ryhdikkäästi. Mutta se sama lattiatasolla - voi ei!! Siinpä kokeiltiin eilen illalla vaikka millä tyylillä ja vaikutti jo siltä että kohta Casper hermostuu toistojen toistoon... sitten viimein edes sinnepäin sain sen seisomaan suorassa kampeamatta päätään kättäni vasten - kiitospala ja lopetus siltä kertaa. Päivällä sitten tehtiin sitten uusi harjoitus - pöydällä "täydellisesti" ja lattiatasolla huomattavasti paremmin ja "vänkäämättä". :) Ja sitä riemua kun Casper sai kehukiitokset! :) Ja taas olisi halunnut uudelleen pöydälle seisomaan... :) Helppo olisi alla olevan kuvan katseeseen "heltyä", vaan huomenna taas uudelleen sitäkin hauskuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!