Vielä(kin) on kesää jäljellä...

...vielä tulee kauniita päiviä...voisi laulella, jos vaan olisi lauluääntä enemmän kuin kärsivällä variksella.  Mahtava syksy jatkuu! Aivan peilityynet järven pinnat.

Casper nauttii ulkona olemisesta, vaikkei sitä kyllä turkin kastuminenkaan pahemmin näy haittaavan. Ainakin, jos uimisen suhteen turkin kastumista katsoo. Tänäänkin poika vaan mennä porskutti veteen ja katsoi kuin kysyen " saanhan vielä uida?". Ja sinne pulahti kepin hakemaan.

Viime viikonloppuna kokeilin verijäljen tekemistä vasta toisen kerrran Casperille. Tein illalla noin parin sadan metrin jäljen kahdella kulmalla . Aamulla, oli mennyt jo reilusti 12 tuntia jäljen tekemisestä, kun vein Casperin lähtöpisteeseen . Haisteli tarkkaan ja lähti seuraamaan jälkeä. Sitten tuli jotenkin hämmennys (?) ja kääntyi takaisin lähtöpisteeseen. Näytin tarkemmin suunnan alkua ja niin Casper lähti kohti ensimmäistä kulmaa.
Yksi selvä "hukka" tuli ja minun piti ohjata takaisin jäljelle. Jotenkin hämillään Casper meni  sitten ns. kaadolle asti. Kaatona minulla oli se jäljen tehnyt verinen sukka, jonka sisään olin painoksi laittanut kiven. Ei oikein ensin ymmärtänyt, kun aloin kehumaan ja palkitsemaan poikaa hienosta löydöstä. Kuin Casper olisi ilmeellään kysynyt " mitä tässä nyt oli niin ihmeellistä?".   Kuitenkin alkoi häntä iloisesti heilumaan, kun palattiin takaisin ja sai vielä haistella matkalla "löytöään".

Harjoitusta, harjoitusta tarvitsee, jotta ymmärtää paremmin jutun juonen. Nenässä ei ole mitään valittamista, tarkka on. Vainua otti nenä maaassa, mutta myös ilmavainulla  ristiinrastiin "hakien".
Artulle tein kertausharjoitusjäljen noin 300 metriä ja se oli "helppo nakki". Suoraan kulmat hyvin "merkiten" nenä maassa "kaadolle".

Kuvat jäi siinä rytäkässä ottamatta, joten siitä tapahtumasta ei kuvia nyt ole. :(