Tositoimintaa sorsametsällä

 Lauantai 2o.päivä elokuuta 2011 valkeni kuulaana ja lämpimänä. Casperin ensimmäinen päivä, jolloin se pääsee kokeilemaan käytännön vesinoutotaipumustaan. Puin Casperin päälle metsähaalarin ja vesihupun, ettei kaikki mahdolliset heinät ja risut tarttuisi karvoihin kiinni ja näin ollen helpottaisi huomattavasti turkin siistintää päivän päätteeksi....onhan meillä vielä ainakin ne yhdet näyttelyt edessä, joten koristekarvoja ei voinut leikata lyhyemmäksikään.  Vähän "kieliposkella" Casper matkusti veneen kyydissä, tuntui vähän että se ei tajunnut lainkaan mitä siltä saatetaan odottaa päivän kuluessa :O 

Eikä voi sanoa suuresti Casperin stressanneen niitä ylilenteleviä sorsia odotellessakaan, kunnes..... ensimmäiset laukaukset ja sorsa tippui kuivalle maalle.... Sen jälkeen lähellä paukkuvat haulikot saivat Casperiin vipinää, että nyt..nyt on lähdettävä etsimään, minne lintu putosi.... Ensimmäisen sorsan löysi maastosta velipuoli-Arttu, joka oli sitten siitä vähän omimishaluinenkin kunnes kävi selväksi ettei sen päällisiä ole mitään asiaa pikkuveljelle isotella. Ensin Casper oli vähän kuin hämillään tai jotain....tai että "ei tuo ole mikään lintu".... kokeilinkin sitten rannalta, että noutaako sen jo kerran löydetyn sieltä vedestä..... ja vähän vastentahtoisesti mutta käskystä kuitenkin lähti uimaan vedessä kelluvaa lintua kohti...avasi ja sulki kuononsa, kääntyi...ja sorsa kellui edelleen siinä samassa paikassa...! :// Casper ui rantaan enkä saanut lähtemään enää uudelleen....eikä auttanut muu kuin ottaa soutuvene, soutaa ja sorkkia itse se lintu siitä maille.... :O Casper olis kyllä erittäin mielellään tullut siihen veneeseen sitten,mutta taisin todeta jotenkin näin että "jos ei kerran kiinnostanu uimalla sitä tuoda rantaan, et sitten tule kyllä veneelläkään sitä sorsaa hakemaan" ;D No, sainkin pyssymieheltä kuulla jo vähän ivallisia(kin) kommentteja Casperin olevan vain semmonen näyttelykoira....ja olinkin jättää Casperin kuivattelemaan itseään loppuun pihaan ja lämpimään sisälle...Olihan alkanut tuulemaan eikä se paikallaan istuminen tuulessa mitään lämmintä touhua ollut... No, en kuitenkaan raaskinut jättää koiraa yksin vaan puin taas puvun Casperin päälle ja eikun rantaan menoksi.... Casperia olis nukuttanu ja taisi varttitunnin ollakin täysin unessa rojottaen ketarat suorana jalkojeni juuressa.  :)

Sorsista ei ollut minkäänlaista näköhavaintoa ja tuuli tuiversi aikalailla... Pyssymies oli jo että lähdetään kärvistelemästä sieltä pois,mutta minä totesin, että jos tänne kerran tultiin niin täällähän sitten istutaan, olipa lintuja tai ei! :)) Ja eipä tainnut mennä viittä minuuttia kauempaa kun eteemme kaarsi matalalla sinisorsa..... Poks ja samassa molemmat koirat olivat kahlaamassa vedessä...siinä ei Casperilta ennättänyt suojahaalaria sen enempää kuin korvahuppuakaan pois ottamaan - ellei olis itse halunnu kahlata haaroja myöten sinne mutaliejuun :P  Jopa Arttu, joka ei tassuansa tavallisesti järvessä vapaaehtoisesti kastele, otti uintiliikkeitä, mutta jostain syystä ei luottanut taitoonsa niin paljoa, että olis lähteny kohti sorsaa uimaan. Mutta mitä teki minun pieni  Caspersson.... :)

 Pari rohkaisevaa hae-käskyä ja sinne meni... :) Määrätietoisesti "uuhkuttaen" täynnä intoa kohti kyljellään kellottavaa vesilintua.... :)) Sitten oli seuraava jännityksen vuoro, mitä tekee kun pääsee linnun kohdalle.... ja mitä Casper teki..... :)

....no, klokkasi kerran linnun suuhunsa ja suunta kohti rantaa ja "mammaa" ! :) Märkä puku painoi varmaan saman verran kuin tuo lintu mutta pää pystyssä pikku-mies tuli rantaa ja minua kohti lintu suussaan...ehkä se ajatteli, ettei mamman tarvii taas sillä veneellä seikkailla ja häntä jättää rannalle ;) ....

 ..Tero yritti ottaa jo lintua Casperilta siellä vedessä, mutta Casper oli selvästi päättänyt (lue oppinut! ) että se mitä noudetaan, se tuodaan mammalle, eikä sitä päästetä suusta kesken uinnin ;P  Oikeastaan Casper suorastaan kierti pyssymiehen, että "älä nyt tule tähän kun minä vien tämän mammalle "- katseella ja meiningillä..

 ..ja niin se toi.... rantaviivalla se sitten päästi sen suustaan minun edessä Teron käteen tuon linnun....ja ensimmäinen tositoimeen johtanut tilanne "kävi kuin elokuvissa"....Että minä olin onnellinen ja iloinen.  Ja kyllä se oli melkoista hännänhuisketta Casperillakin...eikä minkäänlaista "omimisen" merkkiä vaikka aika tiiviisti sitten sen linnun viereen kyllä istuikin....

 Loppuillasta ei sitten enää onnistunut, kun kaksi lähelle tullutta lintua näkivät minut ja Casperin pusikon laidasta ja saivat ns. siivet alleen kesken laskeutumisen ja poistuivat nopeasti paikalta. Pyssymiestä harmitti, kun olisi voinut niistä toista ampuakin, mutta odotti niiden laskeutumista veteen asti ja tilanne meni ohi... Alkoi jo hämärtää, itikoita oli tuulensuojassa enemmän kuin ennätin niitä koirasta pois hätistellä, niin päätimme lähteä takaisin piharantaan ja olihan reissu ollut kuitenkin onnistunut. :)  Alla olevassa kuvassa Casper katsoo Teroa ja on sellainen että "minäkö muka vain semmonen näyttelykoira, vieläkö oot sitä mieltä...." :P