Tämä päivä alkoi tavanomaisesti pissakäynnillä takapihalle ja kakkalenkillä.
D.A.P. on loppu ja ajattelin, että kyllähän poika sen verran yksin nyt osaa taas olla kun 7-luokkalaisen käyn heittämässä kouluun. Olihan Casper useita tunteja yksin kun olin töissä(olen nyt yksi laman kouriin joutuneista ja lomautettu toistaiseksi). No, kotiin tultuani vajaan puolen tunnin päästä, kuului pihalle asti haukkuminen. Casper ei muulloin hauku! Hyvä Terveys-lehti oli "luettu" ja kopan sisukset "tuuletettu". Ei aineellisia vahinkoja onneksi, mutta Casper EI halua olla YKSIN!
Yksi syy tähän mielestäni on muutaman viikon takainen hoitoreissu lemmikkihoitolaan. Siellä monta koiraa haukkui, räksytti ja ulvoi eroahdistustaan. Vaikka Casper oli Artun kanssa samassa huoneessa, on "kapseli" seurannut minua sen jälkeen kuin hai laivaa,aivan kuten ensimmäisten viikkojen aikana. Olenkin miettinyt, onko vaan ostettava edelleen sitä d.a.p:ia, se kun näyttää sitten rauhoittavan että pärjää ahdistumata "tuhojen" tekoon yksin jäätyään.
Tuohon eroahdistukseen olen huomannut yhden erikoisen piirteen. Jos otan Casperin mukaan autoon, siellä pikkuherra odottaa aivan kiltisti!
Nyt Casper on rauhoittunut jo leikinkin jälkeen ja "kuorsaa" tuossa jalkojeni juuressa! :)
Sitähän sanotaan että koira alkaa muistuttaa omistajaansa! :) tuo kuorsaus ainakin on meidän yhteinen juttu!
Huom! Casper ei ole blue roan tan - ruskea kuono on ihan oman työn tulosta kaivamisen ja luun peittelyn jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!