Sitten tänään kelien puolesta taas tällainen suojakeli. Ja sen vuoksi turkkia olisi ollut hyvä suojata vähän muualtakin kuin vaan korvista ja selän päältä. Siellähän se eteisen naulakossa lahkeellinen puku olisi ollut, mutta kuvittelin lähtiessä, ettei se nyt niin karseasti tartu tuo lumi kiinni... Eikä se ehkä kuitenkaan sitten NIIN karseasti tarttunut,mutta ilkeästi kuitenkin... :/ ei meistä kummastakaan ollut kiva, kun housukarvoissa roikkui mielettömät lumipallot ja minusta varsinkaan , kun osa niistä palloista oli vielä vähän kakanvärjäämät...
Ei Casperilla mitään ripulia ollut, mutta housukarvat vaan niin pitkät että sottaantuivat ;/
Takaisin tultua oli pakko tehdä se vannareissu -eli lämmitä vettä lasten pesuvannaan ja koira siihen seisomaan. Siinä sitten lämpimällä vedellä sulateltiin pahimmat pallot karvoista irti.
Eilen ostin kaupungista takunpoistajaraspin. Luulin alunperin sitä joksikin "humpuukiksi", mutta nyt ainakin osoittautui todella mainioksi kapineeksi. Alun vänkäämisen jälkeen, kun Casper luuli taas sen "kidutuksen" alkavan harjatessani haaroista, olimme luultavasti molemmat positiivisesti yllättyneitä sen toimivuudesta. Minua ei suututtanut se "repiminen" kammalla ja samaa ajatteli minun mielestä Casperkin! :) Oikeasti kun tuo kainaloiden ja pyllyn kampaaminen alkoi olla jo melkein "minä määrään edelleen"-toimintaa... Enkä tykännyt siitä yhtään sen enempää kuin Casperkaan! Mutta jospa tämä siistimissessio kokonaisuudessaan taas tästä sitten yhtä leppoisaksi muuttuu kuin oli ennen tuota jatkuvaa takkuuntumistakin...
Naapurissa pienet hirvikoiran pennut - serkut - kasvavat hurjaa vauhtia. Pienin Veli-Pontevaksi nimittämäni pentu on jo toinen silmä raollaan ja suhteessa tuon pennun paino on kasvanut eniten, vaikka edelleen pienin (kevyin n. 1000g) pentu pentueessa onkin. Mutta ei ainakaan missään nimessä "alakynnessä" oleva pentu :) Elpe-emo kyllä on edelleen huolehtivainen ja kääntää itsensä tai ainakin päänsä hyvin herkästi suojaamaan pentujaan, jos vähänkin vieraampi niitä aikoo koskettaa... Emon suojaisassa hoivassa pennut tyytyväisenä sitten makailevatkin vatsat pulleina! :)
Suojakelejä harmitellessa on vain toivottava, että saataisiin kunnon hankijaiset vielä ja pääsisi Casperin ja Artunkin kanssa tekemään taas erilaisia lenkkejä ympäristöön. Nyt kun nuo lenkit on vähän sitä, että kilometri pari tuonne ja samaa reittiä takaisin... :( ja minua ainakin sellainen pitemmän päälle turhauttaa. Vaikka edes pienen lenkin voi kiertää, on se mielekkäämpää ja koirillekin koko ajan uusia tuoksuja vastassa... Vaikka näkyi nuo kyllä Casperille kelpaavan tänään takaisin tullessa vaikka omat jäljet seurattavaksi kun muita ei töhkölumessa näkynyt. Tuoksutus oli kyllä kova, josko sieltä suojalumen alta joku muukin herkullinen tuoksu kuonoon kävisi... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!