Yhdeksi uusimmista ja mieluisimmista järsittävistä Casperille on osoittautunut viime jouluna nuorimmalta pojaltani saama kookospähkinä :)
Eräänä iltana ihmettelin, että mikä on tuo epämääräinen kolina, joka lähtee Casperin "lelusta". A-haa, "Kapseli" oli siis tuonut takaisin sisälle suurena aarteenaan jo ulos heitetyn kookospähkinän, joka ei kelvannut edes pikkulinnuille .
Alunperin luulin poikani kanssa, että aito kookospähkinä olisi vielä herkullisempaa kuin kuivattu hiutale ja maidosta saisimme hyvää itämaista makua ruokaan... Gourmet-taitoni ovat sitä mitä ovat, sillä se "maito" jäi kirkkaaksi pahanhajuiseksi litkuksi, ei valkoista ollenkaan, vaikka kuinka pähkinää ravistelimme ennen "teurastusta". Näin ainakin ajattelimme naapurimme luulevan, kun pähkinää paukutimme hajalle.(tässä välissä ilmoitan, että vuokra-asunnon välieristys on erittäin huono!) Niin- itse kookoksen sisus oli kovaa ja kitkerää jota yritimme raastaa kuoresta irti. Niinpä kookospähkinä päätyi ikkunalaudelle tinttien ruoaksi. Nyt Casper on löytänyt siitä itselleen mieluisen järsittävän ja näkyy maistuvan!
Muutenkaan Casperille ei kelpaa mikään tavanomainen keinoluu-järsittävä. Saavat hänen puolestaan olla. Varttitunti ja siannahka rulla on kääritty auki ja siihen jää :/ Mutta kunnon luut ja kaulat, sudit kelpaavat. Casper oli kolmen kuukauden ikäinen, kun keväisen hirvenvasan sorkkaluu hienontui hampaissa parissa päivässä. (sorkka saatiin Artun mejä-kokeesta ja vasa oli kevään vasa joka oli jäänyt auton alle)
Casperilla on vahvat leuat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!