Kuten niin monena aamuna aikaisemminkin, tänäänkin, teimme metsälenkin lähimaastossa. Vähän sillä silmällä katsellen, jotta löytyisikö NYT sieniä mukaan meille syötäväksi. Eilen illalla ja yöllä satoi vettä pihamontut täyttäen, niin ajattelin sanonnan "kasvaa kuin sieniä sateella" pitävän nykypäivänäkin paikkansa. Joko olimme Casperin kanssa liian pian niitä etsimässä tai sitten jo joku toinen ennätti aamulla aikaisemmin metsään ennen meitä. Luultavammin etana jälleen. Heidän gourmet-ateriana pitämiään tatteja ja haperoita pilvin pimein... Tai edelleen etsimme aivan väärästä metsästä...
Vajaa tunti seikkailtuamme metsässä, aloin minä olla jo rätti-poikki köhittyäni puolet keuhkolimoista ulos. Vaikkei kuumetta enää ole ollutkaan, en aivan kunnossakaan vielä ole.
Casperiakaan ei tarvinnut houkutella suuremmin, että joko mennään , vaan pinkoi vauhdilla kotia kohti ja tassujen pesun jälkeen unten maille...sen suuremmin välittämättä siitä, että tänään on päivä ja yö yhtä pitkät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!