En tiedä, kumpiko on loppujen lopuksi koirankin mielestä inhottavampi keli - pureva pakkanen vai turkkiin paakkuuntuva lumisade. Viime lauantain onneksi ostin -tai olis pitäny ostaa jo varmaan aiemmin- Casperille kaupungista suoja"loimen". Tänään se oli todella tarpeen! Vaikka mahanalus ja taipeet korvien lisäksi olivat kyllä lumimöykkyjä täynnä. Arttu olisi myös tarvinnut samanlaisen, sillä selkä oli ihan märkä ja lumimössöinen pienen hetken päästä. Tavallisesti Arttu ei tykkää pyyhkeellä kuivaamisesta, mutta nyt näytti kuin todella olisi nauttinut pyyhkeellä kuivaamisesta ja antoi jopa sen pyyhkeen olla ympärilläänkin.. :) Niin, minun mielestä ainakin oli mukavampi se tyyni, noin -10-15 asteen rapsakka pakkaskeli.
Casper on kyllä ihan hömelö tuon lumen kanssa, aamulla ei lähtenyt tarpeilleen, kun rappusella oli lunta ovenpieleen asti...mutta annas olla kun päästään sitten yhdessä ulos: koiraa ei estä mikään möyrimästä mitä paksumassa ja pehmeämmässä luminietoksessa! Kahlasin Casperille ja Artulle itseänikin jopa haaroihin asti olevassa nietoksessa "polkua" pihalla, että pääsisivät juoksemaan kunnolla...Casper otti vauhtia ja vasemmalta yritti ohi! Melkoisen näköistä puurtamista meiltä molemmilta!! Paksuimmalla kohdalla kuitenkin taisi olla Casperillekin liian paljon sitä lunta ja peräti tyytyi "valmiiseen" polkuun. Kuitenkin Casperkin mielellään näköjään haluaisi kulkea omia polkujaan.. :) ainakin välillä.
Eilen minun oli jätettävä Arttu pois kyläreissulta, kun molemmat vetivät kuin hinaajat - ja vielä tietysti toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen aikaan. Niinpä päätin, että omani yritän taas muistuttaa hihnassa kulkemisen saloihin maaseudullakin.. Ja ihan hyvin sitten meneekin, kun ei tule sitä "kilpaa" kumpiko saa mennä edempänä... :/ Naapurissa sitten temmelsikin laikatyttösen kanssa jonkun aikaa ja peuhu kävi ihan kunnon lenkistä. On niillä kyllä vain melkoinen kokoero - Casper mahtuu ihan huoletta kulkemaan sen mahan ali! Kuitenkin erittäin sopuisaa ja eritoten hiljaista peuhaamista. En kuullut koko aikana että kumpikaan olisi päästänyt haukahdustakaan! Sen jälkeen kävimme vielä toisessa naapurissa, missä sitten perheen 3 ja vajaa 5-vuotiaat lapset "hoisivat" Casperia hyvin hellin ottein. Niinpä Casper asettui konstailematta jalkojeni juureen eikä välittänyt touhukaksikosta sen suuremmin. :)
Tänä iltana oli meillä tarkoitus lähteä katsomaan hevosten juoksua Sorsasaloon, mutta taitaa tuo keli jälleen kerran meidän menoa jarruttaa. Olisi niin mukava katsella ja "haistella" hevosten menoa, minusta ja Casperista... :) Ja olisihan tuo kyllä Casperilla se loimikin laittaa selkään. ;/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!