Bläääähhh... se on päällimmäinen tunne kuluneesta kuukaudesta ja sen aikana kierretyistä näyttelyistä - tai sirkustouhusta - niinkuin se siltä edelleen vaikutti... Viimeisin sirkuskiertueen esitys osaltamme oli lauantaina Suonenjoen ryhmänäyttelyissä, jonne oli ilmoitettu 15 hännän heiluttajaa cockerirodusta. "Sirkustirehtöörinä" toimi norjalaisnainen Kari Granaas-Hansen, joka arvosteli ja tutkiskeli Casperssonin nopeasti, lyhyesti mutta muodollisen kohteliaasti näillä sanoilla:
" Masculine head & expr. Abit straight in front. Exc.rear. Good body. Moves very well. Excellent coat." ja Sama kotimaisella:
" Maskuliininen pää ja ilme. Vähän suora edestä. Erinomainen takaa. Hyvä runko. Liikkuu erittäin hyvin. Erinomainen turkki."
Aika kultaa muistot ja niitä ei minulta ja Casperilta kukaan pois vie. Joensuun täysosuma oli jotain aivan odottamatonta ja varmaan meidän kohdalla ainutlaatuista, että siinä valossa rankka kuukausi tuotti edes jonkunlaista "tulostakin" ja siitä voin olla kiitollinen. Jostain syystä vain se tympääntyminen iski jälleen ja kuka tietää,milloin seuraavan kerran Casperssonia puunaan näyttelyjä varten... ehkä joskus - lopullisesti en voi sanoa näyttelyhihnaa ja -vermeitä "naulaan" laittaneeni. Mutta tallainen tahti yhden kuukauden aikana on mulle ja Casperssonille vähän liikaa, se täytyy myöntää. Kun minua stressaa ja tympäisee lähteä, se aivan varmasti tarttuu koiraan ja sitten se on sellaista "väkisin räpeltämistä"... Olen nyt totaalisen samaa mieltä Jaanan kanssa siinä, että koira menee ihan yhtä innokkasti kuin sinä itse menet. Lauantaina Casper oli jotenkin "laiska" tai raahattava, ei ollenkaan sitä lennokkuutta ja innostusta kuin pari viikkoa aikaisemmin. Kuin Casper olisi oikeasti ymmärtänyt, että kun nämä näyttelyt tästä nyt kahlataan läpi, koittaa kunnon koiran päivät....?
Ja niinhän ne Casperin mielestä sitten seuraavana päivänä koitti... Sitä riemua ensin kuraojassa, sitten savihiekassa ja sen jälkeen hakkuuaukon risukoihin.... siinä se sertinarvoinen championi piut paut välitti helmakarvojen likaantumisesta tai takkuuntumisesta :P Ja kun vielä satuin kehumaan että hyvä Casper kun rämpi mutaliejukossa, istui tyytyväisenä ja varmaan heilui vielä häntäkin siellä pyllyn alla kun odotti kiitosta hienosta poseerauksesta! En vain jostain syystä ennättänyt kuvaa tuosta kauneuskylvystä ottamaan kun pikkumies jo paineli risukot ryskien eteenpäin... :)
Viimein oltiin aika korkealla mäellä ja ennestäänkin pitkällä roikkunut pari numeroa suuhunsa liian iso kieli roikkui entisestään kun hetkeksi malttoi asettua aloilleen...eikä siellä mäen päällä enää vettä löytynyt... puolukoita siitäkin edestä ja aivan kovana pysyneitä valtavan kokoisia ja todella herkullisia mustikoita :) nam nam! Siellä olisi voinut viettää koko päivän hienosta elokuun lopun hellepäivästä ja upeista maisemista nauttien.....
...mutta pihaan oli viimein palattava ja kuumuus oli aika valtava, joten ei kun uimaan.... Caspersson ei meinannut ensin lähteä muuten kuin kahlailemaan, mutta viimein nouti vauhdilla etäämpää yhden kepin ja toi suoraan maille asti. Sorsia ei tänä viikonloppuna saatu, vaikka kova into olisi niitä varmaan ollut noutaa,kun hajun saatuaan ei ollut pysyä veneessä.... Velipoika-Arttu joutuikin uimaan kun seilasi veneessä laidalta toiselle, kunnes mulskahti - isäntänsä pienoisella "avustuksella" - rantaliejukkoon. Ugh, mikä haju... ://
Summa summarum.....rankka mutta ikimuistoinen näyttelykuukausi on saatu päätökseen ja on aika harrastaa toisia juttuja, välillä vain nauttien vapaasti mukavista koiranpäivistä :) Tiedoksi, kyllä me vielä kehään tullaan, ennemmin tai myöhemmin.....kerran tai useammin...aika näyttää.... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos asiallisista kommenteistasi!